En valehtele: Minulla on pukeutumispöytäni peilissä ollut lähes 20 vuotta Hesarista leikkaamani työpaikkailmoitus: "Naisekonomi, miesmerkonomi tai reipas poika saa paikan." Kunhan saan aikaiseksi, skannaan todisteeksi sen tähän! Katselen sitä joka päivä. Onko se nyt ihme, että minusta tuli feministi?

En ole missi, malli enkä muutenkaan maailman kaunein. Olen oppinut, kuultuani sen satoja kertoja, että olen kaunis, ainakin tarpeeksi kaunis. Itsehän en tätä usko, oma näkemykseni itsestäni on ilmeisesti varsin erilainen kuin muiden näkemys minusta. Tämä lienee tietysti normaalia.

Ujoja ja ujoja, joilla on törkyasenne

On tietenkin niitäkin, jotka eivät ole katkerina syyttelemässä naisia nirsoiksi. He kokevat vain olevansa ujoa, kykenemättömiä ottamaan kontaktia naisiin. Se onkin varmasti ongelmallista, mutta sen ratkaisu ei ole strippibaarissa istuminen, prostituoituihin turvautuminen tai iskuoppaiden ulkoluku. Ei kai naisia voi hukuttaa pysyäkseen itse pinnalla? Se on niin naisia alentavaa, että sanoisin sen jälkeen, että voikin heittää toiveensa naisen saamisesta sikseen: en itse huolisi miestä, jonka menneisyyteen kuuluu jokin edellä mainituista, sillä sehän on osoitus sellaisesta asenteesta naisia kohtaan, joka ei mielestäni sovi hyvään ja aitoon parisuhteeseen. En voisi rakastaa miestä, jolla on sellainen asenne.

Sellaisen asenteen muuttaminen ei ole kovin todennäköinen tapahtuma. Toinen ei sitä voi muuttaa, eikä kovin monen miehen pää käänny tässä asiassa itsestään. Olen siis pessimisti tässä asiassa. Vaikka jokin asennemuutos olisikin havaittavissa, on sitä mihen vaikea todistaa uskottavasti. Kerran roisto, aina roisto?

Tämä ei tietenkään missään nimessä tarkoita, että en kannattaisi asennemuutosta. Minun on vain henkilökohtaisesti vaikea heti uskoa sellaisen pysyvyyteen ja vilpittömyyteen. Olen tosin erittäin epäluuloista laatua. Luulen, että tämänlaatuista asennemuutosta on tosin vaikea "todistaa" kerralla kellekään, ja siitä jää silti ikäviä tahroja menneisyyteen. Ellevät ne ole tahroja miehen mielestä, ei asennemuutosta mielestäni ole tapahtunut, ja jos ne ovat tahroja miehen itsensäkin mielestä, ne ainakin ovat sitä useiden naisten mielestä, ja esimerkiksi minä en ilahtuisi sellaisten muistamisesta vuosienkaan kuluttua. Naisilla on kuulemma tippaleipäaivot ja norsun muisti.

Useimmat taitavat keksiä, miksi

Onnellisin olen ollut niissä suhteissa, joissa mies ja minä olemme tunteneet toisemme joko jo muutenkin, ennen romanttissuuntaisten ajatusten kehittymistä. Kyseessä voi olla kurssikaveri, luokkatoveri, lapsuudenystävä. Aina tällaiseen ei tietenkään ole mahdollisuutta, mutta on parempiakin vaihtoehtoja kuin naisenhakumatkat baariin. Suosittelisin erilaisia aktiviteettja, joissa joutuu kommunikoimaan ihmisten kanssa.
Ujoille parhaita lienevät ne, joissa voi myös olla kommunikoimatta ilman, että joutuu silmätikuksi. Tällainen on jokin urheilu-, tanssi- tai muu seuratoiminta, jossa voi aluksi keskittyä lähinnä suoritukseen; humppa-askeliin, pallonpeluuseen. Kun ensin oppii ihmiset ulkonäöltä, voi ruveta tervehtimään. Sitten voi ujuttautua johonkin tapahtuma- tai kisajärjestelyihin, vaikkapa aluksi tehtävään, jossa ei tarvitse kommunikoida kovin monen kanssa. Tällainen tehtävä voisi olla vaikkapa tulosten liimaaminen seinälle. Vähitellen tutustuu ihmisiin, joita kai naisetkin ovat, vaikka aina se ei siltä tunnukaan, kun iskupommituksen kohteeksi joutuu.

