Tämä on kirjapainossa painettuna A5-kokoiseksi kirjaseksi noin 50 sivua pitkä, joten varustaudu kahvikupposella ja terveellä annoksella omaa kriittisyyttä. Jos kuitenkin haluat mieluummin lukea tiivistetyn version, lue tiivistetty paritanssietiketti.

Tämä etiketti edustaa vain omia aivoituksiani sinänsä delikaatista aiheesta. Lisäysehdotukset ja kommentit sekä varsinkin rakentava ja pohdiskeleva keskustelu asiasta on varsin tervetullutta. Rattoisia lukuhetkiä!

Manne

Sisältö

Yleistä

Menestyksellistä ja tyydyttävää tanssia



Yleistä etiketeistä

Tanssietiketin tarkoitus on tehdä kanssakäymisestä tanssiyhteisössä kaikille mieluisaa.
Tanssiyhteyksissä, kuten arkielämässäkin, säännöt pyrkivät säätelemään käyttäytymistä niin, ettei yksilö tahattomasti loukkaisi tai suorastaan fyyysisesti vahingoittaisi toisia.

Tanssietiketin tarkoitus ei ole ahdistaa tai jollain tapaa "ylempää annettuna" luoda epävarmuutta; päinvastoin! Kun on olemassa edes joitain sääntöjä tai ainakin on niitä mielessään tarkastellut, ei tarvitse tuntea epävarmuutta tai ahdistua tietämättömyydestään. Kaikkea en varmasti ole tullut tekstissäni ajatelleeksi, eikä aina olekaan "oikeita" tai selviä ratkaisuja. Pääasia ei olekaan Sääntö tai sen Orjallinen noudattaminen, vaan se, että ylipäänsä tulee ajatelleeksi erilaisia näkökulmia ja pohtineeksi perusteluja omille valinnoilleen ja omalle käytökselleen.

Sääntöjen perustana on ajatus siitä, että muiden tanssijoiden turvallisuudesta ja mukavuudesta täytyy huolehtia. Onkin helppoa muistaa seuraava peukalosääntö, vaikkei ehkä jotain yksittäistä tanssietiketin kohtaa muistaisikaan: Ole aina ystävällinen, epäitsekäs ja reilu. Et voi toimia väärin.

Erilaisia tanssitilaisuuksia, erilaisia kulttuureja

Vaikka suurin osa tanssietikettisäännöistä tai -suosituksista koskevat suurinta osaa Euroopan ja Pohjois-Amerikan sosiaalitanssitapahtumia, jotka jollain lailla sivuavat swingtanssia, salsailtoja tai vaikkapa kotimaisia lavatansseja, löytyy toki kulttuureista erojakin. Yhteistä tanssiaissäännöille ovat ne kohdat, joissa kosketellaan hygieniaa, turvallisuutta sekä yleistä kohteliaisuutta tai tanssiyhteisön edistämistä. Turvallisuus- ja kohteliaisuusasiossa milongoissa on omanlaisensa kulttuuri, johon on syytä tutustua. Kansantanssitapahtumissa on myös tiettyjä piirteitä, joihin kannattaa tutustua etukäteen. Suurin osa keskustelusta, joka koskee sitä, kenen kanssa tanssitaan sekä tietenkin se, että kuka se sitten onkaan, juuri hänen kanssaan jaamme hetken on yhteistä kaikille kulttuureille. Eroavaisuuksia löytyy kieltäytymissäännöistä ja kohteliasuustansseista sekä siitä, miten haetaan ja kuka hakee, sekä montako tanssia saman parin kanssa tanssitaan ja miten se kommunikoidaan. Ensimmäinen eroavaisuus löytyy vaatetuksesta.

