Akun vaihto

Akusta yleisesti

Akku-sana todennäköisesti lyhennetty ruotsin sanasta ackumulator, acku, (myös: engl. accumulator; paristo, virran "kerääjä", lat. accumulatio; kerääntyä). Akku on auton paristo, ja kuten kaikki paristot, mahdollisesti vaarallinen virtalähde. Sen sisällä on muun muassa vetyä, joka on herkästi räjähtävä kaasu. Akun lähellä ei pidä käsitellä tulta, tupakkaakaan, eikä tuottaa kipinöitä. Akkuhappo on erittäin syövyttävää ja vaarallista joutuessaan iholle tai silmiin. Kipinästä tai avotulesta syttynyt ja räjähtänyt akku roiskuttaa ympärilleen happoa ja on siis kuin pieni pommi.

Akkuja on monenlaisia: perinteisiä avattavia, ns. huoltovapaita ja geeliakkuja. Perinteisessä on korkit (ei sama asia kuin napa, joita on kaksi metallista), joista voidaan tarvittaessa lisätä tislattua vettä eli akkuvettä, jota saa ostaa huoltoasemilta. Huoltovapaaseen akkuun ei voi lisätä vettä, eikä siinä siis ole korkkejakaan. Silti sitäkään, eikä siis perinteistä akkuakan saa laittaa kyljelleen, sillä happo valuu ulos. Geeliakut, joissa happo on sitoutettu geeliin ovat umpinaisia ja ne voidaan asentaa auton konepellin alle vaikka kyljelleen. Uusinta uutta ovat kuiva-akut, jotka ovat umpinaisia ja jotka voidaan asentaa vaikka ylösalaisin. Ero vanhimman ja uusimman mallin välillä on moninkertainen.

Akku on hyvä vaihtaa neljän vuoden välein ikävien yllätysten (käynnistysvaikeuksien tms.) välttämiseksi. Akku sisältää ongelmajätteeksi luettavia aineita: lyijyä, sinkkiä, happoa. Toimita käytetty akku kierrätyspisteeseen tai niitä myyvään liikkeeseen, joka huolehtii sen kierrätyksestä.

Koska autot ovat erilaisia ja koska kehitystä tapahtuu, tarkista autosi ohjekirjasta, miten akku juuri siihen autoon vaihdetaan. Koska kirjaset ovat usein hieman niukkasanaisia, eikä niissä aina ole kuvia, olen tähän koonnut hieman vinkkejä, joiden avulla voi tunnistaa osasia ja joiden avulla ehkä uskaltaa käydä akun kimppuun. Vaikka akku voi olla vaarallinen, ei se räjähdä mihinkään, kun käsittelee sitä oikein. Sitä voi verrata tehosekottimeen: potentiaalinen sormigiljotiini, mutta varsin kiva kaveri kun sitä yhtä asiaa varoo. Jos uskaltaa operoida autoa liikenteessä, joka tilastojen valossa on todella vaarallista, uskaltaa hyvin operoida sen akkua! Ja digikaudella kännykamerasta on iloa, jos pelkäät, ettet muista miten kaikki kasataan takaisin! Vähintäänkin, jos on puhelinyhteyden toisessa päässä ihminen, jolta voi kysyä, uskaltaa viimeistään ryhtyä akun irroitukseen. Sitä paitsi, muuta vahinkoa siitä ei voi olla kuin se, että auto ei liikahda siksi, että akku on tyhjä tai se ei ole ollenkaan kytkettynä. Kumpikaan ei riko autoa. Töpinäksi vain.

Huolto, vaihto tai lataaminen akkulaturissa:

Välineet: Jos auto on kovin öljyinen ja nokinen, voi yrittää käyttää käsineitä, sillä konerasvat ovat hankalasti irtoavia. Käsineitä on erilaisia, jopa sellaisia kumisia, jotka kestävät liuottimia. Svarfega-hakausaineella tai vastaavalla (hätätilassa kasvojen, kehon, tai jalkojenkuorinta-aineella, jossa on samantapaisia hankaavia rakeita) voi kuurata käsiään työn jälkeen. Astianpesuaine (ei kone-) irrottaa rasvaa tehokkaasti. Akun vaihtoon tarvitaan lenkkiavainsetti, tai ainakin juuri työn alla olevaan autoon sopivia avaimia tai jakoavain, rätti, jota et ehkä halua säästää, sekä, jos haluat ladata akun, akkulaturi.

