Tapaoppaita on monia, joista joitain olen käyttänyt lähteinä. Pääosin kirjoitan kuitenkin paljon erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa luovineena. Etiketti, tapatuntemus ja traditiot ovat kyllä tärkeitä, mutta muotoa tärkeämpi seikka on tuntea yksittäisen tavan taustat, jotta uudessa sosiaalisessa tilanteessa voi juohevasti soveltaa johtavaa ajatusta tilanteeseen, josta ei ehkä koskaan aiemmin ole itseään löytänyt. Kuten kaikessa, "teoria" on tärkeää, sillä kukaan ei voi muistaa ulkoa tuhansia erilaisia ja irrallisia sääntöjä. Muistaminen helpottuu, kun ymmärtää periaatteet sääntöjen takana. Muoto saattaa olla tärkeätä, mutta soveltaminen eli valistunut arvaaminen on vielä tärkeämpää.

Tapaetiketin tarkoitus on tehdä kanssakäymisestä sosiaalisissa tilanteissa kaikille mieluisaa.
Juhlissa, kuten arkielämässäkin, säännöt pyrkivät säätelemään käyttäytymistä niin, ettei yksilö tahattomasti loukkaisi tai suorastaan fyyysisesti vahingoittaisi toisia. Jotkin tavat osoittavat muille, että toimija pyrkii ottamaan huomioon ympäröivät ihmiset. Näin tapoja noudattava yksilö kantaa kortensa kekoon kannattelemalla kaikkien yhteistä, mukavaa ilmapiiriä joustamalla omista tarpeistaan olla hetkellisesti esimerkiksi itsekäs, huonotapainen tai liian huomionkipeä. Hän ei myöskään herätä huomiota poikkeamalla tarpeettomasti muotoseikoista, jolloin yleinen fokus säilyy siellä, missä sen kulloinkin pitäisikin, esimerkiksi keskustelussa, puheessa tai ruokailussa. Yhdenmukaisuus luo paitsi turvallisuutta (kuinka toimia), myös tilanteen, jossa ne seikat, joita halutaan korostaa, pääsevät oikeuksiinsa, eikä huomio kiinnity yhteen yksilöön, joka päättää toimia muotoseikoissa toisin (esimerkiksi istua, vaikka muut seisovat) ilman syytä. Vaikka henkilö itse ei häiriintyisi käytöksestään, herättää se niiden huomion, jotka etiketin tuntevat. Poikkeavasti käyttäytyvän ollessa joko onnellisen tietämätön aiheuttamastaan huomiosta tai häiriöstä tai nauttiessa mielestään hauskasta toiminnastaan (esimerkiksi sopimattomasta kielenkäytöstä, cooleista aurinkolaseista illallisella tai vaikkapa röyhtäilystä) muut eivät välttämättä koe oloaan kovin juhlavaksi. Juhliin tullaan siksi, että ne poikkeavat arjesta. On kohteliasta luopua vähemmän mairittelevista arkitavoistaan juhlan ajaksi ja näin antaa toistenkin nauttia juhlimisesta.

Etiketin tarkoitus ei ole ahdistaa tai jollain tapaa "ylempää annettuna" luoda epävarmuutta; päinvastoin! Kun on olemassa edes joitain sääntöjä, tai ainakin on niitä mielessään tarkastellut, ei tarvitse tuntea epävarmuutta tai ahdistua tietämättömyydestään. Kaikkea en varmasti ole tullut tekstissäni ajatelleeksi, eikä aina olekaan "oikeita" tai selviä ratkaisuja. Pääasia ei olekaan Sääntö tai sen Orjallinen noudattaminen, vaan se, että ylipäänsä tulee ajatelleeksi erilaisia näkökulmia ja pohtineeksi perusteluja omille valinnoilleen ja omalle käytökselleen.

Sääntöjen perustana on ajatus siitä, että muiden mukavuudesta täytyy huolehtia. Onkin helppoa muistaa seuraava peukalosääntö, vaikkei ehkä jotain yksittäistä etiketin kohtaa muistaisikaan: Ole aina ystävällinen, epäitsekäs ja reilu. Ellet tiedä, mieti, mitä kantavia ajatuksia tilanteen käsittelyssä voisi olla, kysy tai ota mallia sellaiselta, jonka oletat tietävän.

