Voitte uskoa, että autonhiplailuharrastukseni on aikajen kuluessa herättänyt sekä äänekästä ihmetystä sekä naisissa että miehissä, olalletaputtelua (mikä tuntuu hyvältä, mutta myös pahalta) ja suoranaista ilkeää vähättelyä (tuntuu pelkästään pahalta;-p) Kerran minun työkaluillani, joissa kaikissa lukee "Krause", etten sotke niitä ti-hallilla muiden vehkeisiin, yritettiin korjailla autoa, josta lopulta osoittautui, että laturi oli vaihdettava. Silloin kokeilimme tietysti ensin akun lataamista ja muuta kesympää, tai.. jos olen aivan tarkka, en päässyt siihen pisteeseen asti enää sen jälkeen, kun olin ne työkalut kotoani hakenut. Kyydin autopotilaalle nimittäin antoi mies, joka autolle päästyämme kuunteli keskusteluani laturionglemasta ja tokaisi sitten:"HaHAA, mitä sinä voit autoista tietää! Sinähän olet nainen!" Yritin ensin vinkata silmää ja sanoa, että en minä mikään mekaanikko olekaan, mutta saatan minä tietää aivan yhtä paljon kuin miehet vieressäni..Kun sama lause iski kasvoihin kuin öljyinen trasseli, en enää sanonut mitään; otin vain käsilaukkuni ja katosin. Jätin miehet puimaan asiaa keskenään. Meni puolisen vuotta. Törmäsin mieheen aina tietyissä tilaisuuksissa. En katsonut edes päin, tai jos oli pakko pysähtyä vaihtamaan muutama sana, katsoin ohi ja äänensävyni olisi riittänyt jäädyttämään pakkasnestepullonkin. Kun tätä oli jatkunut kesästä keskitalveen, hän tuli suoraan luokseni eräässä tilaisuudessa, ja pyysi reilusti ja suoraan anteeksi kesäistä käytöstään. Ojensin välittömästi käteni ja totesin kaiken olevan kunnossa. Hän halusi vielä selittää, että ei kerta kaikkiaan voinut ajatella, että "nainen voisi mitään tietää, kun eivät he yleensä tiedä". Niinpä. Siinä miettimisen aihetta kaikille.

Minua on jopa haastateltu radioonkin aiheesta. Se sinänsä ei ollut hienoa, mutta aihe oli. Toimittaja tuli oikein luokseni Portsun kirjastoon, jonka takahuoneessa yritin nauhalle perustella, miksi naisten kannattaa käydä autonhuoltokursseja. Pääargumenttini oli silloin, että varaosaliikkeessä tai autohuollossa saa asiallisempaa palvelua, eikä siellä yritetä viilata linssiin, kun osaa pudotella oikeita termejä. Koneöljyisen haalarimiehen asenne on aivan toinen, jos puhuu hänelle sen-ja-sen vuoden tämän malliseen autoon sopivasta öljynsuodattimesta kuin jostain sinisestä purkista? - ja osaa vielä vastata onko sen vaihtamiseen sopivaa erikostyökalua. Minulla taitaa olla pari - kolme. Saa lainata.

Te, jotka ette ole tottuneet autonropailuun : ellei kukaan opettanut yksinkertaisia, spaghettikastikkeen tekoon verrattavia asioita autoista, opetelkaa. Ne eivät oikeasti ole kastiketta kummempia! Pyytäkää kaveria tms. näyttämään. Menkää muiden jatkoksi huoltohommiin. Viikonlopussa oppii jo paljon.

Te, jotka jo osaatte: ellette ole opettaneet tyttärillenne autohommia, teitä ei paheksunnaltani pelasta kuin se, että sanotte, ettette ole opettaneet poikiannekaan. Jos kerran me naiset vaadimme, että mies osaa edes yhden ruokalajin tehdä, ihan vain siksi, että joskus voi olla paniikki ja tosi tarve, niin naistenkin pitää edes osata vaihtaa renkaat tai ymmärtää muutama perusasia autoista. (Koskee tietenkin vain talouksia, joissa on auto, ja talouksia, joissa nainen ei osaa - muunkinlaisia on!)

Miten alkuun?

Kuten sanoin, tupatkaa mukaan kun kuulette jonkun menevän puuhaamaan autojen pariin. Niiltä, jotka harrastavat jotain erikoisia autoja tai muuten hellivät ajokkejaan, kannattaa kysyä, sillä he a) tietävät b) tekevät sitä usein. Usein heillä on jopa jokin paikkakin, sekä työkaluja.