Konepellin avaaminen tapahtuu yleensä ensin vetämällä vivusta auton sisällä - usein vipu on kuljettajan oven lähellä kojelaudan alla. Kun pelti loksahtaa lukostaan, avataan pelti salvastaan työntämällä sormet konepellin alle sen keskikohdassa. Tunnustelemalla etsitään vipu, jota joko nostetaan, työnnetään sivulle tms. Kun pelti on vapautettu, nostetaan sen tuki pystyyn. Tuelle on etsittävä varma kiinnityskohta, ettei painava pelti putoa niskaan kesken töiden. Pellin sisäpuolella on pieniä reikiä, joista osa on tarkoitettu tuelle. Metallipuikko vain asetetaan reikään, ja varmistetaan, että pelti pysyy paikallaan.

Akun kiinnitysten avaaminen on erilaista jokaisessa automallissa. Yleensä akun yli kulkee metallinen salpa, jonka kiinnitykset vaihtelevat. Kuvan esimerkissä metallisalvan (puikkomainen) kiinnitys on pienehkö mutteri (kuusikulmainen, sisältä kierteinen kiinnitin) kummallakin puolella. Tässä tapauksessa etsitään mutterin kokoinen lenkkiavain, kierretään mutterit auki, varotaan muttereiden ja prikkojen (pieni pyöreä levy, jossa on reikä keskellä) putoamista hankalaan paikkaan auton sisään, ja talletetaan osaset paikkaan, josta ne eivät katoa.

Akun kaapeleiden irrottaminen ja kiinnittäminen vaatii sen verran keskittymistä, että varmistaa pari kertaa missä järjestyksessä miinus- ja plusnapa otetaan irti ja laitetaan kiinni, ja että tietää, kumpi on kampi - siis kumpi on kumpi. Väärästä irroittamis- ja yhdistämisjärjestyksestä voi seurata kipinä, joka akun tapauksessa aiheuttaa räjähdysvaaran. Napojen liittämisestä toisiinsa metallilla (auton runko, jossain käsittämättömässä tapauksessa) tai muulla sähköä johtavalla materiaalilla (märkä rätti, käsine) johtaa oikosulkuun, joka aiheuttaa räjähdysvaaran. Jos kytket ensin (eli pelkät) miinukset ensin, plussia toisiinsa kytkettäessä on se vaara, että jakoavaimesi koskettaa runkoa, läheistä metalliosaa - joka siis on maadoitettu eli miinus - ja saa aikaan ilotulituksen konehuoneessa. Tästä syystä on parempi aloittaa irrottaminen miinuksesta, ja kytkeä miinus viimeisenä.

1. Irrota akku siten, että ensin irrotat "maan", maadoituksen eli miinusnavan johdon ja sen jälkeen plusnavan johdon. Navat on merkitty akkuun tunnuksilla - ja +. Plus on myös merkitty usein punaisella ja miinus eli maa mustalla värillä ja johdolla, mutta varminta on tarkastaa napa akkuun tehdystä merkinnästä, sillä johdotukset saattavat olla jonkin epäpätevän korjaajan jäljiltä. Jos auto oli toimiva, kun aloitit huollon, pistä siis merkille, mikä johto on missäkin navassa, että et vahingossa yhdistä takaisin niitä väärin! Kun miinus irroitetaan ensin, vältetään kipinöinti ja mahdollinen räjähdys. Miinus irrotetaan ensin, kiinnitetään viimeisenä! Plusnapa voi siis olla kytkettynä plusjohtoon / toisen akun plusnapaan tms. "yksinään", miinukset eivät.
   
   Nosta ensin negatiivisen navan päältä kuminen kosteussuoja, jos sillä sellainen on - se lähtee yksinkertaisesti vetämällä. Sen alla on mutterilla tms. metallisen akunnavan ympärille kiristetty renkaan muotoinen akkukenkä tai uudemman mallinen akkukenkä, joka pitää löysätä ja nostaa pois. Löysää kiristysmutteria lenkkiavaimella tai ristipäisellä ruuvitaltalla, jos sellainen kenkään sopii. Varo koskettamasta toista akunnapaa. Nosta kenkä navan ympäriltä. Toista positiiviselle navalle. Kuvassa miinusnapa on jo irroitettu, ja sen renkaan muotoinen akkukenkä näkyy oikealla.
2. Puhdista akku kostealla liinalla. Älä kastele rättiä vaan väännä se nihkeänkuivaksi. Vesi nimittäin saattaa aiheuttaa oikosulun napojen välillä. Akun pinnalla oleva lika saattaa johtaa sähköä ja johtaa varauksen purkautumiseen. Saippuaa ei saa käytetä, sillä emäksisenä se saattaa neutraloida akun hapon. Ohut öljy irrottaa likaa tehokkaasti.
   