Sisältö:

Osakunnan vuosijuhla

Juhlavaatetuksesta

Juhlan kulku

Juhlasta jatkoille aamuun asti

Osakunnan vuosijuhla

Osakunta on harjoittelua varten

Osakunnan vuosijuhla on osakunnan hienoimpia juhlia, ja siksi on tärkeää, että osallistujat yrittävät pitää yllä toistensa juhlatunnelmaa sekä käyttäytymällä juhlavasti, kohteliaasti ja ystävällisesti, sekä uhraamalla hetken pöytätapojen, pukeutumisen ja muun juhlaetiketin kertaamiseen ja noudattamiseen. Osakunnan juhlat ovat harjoittelua elämän suuria juhlia, promootioita, häitä ja muita tilaisuuksia varten. Näitä juhlia on harvoin, joten harjoittelumahdollisuudet kannattaa käyttää hyväksi tulevaisuutta ajatellen. Koska osakunnassa kuitenkin ollaan joustavia, ei mahdollisista pienistä lipsahduksista kannata kantaa huolta. On kuitenkin suotavaa, että kukin yrittää parhaansa. Seuraavalla kerralla kaikki sujuu jo paremmin, ja on väistämätöntä, että jokainen, myös etikettipoliisi itse, tekee virhearviointeja. Osakunnan juhlissa on mahdollisuus myös harjoitella sujuvaa lipsahduksista toipumista: korjaa huomaamattomasti se mitä tehtävissä on, jatka, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tai jos on syytä pyytää anteeksi, tee se välittömästi ja vilpittömästi. Sitten korjaa vahingot ja jatka elämää. Ellet tiedä, mitä voisit tehdä, kysy mitä asianosaiset ehdottaisivat tehtäväksi. Vilpittömyys ja nöyryys sulattavat sydämet.

Erilaisia traditioita

Eri osakunnissa on erilaisia tapoja, ja etiketti vaihtelee myös juhlatyypistä, kulttuurista ja maasta toiseen. Usein juhlissa selviää yleisillä hyvillä tavoilla ja jonkinlaisella etikettituntemuksella, mutta yhtä usein on syytä perehtyä juuri senkertaisiin kommervenkkeihin etukäteen. Kukaan ei kuitenkaan loukkaannu, jos toimii toisin, jos tavan tunnistaa yritykseksi toimia jonkin tunnistettavan etiketin mukaan. Esimerkkinä tästä erilaiset käsitykset siitä, miten aterimet asetetaan ruokailun päätteeksi. Kiperässä tilanteessa siitä saa jopa hauskan keskustelunaiheen: "Ahaa, laitetaanko Suomessa aterimet noin? Japanissa laitetaan näin, mutta näyttäkääpä miten täällä kuuluu ne asettaa!" Tilanne, jossa on erityisen hyödyllistä olla perehtynyt erilaisiin traditioihin jo etukäteen, on tanssi. Juhla- eli salonkitansseista on erilaisia variaatioita, eikä ole mahdollista opetella uusia vuoroja huomaamattomasti enää tanssitilanteessa. Poloneesia ohjaavalta henkilöltä, tanssimestarilta, voi versioista tiedustella etukäteen.

Sovella, mutta harkitusti

Koska kaikkien eri etikettiversioiden hallitseminen on mahdotonta, on harjoitettava harkintaa. Jos tiedät jonkin etikettisäännön perusteet tai historian, voit yrittää loogisesti päätellä, mikä juuri kyseisessä tilanteessa olisi parasta. Jos tiedät joukon erilaisia sääntöjä samasta asiasta, valitse niistä tilanteeseen paras. Tämä on taito, jota voi kehittää, ja joka auttaa luovimaan tulevaisuudessakin erilaisissa tilanteissa. Erillisten, ja joskus irrallisilta ja käsittämättömiltä tuntuvien sääntöjen muistamista auttaa, jos tuntee niiden taustoja. Vanhoista etikettikirjoista voi tällöin olla apua. Etiketti on uudistuva joukko sääntöjä, joten suoraan ikiaikaisten etikettioppaiden sääntöjä ei kannata noudattaa. Jotkin säännöt pysyvät lähes muuttumattomina, jotkut ovat uudistuneet tai poistuneet käytöstä. Nykyään on otettava huomioon enemmän tasa-arvonäkökohtia kuin ennen, perusteita kastikelusikan kattamiseen jokaiselle ei enää ole, mutta hattua nostetaan tervehdittäessä edelleen, vaikka tuskin siellä on piilossa yhtään mitään. Vaikka ovat avautuvat usein itsestään, on säilynyt tapa miehen avata naiselle ovi ainakin silloin, kun hän on pukeutunut iltapukuun, jossa on vaikea liikkua, jonka helmoja pitää kannatella kaksin käsin ja niin edelleen. Käytä siis harkintaa, ja jos olet nainen, älä loukkaannu, jos kerran vuodessa mies avaa sinulle oven. Tänään hän ei osoita, että olisit heikko tai että olisit miekanruokaa; hän osoittaa huomanneensa, että sinulla on kädet täynnä.