Kurssille voi myös mennä. Pelkästään naisillekin tarkoitettuja autonhuoltokursseja on ainakin Naisten Korkeakoulussa. Ei kustanna liikaa - jos on varaa bensaan, on varaa kurssiin.

Jos aiot jatkaa omin nokkinesi, sinulla on oltava paikka, työkaluja ja välineitä. Voit mennä TI-hallille. Tee-se-itse -halleja on joillain huoltoasemilla, mutten tiedä niiden vuokratasoa. Jos sinulla on mahdollisuus ostattaa lapsellasi Nuorisoasiainkeskuksen passi, voit mennä opastamaan samalla lastasi (ja saada laatuaikaa yhdessä hänen kanssaan) Nuorisoasiainkeskuksen moottorihalleille. Hesassa Kontulassa on yksi, samoin Pukinmäessä, muistaakseni. Nutan passilla pääsee nimittäin vain alle 29-vuotias, mutta kukaan ei katso hitaasti, jos passi on lapsesi nimissä, ja menet "mukaan" - opettamaan lasta, muka.

Alkuun pääsee työkaluilla, joilla tehdään juuri sinun autosi tarvitsemia toimenpiteitä. Jos autossasi ei ole itsehuollettavia osia, joudut tyytymään renkaiden vaihtoon. Jos autoosi voi vaihtaa öljyn- ja ilmansuodattimen, opettele se. Jos autossasi on tulpat, voit vaihtaa ne itse. Opettele puhdistamaan virranjakaja ja tarkistamaan kaapelit. Akun irroitus, lataus ja takaisin laitto on hyödyllinen taito. Erittäin hyödyllinen on kuinka annetaan ja saadaan virtaa toisesta autosta. Opettele pakkasnesteen käyttö. Opettele lukemaan mittareita - ne kertovat sinulle paljon ja säästät isoja rahoja, jos huomaat ajoissa jonkin olevan pielessä. Jos latauksen merkkivalo palaa, älä paina sitä villaisella. Jos sinulla on mittari, josta näet, kuinka monta volttia jännitettä akkuun mittarin mukaan menee, voit päätellä lisää. Mieti myös mitä mittari sinulle oikeastaan kertoo. Kertooko se että akkuun todella menee sen verran, vai että sinne olisi menossa sen verran, muttei mene? Opettele auton keskeiset toimintaperiaatteet:

Jos hieman yksinkertaistaen kertoisin sellaiselle, joka ei ole autoihin ollenkaan perehtynyt, millaisista osista auto koostuu ja mille periaatteille sen toiminta perustuu:

Koska kaikki liittyy kaikkeen, on aika saman tekevää, mistä aloitan. Aloitetaan vaikkapa siitä, mitä tapahtuu, kun avain laitetaan lukkoon. Pikaisesti kerrottuna avaimen kääntäminen käskee starttimoottoria, joka on sähkömoottori (ei siis polttomoottori) pyörimään ja samalla pyörittämään "väksisin" polttomoottoriakin, niin, että starttimoottori "tartuttaisi" pyörimisensä polttomoottoriinkin. Polttomoottori pitää "tartuttaa" käymään, sillä se on yhtä laiska lähtemään liikkeelle kuin minä liikuntatunnille - mutta kun siellä vihdoin on, menee lujaa.

Ennen vanhaan starttimoottorina toimi ihmisen vääntämä kampi konepellin edessä. Starttimoottorin ongelma onkin se, että se pyörii hyvin hitaasti (muutamia satoja kierroksia minuutissa) verrattuna auton oikeaan moottoriin (tuhansia kierroksia minuutissa). Jollain, mikä pyörii niin paljon hitaammin, on vaikea saada "isoa pyörää liikkeelle". Toinen starttimoottorin ongelma on virta. Se on sähkömoottori, joka ei inahdakaan, ellei akussa ole virtaa. Harmi, ettei niitä kampia enää laiteta autoihin... Täällä Suomessa sellaiselle voisi olla käyttöä. Tulisi samalla lämminkin, kun kampeaisi vimmatusti pakkasessa!

