Asiaa painosta ja koostumuksesta

Laihduttaminen - onko se saman lihas-rasva-suhteen puristamista vähän pienempään kasaan vai onko se lihas-rasva-suhteen muuttamista, eli esimerkiksi rasvan kuorimista pois niin, että jäljelle jää lihasta? Tai pahimmassa tapauksessa, onko se lihasten näivettämistä niin, että jäljelle jää vain rasvaa?

Minulla on keskusteluun tarjottavana kaksi mielipidettä: ensimmäinen koskee laihduttamisen määritelmää, toinen kulttuurin vaikutusta ja asenteita.

Laihduttaminen on kai katsottava määritelmältään nimenomaan rasvaprosentin pienentämiseksi, ei miksi tahansa pienentymiseksi - viittaan tietenkin siihen, että väärää ruokavaliota noudattava ja liikumaton henkilö menettää myös osan lihasmassastaan, joka näkyy pienentymisenä, mutta ei ole terveellistä eikä edes käytännöllistä. Lihasten pienentyessä katoaa myös voima ja vähentynyt kulutus hidastaa entisestään rasvan käyttöä polttoaineena.

Alhainen rasvaprosentti on siis tarkempi sana sille, mitä terveellisellä laihuudella tarkoitetaan. Vatsaonteloon kertyvä rasva, jota enemmän miehillä tavataan, altistaa tutkimusten mukaan sydänkohtauksille. Naiset taas keräävät rasvansa yleensä reisiin, alavatsaan ihon alle, sekä takapuoleen. Jostain syystä se ei altista sydäntaudeille. Liika rasva on kuitenkin kenelle tahansa rasite, mutta ei täysin kuivaakaan kehoa kannata ihannoida. Ihminen on sekasyöjä, joka kavisruokavalioisten on syytä muistaa, ja tarvitsee eläinproteiinien lisäksi myös eläinrasvoja. Tätä silmälläpitäen kaikkea eläinrasvaakaan ei siis kannata karsia ruokavaliosta, kuten ei ihan kaikkea suolaakaan. Kumpaakin tarvitaan tosin erittäin vähän, eli chipsipussillisen kuluttaminen kunnollisen juustolautasen jälkeen alkaa jo olla liioittelua, jos sitä tehdään joka ilta.

Toinen näkemykseni koskee laihuutta ja laihduttamista länsimaisessa yhteiskunnassa. Laihuuden tai lahinnä pienuuden (kapeallakin ihmisellä voi olla keskimääräinen rasvaprosentti, jos lihaksia ei alla ole nimeksikään..) ihannointi on täysin kulttuurisidonnaista. Toki samaan kategoriaan kuuluu muitakin ulkonäköön liittyviä, mielestäni vääristyneitä ja haitallisia ilmiöitä. Usein tätä muotia perustellaan miesten biologisilla eli "muuttumattomilla" vaistoilla valita "naisellisen" näköinen nainen jne., jne., mutta on kulttuureja, joissa ihannenainen on meidän mittapuumme mukaan esimerkiksi lihava. Näin oli jopa omassakin kulttuurissamme renessanssin aikaan. Luulenkin, että sitä aina ihannoidaan, mikä milloinkin on hankalinta: nälän ja niukkuuden kaudella ronskiutta, yltäkylläisyyden aikana äärimmäistä laihuutta. Sama koskee myös yksittäisiä ruumiinosia.