Juhlavaatetuksesta

Pukeutumisesta yleensä

Pukeutuminen riippuu tilaisuuden luonteesta. On syytä pitää mielessä vakiintuneet pukeutumissäännöt mutta myös mukavuutta ja turvallisuutta kannatta ajatella.
Protokolla:
Mitä muodollisempi tilaisuus, sen muodollisempi pukeutuminen. Korkeakoulun promootiotilaisuus vaatii erilaiset vaatteet kuin tanssiaiset tai osakunnan vuosijuhla tai kirkkohäät. Juhliin meneminen on usein kuin astuisi eri kulttuuriin. On kohtelista näyttää kunnioittavansa tietyssä kulttuurissa hyväksyttyja tapoja kun haluaa osallistua ja pitää hauskaa.
Kutsussa on maininta siitä, miten järjestäjä toivoo (olettaa) vieraiden pukeutuvan. On kohteliasta noudattaa tätä toivomusta mahdollisimman orjallisesti. Ehkä osakunnan vuosijuhla ei ole aivan niin jäykkä, mutta on sellaisiakin juhlia, joihin kannattaa mieluummin olla menemättä, kuin mennä vääränlaisessa asussa. On kuitenkin suotavaa, että osallistujat panostaisivat etiketin noudattamiseen mahdollisuuksiensa mukaan myös osakunnassa. Tuskin kukaan kuitenkaan tarkistaa frakinhousuista pilkottavien sukkien silkkipitoisuutta.

Seuraavassa puutteellinen pukeutumiskoodilista:

Iltapuku, juhlapuku:

Naisen frakkia vastaava juhlapuku on täyspitkä iltapuku, tilaisuudesta riippuen hyvinkin avoin. Pitkiä käsineitä ja olkaimetonta iltalaukkua voi myös käyttää. Naisten pitkä iltapuku / juhlapuku on juhlavaa materiaalia, joskus häikäisevän kiiltävää tai paljetein koristeltua kangasta, mieluiten tietysti silkkiä tai muuta arvokasta kangasta. Halvannäköiset kopiot on syytä unohtaa arvokkaaseen tilaisuuteen mennessään, kuten myös wanhojen päivä -tyyppiset historialliset tai historiallista mallia matkivat puvut. Vakavasti otettava juhlapuku ei ole naamiaisvaate vaan moderni ja aistikas. Riippuen tilaisuudesta iltapuku voi kuitenkin olla hyvinkin avoin, jopa olkaimeton. Mukaan on kuitenkin syytä varata stoola tai bolero, sillä juhlapaikkojen lämpötilaa on usein laskettu, eikä kaikissa tilaisuuksissa ole sopivaa esitellä liikaa paljasta ihoa. Korut saavat olla isojakin, mutta niiden tulisi olla aitoja ja laadukkaita. Sormuksia ei laiteta käsineiden päälle, vaikka rannekorut laitetaankin. Käsineet otetaan ehdottomasti pois illastamisen ajaksi - eikä niissä kovin pysyvä ote aterimista olekaan, mutta tanssiessa niitä käytetään. Tanssijanainen ajatteleee tietenkin käytännöllisyyttä pukua valitessaan / teettäessään. Liian kapea on mahdoton, huikaiseva halkio ei taas ole välttämättä kaikkiin tilaisuuksiin kaikkein tyylikkäin vaihtoehto. Laahaava helma kannattaa etukäteen suunnitella ranteesta lenkillä ripustettavaksi. Niin sanottuja jatkoja varten voi joskus jopa vaihtaa puvun yhtä loisteliaaseen, mutta lyhyempään, tai teettää kaksi eripituista helmaa samaan yläosaan. Kenkiin tanssijanainen kiinnittää erityistä huomiota sillä nahkaiset avokkaat, piikkikorkoisetkaan, eivät keskimäärin ole naisen juhlapukuun sopiva valinta. Vaikka mustavalkoiset tanssikengät vaikuttavat tanssijasta hyväksyttäviltä, juhlaan ne eivät sovi. Jos haluat ostaa tanssikengät, jotka sopivat iltajuhlaankin, osta miluusti satiiniset tai mokkaiset (tai erityisen juhlavat nahkaa olevat) vakio- tai lattarikengät. Esimerkiksi sirot, korkeat kultaiset nahkakengät lienevät hyväksyttävät, mutta arkikengän näköiset eivät.

