Kulttuurishokki - mitä se on? Kun tulin vaihto-oppilasvuoden jälkeen Suomeen, koin mielestäni selvemmän kulttuurishokin kuin mennessäni Amerikkaan. Luulen, että kokemukseni johtui siitä, että en tunnistanut yleistä stressiä kaikissa sen ilmenemismuodoissaan kulttuurishokiksi. Stressin toki tunnistin. Nyt osasin jo varautua. Välillä on väsynyt ja vihainen. Onneksi suurimmaksi osaksi on kivaa, ihmiset kovin avuliaita ja uudet asiat kiinnostavia. Kiinnostavinta yleisen yhteiskunnan seuraamisen lisäksi on tietenkin ollut oma koti.

Koti on Kanazawan keskustan ja yliopistokampuksen puolessa välissä. Alue ei ole hienointa, mutta esimerkiksi pienen rakentamattoman tontin, eli niityn toisella puolella ikkunoista näkyy ihan kiva japanilaistyylinen siisti talo. Niitty taas on rauhallinen, ja vaikka asuintaloja on kortteli täynnä, on tämä ehkä seitsemänkymmentäluvulla rakennettu kolmen huoneiston pituinen ja kahden huoneiston korkuinen rivitalo korttelin viimeinen ennen niittyä. Niityllä taas päivystää - get this - kolme haukkaa. Muita kotieläimiä ovat rengomushut eli palloksi vetäytyvät koppiksen kaltaiset hyönteiset, ulkoa ikkunasta pesuhuoneeseen lennähtävät viisisenttiset torakat (ei siis pidä jättää pesuhuoneen ikkunaa auki suihkun jälkeen) ja hämähäkit. Japanilaiset hämähäkit ovat ISOJA. Nytkin yksi istuu seitissään makuuhuoneen nurkassa lattian rajassa tatamin reunuksessa. En viitsi häätää sitä ulos, sillä se pitää muita hyönteisiä kurissa. Torakka ei ollut kiva. Se oli vielä hämähäkkiäkin isompi. Jokaisessa kaapissa ja allaskaapissa on torakka-ansa, mutta luulen, että torakoita ei sisään tule jos on huolellinen. Hyttysverkot pitää tosin hankkia pesuhuoneen ikkunaan!

Mannen mieleen on se, että näinkin pienessä huoneistossa on toiru (toilet) ja ofuro (kylpyhuone) erikseen. WC onkin perinteinen japanilaistyylinen kolo lattian korokkeessa, ja kädet pestään säiliön täyttövedellä sen valuessa verkosta säiliöön. Miksi Suomessa, jossa ollaan kiinnostuneita ekoasioista ei ole missään tätä? Toisaalta, Japani on soivien, tuksuvien. suihkuttelevien ja jopa kankaalla päällystettyjen istuinrenkaiden luvattu maa, kuten myös ylipakkaamisen, joten ehkä myös Suomesta voisi tuoda tänne hitusen toisenlaista ekoajattelua.

Yksi sellainen ajatus on kompostointi. Biojäte laitetaan samaan kaiken palavan jätteen kanssa, tarkasti oikeana päivänä oikeaan osoitteeseen verkon alle kadulle puolihimmeissä, tarpeeksi läpinäkyvissä muovipusseissa (ei maatuvissa). Muulle jätteelle onkin sitten todella tarkat lajitteluohjeet, joissa osassa on järkeä, jotkin taas tuntuvat aika byrokraattisilta. Onhan hyvä, että muoviset pullot (Japanissa kun ei ole pullopalautusjärjestelmää!!) edes pestään, poistetaan korkit, litistetään ja kerätään erikseen, kuten lehdet lajiteltuina ja sidottuina, mainokset erikseen, pahvit toki, PET-muovit, metallit ja niin edelleen ja niin edelleen. Roskiin voi toki laittaa pieniä määriä jopa risuja tai puunkappaleita, mutta ne on kaikki lajiteltava omiin nippuihinsa ja sidottava narulla samanlaiset keskenään... Kadut ovat sen verran kapeita, etteivät niissä kovin isot jäteautot pääse kulkemaan. Kaduilla ei myöskään ole jäteastioita, vaan pussit viedään verkon alle juuri 8.30 mennessä tiettynä aamuna kaksi kertaa kuussa tai viikossa, riippuen jätteen laadusta. Niin, eihän kaikkia viedä kerralla, noudeta kerralla, vaan jokaista jätelajia varten on oma noutonsa eri päivänä, eri frekvenssein. Huh. Pelkkää jätelajitteluopasta voi kanjikirjan kanssa opiskella monta päivää.

Onneksi löysin kirppikseltä halpoja uusia lajittelusäiliöitä. Sieltä on peräisin iso kasa tarpeellista tavaraa, mutta valitettavasti japanilaiset eivät ole vielä heränneet kirppisajatteluun, joten seuraavat kirppikset järjestetään vasta puolen vuoden päästä toukokuussa.

Japanin-matka jatkuu