Minulla on mielestäni hyvä perustelu sille, miksi tutustuminen muulla tavalla kuin "iskusta" on hyvä. strippibaarissa käyminen tai prostituoitujen palveluiden käyttäminen ei ole meriitti, mutta iskuoppaat - miksi lasken ne samaan kategoriaan? Iskeminen on tarkoitushakuista. Siinä ei ole kyse useinkaan siitä, että (tässä tapauksessa) nainen olisi tehnyt ajatuksillaan, mielipiteillään tai toiminnallaan suuren vaikutuksen mieheen, joka sitten ihastuu naiseen naillä perusteilla. Useimmin nainen "katsastetaan" tai "bongataan" ravintolassa tms., esimerkiksi ulkonäön perusteella, häntä lähestytään "kaatomielessä" tai vähintäänkin toiveissa "saada nainen". En missään tapauksessa halua, että minua lähestytään tällaisin ajatuksin tai tällaisin asentein. Ne tarkoittavat, etten ole kiinnostava itseni vuoksi, henkilökohtaisten ominaisuuksieni vuoksi (paitsi ulkonäköni, joka liittyy ehkä enemmän tässä tapauksessa naiseuteen kuin yksilöllisyyteen) vaan siksi, että satun olemaan nainen. "Kuka vain, ainakin sopivan näköinen, kelpaa." Mies on lähtenyt hakemaan naista, ei minua. Siis miten hänen mielestäni pitäisi toimia? Rahalla saa hyvännäköisiä naisia? Kaunedella saa rahakkaita miehiä? Rakkaus on kyllä kauppaa, mutta onko se tällaista kauppaa? Vai onko tämä jo prostituutiota?

Jotain hassua on siinä, että fokus on "naisen saamisessa" eikä siinä tekemisessä, jota ollaan toimittamassa. Asioita vääristää se, että lähtökohta on väärä. Jos joku haluaa minut naisekseen, ei "jonkin naisen saaminen" saa olla päämäärä. Ymmärrän, että minut voi leimata narsistiksi, mutta jos päämääränä on onnellinen ja siis myös minun kannaltani onnellinen ja luottavainen, tyydyttävä parisuhde, haluan olla uniikki, en vain olla naissukupuolen edustaja. Eihän mieskään halua, jos hänellä on mielessään hyvä ja aito parisuhde tietyn naisen kanssa, että tämä vain otti hänet, kun hänellä sattui olemaan kiva auto / paljon rahaa / hyvä työ / iso. Toisia miehiä kadehtiessaan miehet sanovat helposti toisistaan: "Ai se sai ton naisen... Nainen on kumminkin kiinnostunut vain sen rahoista!" Asenne siis alentaa iskettävän sekä itseasiassa iskijän itsensäkin. Millaiset kriteerit ja motiivit hänellä oikein on?

Toinen ongelma, jonka näen, on se, että kun "isketään", ollaan niin tarkoitushaluisesti liikkeellä, että esitetään aika voimakkaasti jotain, mitä oikeasti ei olla. Siinä tuodaan esille sellaisia puolia, jotka evät välttämättä ole kovin merkittäviä oikeasti. Kuka keskustelee arvoista ja asenteista "iskiessään"? Annetaan vääristynyt kuva itsestä, ei välttämättä tahallisesti, ja myöhemmin sitä on enää vaikea korjata,kun joutusi myöntämään joko valehdelleensa, tai ainakin jatkuva esittäminen kävisi raskaaksi. Kun tutustuu johonkin ihmiseen, samaa tai eri sukupuolta olevaan, esimerkiksi seuran hallitustyöskentelyn parissa, oppii tuntemaan ihmisiä kohtalaisen aidosti, ainakin ilman juuri toisen sukupuolen "kaatamisen" tai "saamisen"aiheuttamaa taakkaa, vääristymää. Otetaan helppo ja fyysinen esimerkki, joka ei tietenkään ole yhtä monimutkainen kuin psyykkinen olisi:

Kun seuratoverini näkevät minut viikoittain, jopa päivittäin, milloin suoraan töistä tulleena, milloin myöhästyneenä, milloin hikisenä, vasta suihkusta tulleena tai juhlissa, he saavat realistisen kuvan vaatetuksestani sekä arkena että juhlissa. Habitukseni vaihtelee, mutta esimerkiksi siisteyden linjasta saa kattavan kuvan. Miten on mennessäni baariin? On kai tavallista, että sinne pukeudutaan "sillä silmällä"? Olen usein kyynisenä ja skeptisenä ajatellut, että jollain pikkutakkimiehellä on varmaankin vain tuo yksi ainoa pikkutakki, yhdet suorat housut, ja ne hänellä on tänään yllään. Normaalisti hän kävelee virttyneissä farkuissa tai verkkareissa kotona, töissä ja vakiinnuttuaan myös baarissa. Kraka on kaulassa vain vaikutuksen tekoa varten, ja anoppilaan sitä ei saa kaulaan millään. Parranajoa en uskalla edes ajatella. Näin pinnan päällä, miten lienee pinnan alla? Haluanko vasta taksissa, tai viikon päästä kuulla, että hänellä on lapsi? Seurakavereistani tiedän tämäntapaiset asiat jo ajoissa.

Ja minusta nämä baarissanokujat saavat kuvan, että minulla on ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Saan kenet haluan, teen mitä haluan ja olen sosiaalinen kala vedessä. Kyllä on naisilla helppoa! Toista se on miehillä.

Kaikki naistekaan eivät ole omasta tai toisten mielestä kauniita. Toiset naiset ovat kadehdittuja, ehkä siksi, että ovat kauneutensa takia uhka. Kauniilla naisella ei välttämättä ole paljon naispuolisia tuttuja, vaikka hän olisi kuinka ystävällinen. Jo hänen ulkonäkönsä karkottaa kaverit ja maireiden mielistelijöiden joukko kasvaa. Oi sitä onnea.

Ravintolaan ei kauniilla naisella ole yksin asiaa. Naisseuraa ei välttämättä ole. Miesseuraa saa kyllä, liiankin kanssa. Eikö hän ole aivan yhtä eristynyt kuin ujo ja "naista saamaton" mieskin: ravintolaan ei uskalla mennä tai kokemukset ovat niin huonot, että ajatuksesta on aikaa sitten luopunut. Ystäviä ei välttämättä ole monta, ja toiseen sukupuoleen tutustuminen on hankalaa. Kun ujon ihmisen tilanteen voi järjellä ymmärtää, sosiaalisen ja kauniinihmisen tragedia ei ole niin ilmiselvä. Ehkä sitä voisi verrata prinsessojen ja prinssien, upporikkaiden tai kuuluisuuksien vaikeuksiin: mistä tietää lähestyjän motiivit? Miten niistä voi lopultakaan varmistua? Täytyy hankkia henkivartija, miespuolinen ystävä, joka esittää poikakaveria ravintolassa. Ystävällinen työtoverini on sitä muutaman kerran tehnyt hyvällä menestyksellä, mutta en voi aina vaivata häntä moisella. Se on tosin tepsinyt hyvin, joten kiitos hänelle.

Haluan vielä painottaa: itse en koe itseäni menestyväksi, kauniiksi tai fiksuksi. Nämä ovat toisten määritelmiä minusta. Itsetuntoni ei ole kovin hyvä ja olen epävarma. Kuinka monen Miss Universumin todella luulette istuvan kotona peilin ääressä ajatellen vakavissaan olevansa maailman kaunein? Luulenpa, että he murehtivat selluliittejaan, ryppyjään ja terävää nenäänsä siinä missä kaikki muutkin naiset. Titteli tuskin paljon lohduttaa, jos naisella on järkeä päässä. Ja ellei ole, onhan se mukavaa, että on edes hyvä itsetunto. Toisilla on järki, muttei ehkä itsetuntoa. Kumpi on parempi?

Minulla oli äiti, joka oli erittäin hyvä tanssija, ohjaaja, menestynyt työuralla, kielitaitoinen ja fiksu, hänellä oli hyvä yleissivistys ja hvyä puoliso, oma talo ja tytärkin. Moni kadehti häntä. Toiset olivat eronneet; hänellä oli puoliso, joka kantoi joka aamu aamiaisen sänkyyn. Toiset olivat lapsettomia, työttömiä, vähemmän menestyneitä, vähemmän sivistyneitä. Mutta kannattaako olla kateellinen? Äitini sairastui, kitui ja kuoli alle kuusikymmentävuotiaana.