Frakki, juhlapuku tai white tie:

Muodollisin pukeutumiskategoria. Frakki on musta hännystakki, johon kuuluu valkoinen piqué-liivi ja housut, joiden sivuissa on satiininauhat, valkoinen, kovitettu pikeetä oleva solmuke, joka solmitaan kovitettujen paidankauluksen kärkien alle, valkoinen frakkipaita (ei siis smokkipaita), jonka etumus on kovitettua pikeetä, pikeetä oleva kovitettu liivi, sekä mustat, kiiltävät lakerikengät tai mustat hyvin kiillotetut chevraux-nahkakengät. Kenkiin sujautetaan mustat, ohuet silkkisukat, jotka ovat tarpeeksi pitkät peittämään sääret myös istuttaessa. Paidan irtonapit ovat valkoiset. Mustat napit kuuluvat smokkiin, samoin musta rusetti, eivät siis frakkiin. Valkoinen frakki ei ole suomalainen juhlapuku vaan ennemminkin näyttämövaate. Smokissa frakkijuhlaan ei mennä, vaan frakin vaihtoehdoksi käy ainoastaan tumma puku. Nykyään frakin kanssa käytettävät valkoiset, ohutta säämiskää olevat käsineet ovat harvinaiset, mutta tanssiessaan mies käyttää niitä varoakseen naisen kallista pukua. Muulloin käsineitä kannetaan yleensä toisessa kädessä. Mies riisuu käsineet kättelyä varten vain jos hän kättelee käsineetöntä henkilöä. Käsineitä mies käyttää siis saapuessaan juhliin, juodessaan alkumaljaa, kätellessään hansikoituja käsiä sekä tanssiessaan. Ellei säämiskäkäsineitä ole, voivat käsineet olla valkoista puuvillaa, mutta tällöinkin sopivin koristetikkauksin muotoillut. Jos ulkona on sangen loskaista, ostaa viisas mies lakerikenkiensä suojaksi kalossit tai läpinäkyvät vinyyliset sadesuojat. Päällystakiksi ei käy toppatakki, vaan pitkä, tumma hyväkankainen takki, ei kuitenkaan popliinitakki (poplari). Myös villainen, tumma viitta on sopiva. Frakkia käytetään vain iltatilaisuuksissa - aiemmin saman tilaisuuden jatkuessa päivästä iltamyöhään vaihtoivat miehet shaketista frakkiin. Nykyään shakettia nähdään Suomessa lähinnä uuden vuoden konsertissa. Frakki säilyy kuitenkin iltatilaisuuksien vaatteena, paitsi akateemisissa päivätilaisuuksissa, joissa muutenkin pätevät täysin eri pukusäännöt juhlapuvuissa sekä miehille että naisille.

Smokki tai black tie

Frakkiin verrattuna smokista sananen: Smokin takissä ei ole hännyksiä, mutta sen kaulus on satiinia. Smokkipaidan etumus on kirjailtu. Solmuke ja napit ovat mustat, samoin lakerikengät. Usein käytetään leveää satiinivyötä. Amerikassa värilliset, naisen asuun sävytetyt vyöt ja solmukkeet ovat yleisiä. Naisen asu riippuu tilaisuudesta: se voi olla pitkä, kapea iltapuku, lyhyempi, avoin cocktail-puku tai muu juhlava vaate. Suomessa smokki on harvinainen. Smokissa ei ole sopivaa mennä frakkijuhlaan!