   Kuvassa akku on poistettu.

3. Jos akussa on korkit, aseta akku tasaiselle pinnalle ja tarkista nestepinnan taso akun sivussa näkyvistä merkeistä. Usein tälläinen akku on valkoinen, hieman läpikuultava, joten pinnan näkee seinämän läpi. Korkkeja avatessasi, käytä käsineitä äläkä tärisytä akkua, ettei happoa roisku käsille tai silmiin. Lisää tarvittaessa tislattua vettä. Akkuhappoa ei lisätä. Älä käytä vesijohtovettä! 12 voltin akussa (henkilöauton akku, rekan akku on 24 V) on kuusi kennoa, joiden nestepinta saattaa vaihdella. Nesteen tason kuuluisi olla noin 10-12 millimetriä kennoston yläpuolella, mutta vertaa pintaa merkkeihin. Älä missään nimessä täytä merkkien yli, sillä seuraavassa latauksessa akku tulvii ylitse, jos nestettä on liikaa. Jos kennoston annetaan olla kosketuksissa ilman kanssa, hapettuvat ne, ja virran varastointikapasitetti laskee.
   
   
Akun lataaminen laturissa


4. Vaihda akku uuteen tai lataa vanha akku täyteen. Varmista latauslaitteen merkinnöistä, että volttimäärä on oikea. Yleisimmät volttimäärät ovat kuusi, 12 ja 24 volttia. Jos akussa on merkintä 60 Ah (amppeerituntia), akku kestää teoriassa amppeerin kuormitusta 60 tuntia. Tällöin sopiva latausvirta on 6 amppeeria (lyhenne 6A). Teoriassa kuuden amppeerin laturi lataa 60 amppeeritunnin akun kymmenessä tunnissa, käytännössä aika on tehohäviöiden takia pidempi. Jos akku on valmiiksi lähes täynnä, saattaa latausaika olla myös lyhyempi. Hanki siksi mielellään automaattilaturi, joka automaattisesti katkaisee latauksen, kun akku on täynnä, niin sinun ei tarvitse vahtia mittaria.
   
   Tarkista laturin käyttöohjeesta napojen ja kenkien (laturissa usein nipistin -mallisten, samanlaisten kuin käynnistyskaapeleiden) oikea kiinnitys- ja irrotusjärjestys. Kuvassa laturiin on ensin kytketty punainen plussa, ja ollaan kiinnittämässä mustaa miinusta. Kytke laturin ohjeiden mukaan ensin akku laturiin, sitten vasta laturi pistokkeeseen seinässä tms.
   
   Osta yleismittari, jos mahdollista - sillä on muutakin käyttöä kotosalla. Vuorokauden latauksen jälkeen levänneen akun jännitteen kuuluu olla 12,7 volttia ja latausta kaipaavan akun jännite on 12,2 volttia. Jos mittari näyttää 12 voltin akulle esimerkiksi 9 volttia, on akku viallinen. Jokin kennoista on vaurioitunut. Vaihda akku. Toista lataus ainakin kerran talven aikana.



5. Varastoi akku kuivaan ja lämpimään paikkaan. Akku saattaa jäätyä ja haljeta, jos varastossa on pakkasta. Jos vaihdoit akun, toimita vanha akku asianmukaisesti ongelmajätteeksi.


Akun laittaminen paikoilleen


6. Aseta akku paikalleen ja käännä akun kiinnikkeiden mutterit tms. paikalleen unohtamatta prikkoja.
7. Yhdistä navat kenkiin (johtoihin) oikeassa järjestyksessä: ensin + (positiivinen) plussaan ja sitten - (negatiivinen) miinukseen.
8. Vedä kumiset tiivistehuput napojen päälle.
9. Tarkista, että kaikki on niin kuin pitääkin, ja käynnistä auto kokeeksi.

Seuraava varoittava esimerkki on Kari Huhtamaan sivulta "Olin ladannut vanhan 12V/64ah akun mielestäni täyteen. Epäilin akkua vanhaksi, siis piti kokeilla sen antovirran suuruutta. Rautasahan terä oli just sopivan pituinen, eikun oikosulkemaan ja katsomaan, menekö punaiseksi (hanskat kädessä). Menihän se...200+ A (siis yli) virtaa läpi, terä punaiseksi, akku pamahti, (ilmeisesti vetykaasu räjähdys). Kova ääni, korvat tillikkaa soimaan, seinät roiskeissa...Näkö tallella, kuulokin vähitellen. Hyvä tuuri varjeleee meitä hölmöjä joskus..."

Rakenna aurinkovoimalla toimiva leikkiauto ja kilpaile!