Pukeutuminen

Pukeutuminen riippuu tilaisuuden luonteesta. On syytä pitää mielessä vakiintuneet pukeutumissäännöt mutta myös mukavuutta ja turvallisuutta kannatta ajatella.
Protokolla:
Mitä muodollisempi tilaisuus, sen muodollisempi pukeutuminen. Korkeakoulun promootiotilaisuus vaatii erilaiset vaatteet kuin tanssiharjoitus. Argentiinalaisen tangon iltaan pukeudutaan kovin eri tavalla kuin West Coast swing -baariin. Tansseihin meneminen on kuin astuisi eri kulttuuriin. On kohtelista näyttää kunnioittavansa tietyssä kulttuurissa hyväksyttyja tapoja kun haluaa osallistua ja pitää hauskaa. Ei ole erityisen mukava niiden kannalta, jotka ovat panostaneet pukeutumiseensa (ehkä jopa rahaakin), katsella farkkutanssijoita. Liian paljastava pukeutuminen saattaa herättää kiusaantuneisuutta, eikä "minä saan olla oma itseni" ole järin kohteliasta, vaan itseäkästä ajattelua. Itseään voi ilmentää myös pukeutumalla ehtojen puitteissa. Toinen kysymys on tietenkin taloudellinen: ellei ole varaa ostaa frakkia tai iltapukua, voi toki kysyä, onko ulkokuori todella niin tärkeä - mutta jos juhla on niin tärkeä, että sinne tosiaan on syytä mennä, luultavasti myös keinot on keksittävissä, vaikkapa lainaamalla. Kyse ei ole vain sinusta ja oikeuksistasi, vaan siitä, että moni on säästänyt ja maksanut kalliin lipun siinä olettamuksessa, että paikalla on juhlavasti pukeutunutta kansaa. Varsinkin, jos kutsuja olettaa tietynlaista vaatetusta, sitä on syytä hänen juhlassaan kunnioittaa. Jollet tiedä, miten yllät vaatimuksiin, ota kutsujaan yhteyttä, ja kerro tilanteesi.

Seuraavassa puutteellinen pukeutumiskoodilista:

Frakki, juhlapuku tai white tie:
Muodollisin pukeutumiskategoria. Frakki on musta hännystakki, johon kuuluu valkoinen piqué-liivi ja housut, joiden sivuissa on satiininauhat, valkoinen solmuke, valkoinen frakkipaita (ei siis smokkipaita) sekä mustat kiiltävät lakerikengät. Kenkiin sujautetaan mustat silkkisukat, jotka ovat tarpeeksi pitkät peittämään sääret myös istuttaessa. Paidan irtonapit ovat valkoiset. Mustat napit kuuluvat smokkiin, samoin musta rusetti, eivät siis frakkiin. Valkoinen frakki ei ole suomalainen juhlapuku vaan ennemminkin näyttämövaate. Smokissa frakkijuhlaan ei mennä, vaan frakin vaihtoehdoksi käy ainoastaan tumma (ei siis musta) puku. Miehien ainoa koriste on taskukello, rannekello ei frakin kanssa sovi laisinkaan. Ellei taskukelloa ole, voi rannekellon laittaa taskuun. Vitjat eivät ole enää välttämättömät. Nykyään frakin kanssa käytettävät valkoiset, ohutta säämiskää olevat käsineet ovat harvinaiset, mutta tanssiessaan mies käyttää niitä varoakseen naisen kallista pukua. Muulloin käsineitä kannetaan yleensä toisessa kädessä. Jos ulkona on sangen loskaista, ostaa viisas mies lakerikenkiensä suojaksi kalossit. Päällystakiksi ei käy patakki, vaan pitkä tumma hyväkankainen takki, ei kuitenkaan popliinitakki (poplari). Frakkia käytetään vain iltatilaisuuksissa - aiemmin saman tilaisuuden jatkuessa päivästä iltamyöhään vaihtoivat miehet shaketista frakkiin. Nykyään shakettia nähdään Suomessa lähinnä uuden vuoden konsertissa. Frakki säilyy kuitenkin iltatilaisuuksien vaatteena, paitsi akateemisissa päivätilaisuuksissa, joissa muutenkin pätevät täysin eri pukusäännöt juhlapuvuissa sekä miehille että naisille.