Tumma puku

Tumma puku korvaa frakin monissa juhlissa, mutta ei promootioissa tai väitöstilaisuuksissa. Tummaan pukuun voidaan rinnastaa papin puku tai kansallispuku, sekä sotilaan juhlapuku. Smokki ei missään tapauksessa korvaa frakkia. Musta puku on yleensä hautajaisia varten. Tummaksi puvuksi lasketaan tumman harmaa tai erittäin syvän sininen puku. Ruskea puku on työ- eikä juhlapuku. Kravatti on iloinen, mutta hillitty ja tyylikäs iloisissa tilaisuuksissa, tumma ja yksinkertainen vakavissa tilaisuuksissa. Hautajaisissa (ja vain hautajaisissa) kravatti on musta. Harmaan ja hopean sävyt ovat aina tyylikkäitä. Iltatilaisuudessa mies voi harkita kaksinkertaisia kalvosimia ja kalvosinnappeja tavallisen nappipaidan sijaan. Paita on valkoinen, hyvälaatuinen pitkähihainen puuvillapaita, jonka kaulus on kovitettu. Kravattiin voi lisätä pidikkeen koruksi, mutta arvokkaassa iltatilaisuudessa sen on hyvä olla kaunisa ja arvokas, ei logollinen mainoslahja. Sukat ovat pitkät ja mustat. Kengät ovat mustat, nahkaiset, ohutpohjaiset nauhakengät.

Asusteet

Iltapuvun kanssa nainen ottaa käteensä, ei mielellään olalle, pienen, hihnattoman, siron ja juhlavan iltalaukun, johon hän sujauttaa lyhyen kynän, nenäliinan, avaimensa ja jokusen setelin sekä juomaliput, sikäli kun mies ei niitä kanna, sekä ehkä huulipunan tai puuterin. Sinne joutaa myös kello, jos se on tarpeen, ellei se ole korukello, jolloin sitä voidaan pitää korun sijasta ranteessa. Muiden korujen tulisi olla juhlavia, hyvän maun mukaisia eikä halvan näköisiä, ja mielellään aitoja. Liiallinen määrä koruja antaa sivistymättömän vaikutelman, joten laatu korvaa määrän. Hihattoman puvun kanssa voi käyttää pitkiä käsineitä, mutta mikäli käsineitä käytetään, on ne riisuttava ruokailun ajaksi. Naisen ei tarvitse riisua käsineitään kätellessään miestä, mutta kätellessään naista, jolla ei ole käsineitä, hänen tulisi riisua oikean käden käsineensä. Tämä kannattaa ottaa huomioon rannekorua käytettäessä: vasemmassa kädessä olevan korun alta käsinettä ei tarvitsekaan poistaa. Sormuksia pidetään käsineiden alla. Käsineiden pituus ja väri vaihtelevat maun mukaan ellei ohjeita ole annettu. Osakuntanauhaa kantavat naiset vasemmalta olalta vyötärölle oikealle, samoin kuin pitäisi turvavyötä ajaessaan autoa (miehet "ovat pelkääjän paikalla"). Hämäläis-Osakunnan punavalkoista nauhaa kannetaan (kuten kaikkia) painavampi väri alempana, eli punainen valkoisen alla. Nauha ei saa koskettaa paljasta ihoa, eli puvun ollessa paljastava on nauhasta taiteiltava ruusuke, siis siisti, litteä rusetti, joka muistuttaa niitä, jotka tulevat kunniamerkkien mukana, ja joka kiinnitetään kauniisti pukuun vasemmalle puolelle esimerkiksi hakaneulalla tai muutamalla pistolla. Tällöin valkoinen raita tulee jälleen ylemmäs ja oikealle puolelle.