Tarinan ensimmäinen opetus. Mies (nainen): Elä ihmisiksi. Aina. Sellaista, jolla on omatunto, tahrat seuraavat ikuisesti, ainakin mielessä.

Tarinan toinen opetus: Älä kadehdi. Jokaisella on heikkoja kohtia, onnettomuutta elämässä - jos ei nyt, niin todennäköisesti myöhemmin.
Myös rikkailla, kauniilla ja rohkeilla.

Miksi raiskata-sanaa raiskataan!

En ollenkaan pidä samana asiana metsän, boogie woogien tai suomen kielen ja ihmisen raiskaamista. Sanakin kuluu ja muuttuu arkiseksi käytössä. Tämä ei tarkoita sitä, että mielestäni pitäisi hyssytellä, vaan on verrattavissa kaikkien tuntemaan esimerkkiin apua -sanan väärinkäytöstä - sitten kun sitä lopulta tarkottaa ja apua todella tarvitsee, ei se enää herätä sitä reaktiota minkä sen pitäisi -

Tilastojen mukaan useampi (tässä tapauksessa) nainen, kuin mitä yleensä osataan ajatella, on raiskattu. Mitähän ajatuksia ja tunteita raiskata -sanan höllä käyttö heille tuo?

Kun pääsin naisaiheisiin: oletko koskaan miettinyt, miten monella vastaan tulevalla naisella on kukautiset juuri tällä hetkellä? Jos kuukautisia on keskimäärin vaikkapa 13 viikkoa vuodesta, siis vähän useammin kuin kerran kuussa, niin...? Jopa minä osasin heti laskea sen, vaikka olenkin saanut kerran matikasta nelosen.

Eihän tämä muuten mitenkään uusi ja mullistava aihe ollut, mutta halusin vain muistuttaa, että aika monella siinä aamuisessa ruuhkabussissasi on kipuja, joita ei esimerkiksi oteta huomioon juurikaan työpaikoilla. Siitä ei useinkaan saa sairaslomaa, eikä kaikkein vähiten siitä syystä, etteivät naiset itse keksi sitä pyytääkään. Se, että kuukautiset eivat ole sairaus, ei tarkoita, että niiden aiheuttamaa kipua ja särkyä ei tarvitsisi ottaa huomioon.

Miksi sekasauna toimii?

Hämäläis-Osakunnasa, jossa yhä olen aktiivinen viranhaltija, käyn sekasaunassa monta kertaa viikossa. Osakunnassamme on myös naisten oma saunakerho. Jotkunt sen jäsenistä eivät halua miesten kanssa samaan saunaan. Jäin miettimään, miksi minulle sekasaunaan meneminen on helppoa. vaikka useiden kanssasaunojieni mielestä olen jo vanha nainen.

Jos koku (esim. naiset) oppivat pelkäämään sekasaunaa, lakkaavat he käymästä siellä. Näinhän voi käydä miehellekin. Siksi sauna ei ole paikka, jossa yritetään tirkistellä, vihjailla, koskea tai iskeä. Sauna on turvallinen paikka, jossa ollaan, kuin ei oltaiskaan; alastomuutta ei ole lupa huomata. Kaikki ulkomaalaiset saunaan tottumattomat eivät heti näe tätä. He saattavat ymmärtää hikihuoneessa nakuilun promiskuiteetkiksi, liberaaliksi asenteeksi seksuaalisuutta kohtaan, vaikka kyse on juuri siitä, että saunassa roolit ovat varsin epäseksuaaliset, kaikesta erotiikasta riisutut. Minulla on loppujen lopuksi aika vähän negatiivisia sekasaunakokemuksia siihen nähden, kuinka paljon sellaisissa olen istunut. Siksi vielä yritän nähdä ongelman yksilöihin liittyvänä, enkä vielä ole antanut periksi ajatukselle, että jollaina lailla "kaikki miehet" käyttäytyisivät sopimattomasti saunassa. Toivottavasti vaaka pysyykin näin päin kallellaan, ja että miehet ymmärtävät sen, että sauna on se viimeinen paikka vihjailevalle tai suoran toiminnan käytökselle.

Deep thoughts 3