Ok, polttoaineella toimiva polttomoottori on saatu hinattua käyntiin sähköisellä starttimoottorilla. Miten polttomoottori toimii - ja onko sillä väliä? Moottorin periaate on muuttaa energiaa liikkeksi, tässä pyöriväksi liikkeeksi, jota muunnetaan muuksi liikkeeksi - autossa esim. eteenpäin suuntautuvaksi liikkeeksi. Energiana auton moottoreissa on joko sähkö (starttimoottori tai jokin pieni, esim. tuulilasinpyyhkijöiden moottori) tai bensiini/diesel tms. (auton varsinainen polttomoottori). Akkuun varastoidulla sähköllä käynnistetäään starttimoottori, joka hinaa polttomoottorin käyntiin. Kun polttomoorttori käynnistyy, besiinin räjähdyksellä sylintereissä tuottama edestakainen liike-energia ohjataan pyörittämään kampiakselia, se taas pyörittää vauhtipyörää ja laturin hihnaa, joka lataa laturin avulla akkua, josta saadaan sähköä varastoon. Seuraavan kerran käynnistettäessä auto virtaa on varastossa ja taas voidaan pyörittää starttimoottoria, joka pyörittää käynnistymiseen tarvittavan ajan polttomottoria, kunnes se käynnistyy…Tämä toistuu kerrasta toiseen. Polttomoottorin päätarkoitus on kuitenkin pyörittää akseleiden välityksellä pyöriä, jotta auto liikkuisi. Polttomoottorilla on autossa siis kaksi päätehtävää: ladata akkua ja liikuttaa autoa.

Polttomoottoreita on autoissa monenlaisia; tosissa on neljä sylinteriä, toisissa kuusi, toisissa kahdeksan.. lukumäärällä ei ole toimintaperiaatteen kannalta väliä. Henkilöauton sylinteri on tuhti putkilo (ulkomitoiltaan litran jaffapullon paksuinen ja kolmasosan pituinen paksuseinäinen metallisesine), jonka sisällä on mäntä. Näitä useimmissa autoissa on neljä moottorissa.

Ajatellaan yhtä sylinteriä ja sen mäntää. Sylinterin toisessa päässä on venttiilejä. Niidenkin lukumäärä vaihtelee. Toiset venttiilit päästävät bensasumutetta sisään ja toiset työntävät pakokaasua ulos. Nelitahtimoottorissa yhtä aikaa tämä ei tietenkään voi tapahtua, mutta vuorotellen kyllä. Ensin besasumute imaistaan sylinteriin. Mäntä työntyy pitkälle sylinteriin tiivistääkseen kaasuuntuneen bensiinin. Tässä vaiheessa tarvitaan taas auton sähköjärjestelmää, johon palataan kohta. Sähköä käytetään nimittäin tuottamaan kipinä tähän puristettuun kaasuun, jonka paine on siis korkea. Kaasu räjähtää kipinän vaikutuksesta. Räjähdyksessähän kaikki leviää ympäriinsä. Niin myös tässä: paine työntää männän takaisin "alas" (tai "ulos" - suunta voi olla mikä tahansa riippuen moottorin asennosta). Seuraa kaksi asiaa: syntyy pakokaasua, joka työnnetään poistoventtiileistä ulos. Toinen tulos on alas sinkoava mäntä, joka on kiinitetty kampiakseli -nimiseen venkuraan tankoon. Vauhdikas männän liike saa tämän kampiakselin pyörähtämään ja luomaan pyörivää liikettä.

Pyörivä liike johdetaan vauhtipyörään ja sitä kautta akseliston kautta renkaisiin, jotka työntävät autoa liikkeelle. Vauhtipyörä on painava kiekko, vähän kuin punttistangon levypaino, jossa on hampaita reunassa. Kiekon paino tasaa epätasaista, sykähdyksittäistä räjähdyksistä energiansa saavaa kampiakselin pyörintää. Näin auto kulkee tasaisemmin, eikä kuin kenguru. Erilaisten hammasrattaiden avulla liike johdetaan kardaaniakselia pitkin pyöriin. Kardaaniakseli on pitkä tanko, joka kulkee auton edestä (tai sieltä missä moottori on) toiseen päähän autoa. Useimmin sen reitin havaitsee korin sisältä, matkustamosta, jonka keskellä on aina se korkeampi keskikohta penkkien välissä. Ennen kuin pyörimisliike on saatu välitettyä pyörille, on välissä erilaisia asioita, kuten vaihteisto ja tasauspyörästö.