Frakinkaan kanssa ei käytetä rannekelloa. Miehen ainoa koriste on taskukello. Ellei taskukelloa ole, voi rannekellon laittaa taskuun. Vitjat eivät ole enää välttämättömät. Jos (ranne)kello on välttämätön, se laitetaan piiloon taskuun. Frakin kanssa voi käyttää taskukelloa, jonka vitjat ennen jäivät näkyviin, mutta vitjat eivät enää kuulu olennaisena osana frakkikokonaisuuteen. Ne on kaunista kätkeä mustien osien alle. Taskuun voi taitella ohuen, valkoisen taskuliinan. Jos frakin napinlävessä on kukka, kuten häissä, on se parhaimmillaan valkoinen gardenia. Frakin paidan, jonka etumus on kovitettu, alimmat kaksi(tai kolme) irtonappia ovat valkoista helmiäistä, eivätkä siis mustat, kuten smokissa. Napit saattavat olla myös helmiäistä, jota kiertää kapea kultainen reunus. Napeissa on erilaisia jousi- ja kierrekiinnityksiä. Napit pitää muistaa ottaa pois ennen pesua, sillä ne menevät pesusta pilalle. Liivin napit ovat myös valkoiset ja ne kiinnitetään pienellä sokkaa muistuttavalla pidikkeellä. Kalvosinnapit, jotka ovat frakin harvoja vapaasti valittavia osasia nykyään, ovat kultaa tai muuten arvokkaat. Frakin mustaa hännystakkia ei napiteta. Sen voi tarvittaessa pitää kuosissaan valkoisella, siistillä ja huomaamattomalla kuminauhalla. Frakin kanssa ei käytetä vyötä, vaan tarvittaessa valkoisia housunkannattimia. Valkoinen on myös ulkovaatteisiin nykyään kuuluva kaulahuivi, joka voi olla silkkiä tai villaa. Osakuntajuhliin tullessa ei nykyään juuri silintereitä nähdä, mutta jos hattu pitää olla, se on joko silinteri tai pakkasilla musta turkislakki. Asusteita valittaessa on syytä muistaa, että frakki on moderni juhla-asu, ei vanhojenpäivävaate. Osakuntanauha on miehillä kuiin turvavyö "apukuskin" paikalla, oikealta olalta ja vasemmalle kylkeen, vyötärön korkeudelle, punainen raita alla, valkoinen yläpuolella. Nauhoista ylimmäinen kiinnitetään hakaneuloilla olkaimiin, samoin kolmea nauhaa kannettaessa alin. Kahta tai kolmea nauhaa kannettaessa kannattaa ne kiinnittää toisiinsa maalarin- tai pakkausteipillä nurjalta puolelta. Teippi estää nauhoja roikkumasta tai kiertymästä. Näin ne näyttävät varmasti ja vaivattomasti siisteiltä. Teipit tulee ehdottomasti ottaa pois nauhoista mahdollisimman pian, sillä teippien liimat pilaavat nauhat nopeasti. Nauhat kulkevat nappien välimaastossa.

Yhteenveto

Juhliin pukeudutaan siis kutsujan toivomalla tavalla, kunnioittaen tilaisuuden luonnetta ja kanssajuhlijoita. Näin ollen aurinkolasit eivät ole coolit, vaan ne häiritsevät kanssajuhlijoita. Liian avoinainen kaula-aukko ei ole tyylikäs, mutta harkintaa voi käyttää. Katso itseäsi muiden silmin!

Juhlan kulku

Saapuminen juhlapaikkaan

Ole ajoissa! Ole ajoissa noutamassa daamia autolla kotoaan, ole ajoissa juhlapaikalla. Ole ajoissa, kun sinua noudetaan. Herrat! Ei ole huono ajatus tuoda kukkia naiselle tai lausua muutama totuudenmukainen kohteliaisuus, sillä hän on nähnyt pukunsa ja ulkonäkönsä eteen paljon vaivaa. Herrat, teette vaikutuksen daamiin avaamalla hänelle oven ja autonoven, auttamalla hänet autoon ja autosta pois, sekä antamalla hänen istua autossa siinä, mihin hän ensin istahtaa, eli yleisimmin juhlapuvussa jalkakäytävän puolelle. Ei ole kohteliasta olettaa naisen liukuvan takapenkkiä pitkin taksissa, vaan miehen tulisi ensin auttaa daami autoon, kiertää sitten itse auto, ja istuutua daamin viereen. On myös kohteliasta auttaa takki daamin ylle ja viedä se narikkaan, hakea se narikasta ja auttaa se daamin ylle. Herrat voivat myös tarjoutua kantamaan juomalippuja ja narikkalappuja taskussaan. Pöydässä on kohteliasta herran auttaa daamille tuoli, ja ehkä jopa osoittaa elkeitä seisomaan nousemiseksi kun nainen nousee ylös tai saapuu pöytään. Daamit osoittavat kiitollisuutta heitä kohtaan osoitettua huomaavaisuutta kohtaan, niin herrojenkin on mukavampi pysyä kohteliaina. Esittelyä ei myöskään saa unohtaa: Mies esitellään naiselle, nuorempi vanhemmalle, yksinäinen henkilö seurueelle. Arvokkaalta henkilöltä on pyydettävä lupa esitellä tavis hänelle. Presidenttiä tai ministeriä ei esitellä, heidät kuuluu tuntea. Vain heille esitellään. Esitteleminen voi tapahtua seuraavasti: Tuomas (dippainssi), tässä on Jaana, hän on tämän vuoden fuksi / Jaana, saanko esitellä Mikan. Hänkin on fuksi.

