Ääntyy joko "hores" tai enlanniksi kuten foneemeilla on merkitty:-) Hämäläis-Osakunnan Reserviläiset eli tuttavallisesti ampumakerho. Oikarisen Mikko osasi kyllä opettaa, ja sain meditoida aivan rauhassa. Joogamainen kokemus, vähän kuin zeniläinen jousiammunta.
Vein tauluni kolleegalleni töihin katsastettavaksi. Hän harrastaa ampumista, ja halusin kuulla hänen kommenttinsa. Palaute oli aika positiivista, ottaen huomioon, että olin ensikertalainen. Tässä on tulokseni:
Kaikki taulussa, useimmat 0.22, kolme 5mm. Ammuin ilman lasejani (-3 diopteria). Maali on pienennetty vastaamaan oikeaa maalia, matka oli puolet, ja niin oli taulukin. Poisjääneessä osassa ei ole osumia. Olen aika ylpeä vihreistä rei'istä:-)
Ensin Rugerilla, .22 pistooli
Äh, kyllä yhdellä kädellä on helpompaa. Otetaas tuo poliisiase, muovilelu 9mm. "Tuon jälkeen pelkäät ampua, etkä enää osu .22:lla! Mutta pidä ranne ja sormet rentoina."
Lapsettaako? Poijjaat yllyttivät FBIn agentiksi. Women in Black. Graafikkomme voisi laittaa trukkilavojen sijaan varastohallin, tyyliin jenkkilä..
Iloisena poseeraan aikaansaannokseni vieressä.
Ok. Pidin rentoina, mutta kylläpäs se liipasin vain painuu ja painuu, eikä mitään tapahdu.
Kyllä se Ruger oli helppo. Tämä Glocki tuntuu NoppaCorollan kytkimeltä.. nostaa ja nostaa, eikä auto lähde.
Klapiksi minä sellaista kutsun. Ihan turhaa liikkumatilaa. Ammu nyt siinä sitten kuin et ampuisikaan! Piti
nimittäin kuulemma ampua sillä lailla, että luoti lähtee ikään kuin huomaamatta. Mutta oli aika kevyt ote, ei nimittäin se pelätty potku ollut mitään, ja osuinkin kohtalaisen mukavasti, noin ensikertalaiseksi. Yhtään luotia en huitonut ohi taulun tai seinille.
Tuntuupa pahalta, kun kuvataan suoraan edestä.
Ase on tyhjä revolveri, mutta kysymys selän takaa: "Ajattele! Eikö se olisikin helppoa?" ahdistaa, vaikka luodit ovat pöydällä. "Mene pois siitä tähtäimen edestä! Kova sulla on luottamus, vaikka tietysti ase on tyhjä, mutta silti." "Joo, ei se olisi kiva tilanne jos piipun eteen oikeasti joutuisi."
Design Partners on vuosittainen vaatetus-, muotoilu- ja kauneudenhoitoalan oppilaitosten näytös,
joka järjestetään Habitaren sisustusmessujen yhteydessä. Osallistuin ASUA-näyttelyyn. Toimittajia olikin paikalla valtavasti, ja tunnelma muotinäytöksessämme oli katossa. Vaatteemme suunniteltiin juuri meidän mitoillemme Wetterhofin oppilaitoksessa Hyvinkäällä. Minun esittelemäni mallistoni nimi on Soulful ja sen on suunnitellut Maria Kari.
Pidin hameesta, jonka helma oli portaittain leikattu, kuten keskikuvasta näkee.
Kaapelitehtaalla eri tanssiseurojen kanssa mannekiineina. Takarivistä löytyvät ainakin Anni, Riina, Päivi J., Tiina
ja Päivi R. Eturivissä jotenkin minä vasemmalla ja Krisse oikealla. Loppujen nimiä en taida tietää. Napsauta kuvia
suurentaaksesi. Alakuvassa olen kolmas edestä, selin punaisessa paidassa.
Mitä ¤#@£ mun selän takana oikein tapahtuu?! Okei, tässä vaan ihan tälleen pokkana...
Antti on Terhon kaveri, ja Terhopa päätti järjestää Antille vauhdikkaat polttarit Suunnon
haalarissa. Antin piti päivän ajan tutustua naisen elämään. Minut hälyytettiin tekemään "roolihuijaus":
Saako salkkumiehestä kilpa-aerobickaajan?" Melkein sai! Ei olisi tullut mitään, ellei mies olisi
ennestään melkein punnertanut yhdellä kädellä. Hyvin menee harjoituksissa ainakin tähän asti: yhtä aikaa ollaan päästy samaan
asentoon loppupiruettia varten..
Terho on kyllä saanut kaikki mehukkaat hetket "filmille"!
Punnerrus valokeilassa
Ja sitten esittämään aikaansaannosta! Värivalojen hehkua, yleisön kannustusta... Ei vaiskaan. Tuo on
kuviteltu kuva, jonka voit suurentaa klikkaamalla sitä. Katso
alkuperäinen
kuva, jota en ole käsitellyt Photoshopilla.
Lopussa kiitos seisoo. Kulta(a) tuli. Antti sai aplodit ja pääsi ilmeisesti avioon.
Neljä Ruusua oli lähdössä kiertueelle ja minulta tilattiin valotötteröitä.
Vanhaa Lepakkoa Ruoholahdessa oltiin pistämässä jyrän alle, ja ehdittiin pitää viimeiset kenraalit juuri ennen purkua.
Minua ei muuten juuri farkuissa näe. Nämäkin ovat miesten farkut, että peppu mahtuisi nipistymättä :-)