Tule tekemään lautanauhoja Hämäläis-Osakunnan ompelukerhoon baariin maanantaina 3.3 klo 17.
Marianne ja Petra opastavat halukkaita lähtien alkeista. Jaossa on myös pruju, jonka mukaan työtä voi jatkaa kotona tai alkaa alusta.

Ensiksi askarrellaan neljä lautaa maitotölkistä tms., jonka jokainen tuo mukanaan (pestynä :D). Tähän menee 7 minuuttia.

Sitten luodaan loimet, tehdään tiuhta ja ruvetaan kutomaan. Kutoa voit niin kauan kuin sinua huvittaa. Voit tehdä lyhyen työn, esimerkiksi kirjanmerkin tai kännykkälenksun tai pitkän työn, kuten vyön. Tälläisen työn voi helposti siirtää myös kotiin ja jatkaa siellä. Viivainta ihmeellisempiä välineitä et tarvitse.

Kuva linkitetty Hucan sivuilta. Napsauta siirtyäksesi sinne.

Lautanauha ei ole pelkästään hämäläinen, vaan yleismaailmallinen vanha kudonnan muoto, josta Suomessa todisteita on löydetty rautakaudelta asti. Lautanauhatekniikalla voi valmistaa kapeita, nauhamaisia tekstiilejä kuten vöitä, väli- ja reunanauhoja, kassinkahvoja, kirjanmerkkejä, avainnyörejä kaulaan...
Esimerkkejä lautanauhoista näet seuraavassa:

Lautanauhoja.

Sanasto

Lauta.

lauta (tablet, card)
noin 7 x 7 cm puinen tai pahvinen levy, joka voi olla kolmi- tai jopa kahdeksankulmainen. Nelikulmainen on yleisin. Laudan jokaisessa kulmassa on reikä noin 1 cm päässä reunasta. Kulmat merkitään joko värein tai kirjaimin. Vähintään merkitään lautojen yläreuna.
sidos (weave)
tapa, jolla kude kulkee lomien lomassa. Kude kulkee lomien yli ja ali säännöllisellä tavalla. Sidoksia: palttina, toimikas.
loimi (warp)
työn pituussuuntaiset langat, joiden pituudesta riippuu työn pituus ja joiden määrästä riippuu työn leveys.
kude (weft)
kude pitää työn kasassa yhdistämällä loimet toisiinsa. Kude pujotellaan yksinkertaisimmillaan joka toisen loimen alta ja joka toisen loimen päältä, ja seuraavalla kierroksella päivastoin.
lasta, sukkula (shuttle)
yleensä puinen, mutta myös sarviluusta tehty, tässä tapauksessa litteä, viivottimenomainen, lyhyistä päistään kovera esine, jolle kude kierretään ja jolla kude lyödään (pujotetaan) viriöstä (loimien välistä).
viriö (shed)
loimien väliin muodostuva "tunneli". Viriön "katon" muodostavat lautojen kulloisellakin hetkellä ylhäällä olevat loimet, "Lattian" taas kulloisellakin hetkellä alhaalla olevissa rei'issä kulkevat loimet.
tiuhtalanka (lease cord)
lankanippun sotkeutumaton risteyskohta, esimerkiksi sellainen, jossa loimia luodessa on pujoteltu "kude" kaksi kerrosta niin, että myöhemminkin on loimien järjestys selvä. Usein tiuhtalangan jälkeen vielä letitetään lointa.

tarvikkeet:

  • lautoja neljä tai enemmän (3-, 4-, 6-kulmaisia, käytämme nelikulmaisia)
  • sukkula tai sormio, jonka ympärille kude kiedotaan (viivain)
  • loimi, jonka pituus on valmis työ + 20 % + 50 cm solmuja ja lautojen vaatimaa tilaa varten (loimen pituus = 1.2 kertaa lopullinen pituus + 50 cm)
  • suunnitelma

Lautojen tekeminen

Leikkaa liukkaasta ja tukevasta pahvista noin 10 x 10 cm neliöitä. Pyoristä kulmat. Paina rei’ittimellä reikä joka kulmaan, noin sentin päähän reunasta. Värita jokainen kulma eri värillä (spriitussi ei tartu lankaan) – ja väritä jokaisen laudan kulmat samoin värein samassa järjestyksessä. Jos laudat tehtäisiin ohuesta vanerista tai muusta puusta, pitäisi kulmat myös ohentaa.

  1. Piirrä mallin mukaiset laudat pahville.
  2. Leikkaa siististi ja huolellisesti irti. Reunojen tulee olla tasaiset, ettei lanka tartu "hakkeihin" tai viiltoihin. Kulmien tulee olla tasaisesti pyöristetyt, sillä lanka takertuu helposti myös terävään kulmaan.
  3. Merkitse kulmiin reikien paikka kierrättämällä terävää kynää rei'ittimellä tehtyä reikää sabluunana käyttäen. Merkitse siis ääriviivoja pitkin, etteivät reiät osu keskipisteen viereen.
  4. Ota rei'ittimestä pohja pois, jotta näet, missä ääriviiva on.
  5. Aseta siis rei'itettävä pahvi rei'ittimeen niin, että merkitsemäsi kohta näkyy rei'ittimen reiästä.
  6. Lävistä.
Kolmikulmaiset yms. laudat tehdään soveltaen yllä olevia ohjeita.

Loimen pujottelu lautoihin

Jokaisen laudan jokaiseen reikään tulee loimi. Laudan kaikkiin riekiin tulee loimi samalta puolen lautaa, joko Z- tai S-pujotuksena. Nimi tulee siitä, minkä kuvion langat muodostavat kun valmiiksi pujoteltuja lautoja katsellaan ylhäältä.