Plaseerauskartta

Juhalpaikan odottelutilassa on plaseerauskartta, josta voi tarkistaa oman paikkansa ruokapöydässä. Kartasta käy ilmi myös pöytäseura, joiden nimet näppärä juhlija opettelee jo tässä vaiheessa. Herra painaa mieleensä pöytädaaminsa nimen, ja etsii hänet mielellän etukäteen saattaakseen hänet pöytään. Hämäläis-Osakunnan vuosijuhlissa 2007 pöytäseuralainen on oma avec, joten etsintöjä ei tarvita. Juomaliput, millon niitä käytetään, ostetaan siihen varatusta pisteestä ennen ruokailua. Juomaliput eivät ole ilmaista alkoholia, vaan normaalia ravintolatoimintaa, jossa vältetään rahan kanssa sählääminen varsinaisessa ruokapöydässä. Juomat päätetään ja maksetaan etukäteen.

Pöydässä

Saavuttaessa juhlasaliin tarjotaan tervetuliasmalja. Tarjoilijalla on valittavana yleensä alkoholitonkin vaihtoehto, joten pyydä rohkeasti sitä halutessasi. Tervetuliaismaljasta kannattaa säästää viime tippaan tilkka siltä varalta, että ohjelmassa onkin tervetuliaspuhe. Yleensä maljalla skoolataan yhteisesti vähintään kerran. Lasi kannattaa siis ottaa pöytään, ja juoda loput vasta ennen ensimmäisen viinin saapumista. Pöytään istuudutaan vasta kun arvovieraat sekä emäntä ja isäntä ovat istuneet alas. Heitä odotellessa on aikaa esittäytyä pöytänaapureille.

Pöydässä

Ruokailu

Mitä on katettu

Plaseeurauskortista tunnistat istumapaikkasi. Ruokailun kuluessa on tapana vaihtaa kortteja vierustoverin kanssa muistoksi. Älä siis sujauta sitä taskuusi. Lauluvihkon kaikki laulut eivät ole sopivia kaikkiin tilaisuuksiin, eikä Hämäläis-Osakunnan juhlissa lauletakaan aivan yhtä paljon kuin monissa muissa osakunnissa. Menun tai ohjelman kääntöpuolelta löytyy tanssikortti, johon merkitään tanssivaraukset. Pidä siis kynä mukanasi! Aterimet on sijoitettu lautasesta ulospäin niin, että ensin käytetään kauimmaisia välineitä, pääruokaan isoja lautasen lähellä olevia, ja jälkiruokaan lautasen "yläpuolelle" katettuja haarukkaa ja lusikkaa. Kun niitä ei käytetä, ne asetetaan lautaselle haarukka kello kahdoksaan ja veitsi kello neljään, eikä siis nojaamaan lautasen reunaa vasten kahva pöydällä. Ruokailun loputtua aterimet asetetaan vierekkäin lautaselle kello viiteen. On eri käsityksiä siitä, miten haarukan piikit ja veitsen terä asetetaan. Useimmat oppaat suosittelevat haarukan piikkejä ylös ja veitsen terää itseen käännettynä, mutta toisinkin päin voi tehdä. Tuskin kukaan pahoittaa mieltään siitä, että aterimet kuitenkin on kerätty tarjoilijalle valmiiksi kello viiteen, jotta hän voi näppärästi pyyhkäistä tähteet lautaselta niillä. Tähteet kannattaakin siis työntää siistiin kekoon noin kello kahteen. Servietti taitetaan polvien päälle, ja sitä käytetään suun siistimiseen kevyesti, varsinkin ennen huulten painamista lasin reunaan. Kun servietti ei ole sylissä, se taitellaan siististi, mutta ei alkuperäiseen muotoonsa, lautasen vierelle. Ruokailun loputtua se taitetaan samoin lautasen vasemmalle puolelle, mutta siis eri muotoon kuin mistä se avattiin, jotta sen voi todeta käytetyksi eli likaiseksi.

Juomat

Alkumalja tulee siis juoda loppuun ennen viinin saapumista, mutta voi olla, että vasta istuttaessa pöytään on vuorossa puhe, johon tilkkanen kannattaa säästää. Vesilasia ei tarvitse tyhjentää ennen uuden juoman saapumista pöytään. Snapsit ja Marskin ryypyt kuuluvat yleensä alkuruokaan, mutta osakunnan juhlissa on hieman vaihtelevia käytänteitä. Snapsin kanssa on monissa osakunnissa tapana laulaa ryyppylauluja, mutta Hämäläis-Osakunnalla meno on ollut perinteisesti hillitympää. Muita juhlia varten kannattaa lähinnä ottaa huomioon se, että snapsilasi kannattaa tyhjentää viimeistään, kun alkuruokalautasia korjataan pois. Punssi seuraa ruokailua monissa osakunnan juhlissa, ja sille on varattu omat laulunsa. Kahvin saa usein avec, eli esimerkiksi konjakin kanssa. Kahvin jälkeen virallinen ruokailu päättyy, ja baarista voi ostaa omaan tahtiinsa drinkkejä.
Skoolaaminen tapahtuu nostamalla lasi rinnan korkeudelle ja ottamalla katsekontakti ensin omaan pöytäseuralaiseen, sitten toiselle vierustoverille, ja lopuksi vastakkaiselle pöytänaapurille. Malja puretaan maistamisen jälkeen päinvastaisessa järjestyksessä.