Tasauspyörästö koostuu hammasrattaista, joiden tarkoituksena on tehdä jotain sille ikävälle tosiasialle, että auton, siis leveähkön asian, kaartaessa joutuvat ulommat pyörät kiertämään pidemmän matkan kuin sisemmät, vaikka lähtökohtaisesti kierroksia renkailla olisi tietenkin saman verran, sillä ne eivät ole "passiivisia" pyöriä, kuten neppisautossa, vaan niitä pyöritetään sisältä päin, moottorin ja akselien avulla. Onneksi tasauspyörästöstä ei yleensä tule puhetta.

Vaihteista sen sijaan puhetta tulee usein. Vaihteistokin on kasa hammasrattaita, joiden tarkoitus autossa on sama kuin vaihdepolkupyörässäkin. Liikettä voimistetaan tai heikennetään halutunlaiseksi ohjaamalla ns. välitystä vaihdetangon avulla eri hammasrattaille. Välitys viittaa vain voiman siirtoon, voiman välitykseen. Jos välitystä ei ole, eli voimaa ei siirretä, tavallaan siis yhdistetä, ollaan erotettu ketjun alku- ja loppupää toisistaan, eli vaikka moottori tuottaa liike-energiaa (sisään-ulos ja vauhtipyörä pyörii), se ei siirry eteenpäin, sillä siirtoketju on katkaistu. Tapahtumaetjun alkupäässä pyörii vimmatusti, mutta loppupää ei liikahdakaan, kun välissä on tyhjää. Kun taas alku- ja loppupää yhdistetään, eli valitaan jokin vaihde, voivat pyörät pyöriä. "Vapaalla", eli kytkin pohjassa tai vapaalla vaihteella ketju siis katkaistaa. Ajattele ruuvia ja tavallista ruuvimeisseliä. Voit pyörittää ruuvimeisseliä minkä ehdit, mutta jollei se koske ruuviin, ei ruuvi kierry. Kun meisseli koskettaa ruuvia ja on tukevasti kontaktissa, meisselin pyörivä liike "tarttuu" ruuviinkin, aivan samalla kierrosnopeudella, koska sinulla ei ole vaihteita ruuvimeisselissäsi.

Jarrut.. Itse voit vaihtaa eturenkaden pienet jarrupalat. Takarenkaissa on rumpujarrut, joissa on jarrukengiksi kutsutut pitkulaiset palaset. Nekin voi korjata itse, mutta se vaatii jo enemmän taitoa. Käsijarrussa vaihdettava osa on vaijeri, joka johtaa käsijarrun kahvasta takajarruun. Auto on nostettava ylös, jotta vaijerin voi vaihtaa, mutta sen oppii itsekin tekemään. Kun seuraa takapyörästä lähtevää nartsaa, on oikeilla jäljillä. ABS-jarrut tunnistaa, ihan vain, jotta voit osoittaa lukeneisuuttasi, rouskunasta jarrutettaessa. ABS auttaa siihen, että auton ohjattavuus säilyy parempana kun liukas keli muuten suistaisi auton jarrutettaessa radalta.

Sytytys tarkoittaa kaikkea sitä, jolla saadaan kipinä aikaiseksi puristettuun bensa-ilma -seokseen. Tämä siis tapahtuu sylintereissä, joita voi olla (autossa) neljä tai enemmän moottoria kohden. Kipinä saadaan aina aikaan sähköisesti, joka taroittaa sitä, että akkuun on varastoiduttava ajonkin ajaksi virtaa - ei siis riitä, että virtaa on vain käynnistykseen. Akun jännite on vain 12 V (volttia), eikä se oikein riitä. Siksi jännitettä nostetaan sytytyspuolalla, joka on pitkulaisen, kapean jugurttipurkin tapainen pötkylä ennen virranjakajaa.

Virranjakaja on helppo tunnistaa: siihen menee yksi muovipäällysteinen johto, ja siitä lähtee neljä tai useampi johto säteittäin. Johtoja seuraamalla löytää ns. tulpat ja samalla moottorin, sillä johdot kiinnittyvät sytytystulppien kohdalle sylintereiden päihin. Johtoja on siis yhtä monta kuin sylintereitä ja sytytystulppia, jotka voi yleensä itse vaihtaa, jos omistaa työkalun, jolla ne saa koukittua sopukastaan. Tulppa on papiljotinkokoinen epämuotoinen pötkylä, jossa on L-muotoinen metallinen kärki. Tästä kärjestä saadaan aikaiseksi kipinä, joka sytyttää bensaseoksen. Kärjen väristä ja kulumisesta voidaan päätellä yhtä ja toista, joten tulppia ei kannata heittää pois ennen kaupassa käyntiä. Tulpan voi ottaa myös malliksi kauppaan. Virranjakaja on muovinen pyöreä kotel, jonka kantta kansoittavat sen sarvista lähtevät paksut johdot - usein punaiset. Näitä johtoja voi myös itse vaihtaa, kuten koko virranjakajan kannen ja sen sisällä olevan ns. pyörijän, katkojan ja kondensaattorin. Tunnistat virranjakajan siitä, että se on säilykepurkkia isompi muovitötterö (bakeliittitötterö), jossa on kansi ja siinä neljä tai useampi johto kannen kehällä ja yksi keskellä kantta.