Kude näkyy yleensä lähinnä nauhan reunoissa, joten reunimmaisten lautojen loimen väri sopii myös kuteeksi. Keri kudetta sukkulan ympärille tai sormioksi. On yksinkertaisinta solmia laudan kaikki neljä lankaa keskenään aina yhden laudan pujotettuaan, ja sitten solmia kaikki yhteen isolla solmulla.

Kutominen

Kiinnitä loimen toinen pää tukevasti esimerkiksi ovenkahvaan, ja asettaudu sopivan välimatkan päähän, jotta loimet kiristyvät. Kiedo vyötäröllesi vyö tai nauha, ja solmi toinen pää siihen. Laudat järjestetään siististi pakaksi niin, että niiden reuna /särmä (ei siis kulma) on kutojaa kohti ja samanväriset kulmat kohdakkain eli laudat ovat kaikki samoinpäin. Aina, kun loimi on löysällä, kannattaa laudat pitää niputettuna, ettei niiden keskinäinen järjestys mene sekaisin. Kiedo lautojen ympärille kumilenkki tai pujota lanka kaikkien lautojen A-reijästä ja solmi, niin keskinäinen järjestys säilyy työtä siirrettäessäkin. Jätä noin 2 cm kuteesta työn ulkopuolelle, ettei työ purkaannu. Pujota kude kerran läpi viriöstä. Katso, että kude kulkee tarpeeksi kireänä, mutta ei liian kireänä viriössä. Jos kude on liian kireä, nauha kapenee, jos liian löysä, kude ei pysy kasassa, vaan työstä tulee harva. Sopiva kuteen kireys on sellainen, jossa kerroksen loimet mahtuvat hyvin vierekkäin mutta eivät puristu päällekkäin. Säätäminen on helppoa jos heittäessäsi kuteen viriöstä jätät kuteeseen pienen lenkin, jonka kiristät pois vasta lyötyäsi kuteen loimia vasten sukkulalla tai viivaimella. Käännä lautoja neljänneskierros (jos käyhtössäsi on nelikulmaiset laudat) joko itseesi päin tai poispäin – tämä riippuu mallista, jota olet kutomassa. Käytä viivainta tai sukkulaa kiristämiseen. Viivain viedään äsken syntyneeseen uuteen viriöön ja viivainta molemmista päistä pitäen vedetään napakasti (lyödään) itseen päin niin, että langat pakkautuvat tiiviisti.

  1. Heitä kude viriöstä ja jätä lenkki.
  2. Käännä lautoja.
  3. Lyö sukkulalla tai viivaimella.
  4. Kiristä kude työn levyiseksi.
  5. (Sama kuin kohta 1) Heitä kude uudelleen viriöön. Jatka.

Kun haluat jatkaa kudetta, ota uusi sormio ja heitä vanha ja uusi kude yhtä aikaa viriöstä parin kierroksen ajan. Leikkaa pilkistävät pätkät valmiista työstä varovaisesti reunaa pitkin. Nauha muodostuu toisiaan kiertävistä loimilangoista, jolloin sama kierre muodostuu lautojen eteen ja taakse ja ennen pitkää se vaikeuttaa kutomista. Yleensä lautoja kierretään symmetrisesti eteen ja taakse päin, jolloin kiertyminen poistuu. Tätä seikkaa kannattaa käyttää hyväkseen kuviota suunniteltaessa. Joskus kuviota ei voi tehdä esim. taaksepäin, tällöin on tarpeen avata loppusolmu ja avata kierre. Ennen kuin avaat loppusolmun sido lautojen taakse tiukka lanka loimien ympäri, niin laudat pysyvät paikoillaan.

Päättely

Valmiin lautanauhan voi pätkiä leikkaamalla kunhan kiinnittää päät huolellisesti ompelemalla tiheillä pistoilla. Helpointa lienee kuitenkin jättää jo loimenluontivaiheessa ylimäärästä tupsuja tai lettejä varten. Muista kuitenkin poistaa laudat ensin!

Mallit

Monet keskiaikaiset mallit edellyttävät lautojen kääntelyä yksitellen, mutta uusissa helpoissa malleissa kaikkia lautoja käännetään haluttaessa kerralla. Mallia, jossa puoleen laudoista pujotetaan langat oikealta ja puoleen vasemmalta, tulisi välttää, koska reunat kääntyvät helposti vastakkain.

Variaatiot ja käyttötarkoitukset

Jos kude lyödään aina nauhan samalta puolelta ja kiristetään niin paljon, että reunat kääntyvät vastakkain, saadaan tuppilonauha. Tälläistä nauhaa voi käyttää kassinkahvana mutta myös vyönä tms. Jos nauhan päähän kiinnitää kaksi samankokoista muovi-tai metallirengasta, saadaan vyö. Vyön päissä voi toki olla tupsut, jolloin vyö vain sidotaan. Letitetyt pitkät päät voi solmia ilman, että nauha nukkaantuu. Huoliteltua ja päärmättyä nauhaa voi käyttää välinauhana tai reunanauhana tai päälleommeltuna koristeena.

Kirjallisuutta:

Merisalo, Viivi: Nauhoja. WSOY 1966, 1978

Lautanauhan voi kutoa suoraan vaatekappaleen reunaan ilman, että sitä tarvitsee erikseen siihen ommella:



Lisää tietoa saa julkaisusta: Kaukonen, Toini-Inkeri, 1968. 'Om brickvävningsens traditioner i Finland och ett par brickband fran korstågstiden' ( 1965. Suomen kansanomaiset Nauhat (Finnish national bands), Helsinki.