Alkuruoka

Äiti, saako jo aloittaa? Alkuruoan kimppuun on kohteliasta käydä vasta kun pääpöytä eli arvokkaimmat juhlijat ovat saaneet omansa ja aloittaneet ruokailun. Alkuruoka on usein kylmä, joten se ei odottelusta jäähdy. Kun kalaveitsi on katettu, käytetään sitä vain kalan syömiseen. Sen tunnistaa lastamaisesta, hampaattomasta muodosta. Pihviveitsi on terävähampainen puukkomainen veitsi, jota ei käytetä kuin pihviin. Salaatti syödään pelkällä haarukalla. Hämäläis-Osakunnalla on laulunjohtaja, jonka puoleen voi kääntyä halutessaan ehdottaa laulua. Mitä tahansa laulua ei kuitenkaan ole sopiva ehdottaa. Joskus juhlissa on kuultu myös improvisoituja juomalauluseurueita, joissa laulunjohtaja ei ole johtanut laulua. Mitä pidemmälle ilta kuluu, sen sallitumpaa se on, mutta ellet tunne nimenomaisen tilaisuuden perinteitä, odota muiden aloitetta.

Pääruoka ja puheet

Kimppuun kuin sika limppuun? Koska lämmin ruoka jäähtyy, on ajateltu, että sen voi aloittaa kun oma pöydällinen tai naapurit ovat saaneet omat annoksensa. Lämmin ruoka tarjotaan vuosijuhlassa niin, että pääpöytä saa omansa ensimmäisenä, joten he aloittavat kuitenkin ennen muita. Vaikka juomalaulut kuuluvatkin vain alkuruokaan, sillä "kala ui", jatkuu laulanta hyvissä juhlissa kuitenkin pääruuankin aikana. Pääruuan aikana kuullaan myös paljon puheita, joten ruoka jäähtyy joka tapauksessa. Puheen aikana ei ole sopivaa syödä, juoda viiniä tai varsinkaan poistua salista. Puheita kuunnellaan vähintäänkin kiinnostuneen näköisenä, eikä niitä missään nimessä sovi häiritä millään lailla. Jos jostain syystä olet joutunyt poistumaan salista, palaa paikallesi vasta aplodien aikana, äläkä kesken puheen.

Jälkiruoka ja kahvi

Jälkiruoka-aterimet ovat lautasten yläpulella tai viistosti vieressä. Milloin haarukka on katettu, käytetään sitä jälkiruoan paikallaan pitämiseen, lusikalla syödään. Tanssikorttia ruvetaan täyttämään kahvin aikana. Miehet tulevat pyytämään daameja tanssiin, ja kumpikin kirjoittaa nimensä korttiin sovitun tanssin kohdalle. On hyvä myös sopia, mistä herra daaminsa tanssin alkaessa löytää. Salonkitansseista on monia eri versioita. Onkin suotavaa, että juhlaa edeltävissä harjoituksissa käydään, jotta ollaan selvillä siitä, mitä variaatioita tanssitaan. Poloneesi tanssitaan perinteisesti oman pöytäseuralaisen kanssa. Tänä vuonna seuralainen on samalla avec. Kunkin salonkitanssin jälkeen tanssitaan valssi saman henkilön kanssa, sen jälkeen herra saattaa daamin joko pöytään tai sovittuun paikkaan, josta daamin kenties hakee toinen herra tanssiin. Paria on kohteliasta kiittää tanssien päätteeksi.

Jatkot ja silliaamiainen

Jatkot ovat vapaamuotoinen tilaisuus, johon kannattaa varustautua samoin kuin mihin tahansa bileisiin. Sillis eli silliaamianen kerää yhteen juhlijat vielä aamulla suolapalan, aamukahvin ja -ryypyn merkeissä.