Pyörijän näkee kun avaa virranjakajan kannen (avautuu nipsukoista kyljissä). Se on metallinen noin viiden sentin pituinen laatta tms., joka pyörii pienen akselin ympäri kuin kellonviisari jakamassa virtaa vuorotellen jokaiselle johdonpäälle (4 johtoa kehällä viittaa nelisylinteriseen moottoriin - tästä muun muassa voi päätellä jotain jolla brassailla, heh). Johtoja pitkin sähkö kulkeutuu vuorotellen oikeaan aikaan tulpille (joita edelleen on yhtä monta kuin johtoja sekä sylintereitä), jotka tarkalleen oikealla hetkellä sytyttävät bensan räjähdykseen. Kun ajoitus on oikea, vetää jokainen räjähdys vuorollaan mäntäänsä, ja näiden vuorottainen liike taas vetää eli pyörittää kampiakselia, joka saa aikaan pyörivän liikkeen.

Katkojan kärjet ovat teräksen kaltaista metallia ja niidenkin ulkonäöstä voi päätellä kaikenlaista. Kärjet saattavat olla sinistyneet tms. Kun kärkiä vaihtaa, on niiden väli mitattava lehtimitalla. Oikean mitan näkee auton ohjekirjasta. Esim. Bilteman luettelosta voi katsoa miltä eri autonosat näyttävät. Kondensaattori on elektroniikan komponentti eli pieni ( noin huulipunan paksuinen mutta lyhyempi, yleensä musta, ura toisessa päässä) sähköä käyttävä osanen, jonka tarkoitus on varastoida vähän virtaa. Tämänkin osan voi itse vaihtaa.

Sytytyksen ajoitus on tehtävä, joka saa auton toimimaan paremmin, mutta sen tekeminen vaatii joko diskolamppa eli stroboa, jolla ajoitusta havainnollisetetaan, tai vuosien mittaan kehittynyttä ajoituskorvaa. Moottori nimittäin pitää erilaisia ääniä riipuen siitä, mikä tauti sitä vaivaa. Yskää ja köhää kannattaa opetella kuuntelemaan edes sillä korvalla, että tietää kannattaako potilasta käyttää lääkärissä.

Sähköjärjestelmäan kuuluvat tietenkin akku, sähköjohdot, starttimoottori (valtavan lantun kokoinen metallimöykky) sekä kasa erikoisia osasia, kuten sytytyspuola. Näistä en tiedä paljonkaan käytännössä, enkä usko, että sinunkaan heti tarvitsee. Sähköä menee akusta pienempiin moottoreihin, kuten tuulilasinpyyhkijään, sekä sisä- ja ulkovaloihin, tuulettimiin, lämmittimiin jne. Jos joku laite lakkaa toimimasta, mieti, onko se sellainen, jonka vastine kotona käy sähköllä. Jos käy, on suuri todennäköisyys, että sulake on palanut. Auton sulakkeet ovat pieniä, liittimen kokoisia putkiloita. Erilaiset sulakkeet on koodattu eri värein, joten mennessäsi ostamaan sellaista, ota oikea vanha sulake mukaan tai tarkista tarkkaan huolto-oppaasta, millainen sulake on kyseessä. Sulakkeet sijaitsevat autossa "sulaketaulussa" kuten kotonakin. Taulut ovat laatikoita, ja yleensä niitä on enemmän kuin yhdessä paikassa autossa. Yksi saattaa olla jossain kojelaudan alla kuljettajan puolella, toinen konepellin alla moottoritilassa. Kun sähkölaite ei toimi (tavallisesti tuulilasinpyyhkijät), katso ensin oppaastasi missä sen sulake sijaitsee. Toimi ohjeiden mukaan.

Näin huollat autoasi puolivuosittain ja vuosittain

That's the way I like them.