Naisen frakkia vastaava juhlapuku on täyspitkä iltapuku, tilaisuudesta riippuen hyvinkin avoin. Pitkiä käsineitä ja olkaimetonta iltalaukkua voi myös käyttää. Naisten pitkä iltapuku / juhlapuku on juhlavaa materiaalia, joskus häikäisevän kiiltävää tai paljetein koristeltua kangasta, mieluiten tietysti silkkiä tai muuta arvokasta kangasta. Halvannäköiset kopiot on syytä unohtaa arvokkaaseen tilaisuuteen mennessään, kuten myös Wanhojen päivä -tyyppiset historialliset tai historiallista matkivat puvut. Vakavasti otettava juhlapuku ei ole naamiaisvaate vaan moderni ja aistikas. Riippuen tilaisuudesta iltapuku voi kuitenkin olla hyvinkin avoin, jopa olkaimeton. Mukaan on kuitenkin syytä varata stoola tai bolero, sillä juhlapaikkojen lämpötilaa on usein laskettu, eikä kaikissa tilaisuuksissa ole sopivaa esitellä liikaa paljasta ihoa. Korut saavat olla isojakin, mutta niiden tulisi olla aitoja ja laadukkaita. Sormuksia ei laiteta käsineiden päälle, vaikka rannekorut laitetaankin. Käsineet otetaan ehdottomasti pois illastamisen ajaksi - eikä niissä kovin pysyvä ote aterimista olekaan, mutta tanssiessa niitä käytetään. Tanssijanainen ajatteleee tietenkin käytännöllisyyttä pukua valitessaan / teettäessään. Liian kapea on mahdoton, huikaiseva halkio ei taas ole välttämättä kaikkiin tilaisuuksiin kaikkein tyylikkäin vaihtoehto. Laahaava helma kannattaa etukäteen suunnitella ranteesta lenkillä ripustettavaksi. Niin sanottuja jatkoja varten voi joskus jopa vaihtaa puvun yhtä loisteliaaseen, mutta lyhyempään, tai teettää kaksi eripituista helmaa samaan yläosaan. Kenkiin tanssijanainen kiinnittää erityistä huomiota sillä nahkaiset avokkaat, piikkikorkoisetkaan, eivät keskimäärin ole naisen juhlapukuun sopiva valinta. Mieluummin valitaan esimerkiksi satiiniset kengät.
Smokki tai black tie
Smokin takissä ei ole hännyksiä, mutta sen kaulus on satiinia. Smokkipaidan etumus on kirjailtu. Solmuke ja napit ovat mustat, samoin lakerikengät. Usein käytetään leveää satiinivyötä. Amerikassa värilliset, naisen asuun sävytetyt vyöt ja solmukkeet ovat yleisiä. Naisen asu riippuu tilaisuudesta: se voi olla pitkä, kapea iltapuku, lyhyempi, avoin cocktail-puku tai muu juhlava vaate. Suomessa smokki on harvinainen. Smokissa ei ole sopivaa mennä frakkijuhlaan!
Tumma puku
Tumma puku on tumman sininen tai tumman harmaa. Ruskea puku ja liituraitapuku ovat työpukuja, eikä niissä juhlita. Puvun kanssa käytetään pukupaitaa ja kravattia. Tilaisuuden laatu ratkaisee miehen miltei ainoaksijäävän vapaavalintaisen koristeen tyylin: Aku Ankka sopii nuorekkaaseen seuraan, muttei hienoihin juhliin. Vakavamielisiin juhliin valitaan konservatiivinen kuosi ja väri, iloisiin pirteämpi väri. Musta puku (ja musta kravatti) on tarkoitettu vain hautajaisiin, eikä niin ollen ole tumma puku. Hautajaisiin kelpaa toki tummakin puku ja tumma kravatti, mutta hautajaispukvussa on epääkohtelista ilmestyä 50-vuotisjuhliin. Naisille tilanne on hankalampi. Puvun kanssa käy tilaisuudesta riippuen iltapuku (kts. frakki), koktailpuku, kävelypuku, mekko tai jopa minimekko. Miesten kengät pukukengät, ei siis paksupohjaisia ja kömpelöitä kävelykenkiä.
Country/Western
Farkut, bootsit, t-paita jne. Amerikassa tarkat säännöt ja tavat.
Argentiinalainen tango
Tumma ja voimakas väriskaala, myös kapeat, pitkät ja halkiolliset hameet, miehillä suorat housut; harjoituksissa arkivaatteet. Naisilla on yleensä hienot, korkeat tangokorkokengät ja miehillä korolliset mokka- ja mahdollisesti mustavalkoiset nahkakengät, joskus tangoon tarkoitetut harjoituslenkkarit. Naisille on korollisia lenkkareita harjoittelua varten. Tangopiireissä arvostetaan ja verrataan kenkiä, ja tanssijalla on pareja useita. Miehen kengän tulee olla sen verran ohut ja pehmeä, ettei se satuta sandaalissa olevaa naisen jalkaa kun naisen jalkaa kengällä työntämällä siirellään.
Salsa, merengue, cumbia, bachata, zouk
Mikä tahansa kauluspaita, siisti t-paita tai poolo ja suorat housut, epämuodollisissa tilaisuuksissa arkihousut, tanssikengät miehillä, naisilla seksikkäätkään vaatteet, navan paljastavat, ihonmyötäset pitkät halkiohameet eivät ole epätavallisia. Naisilla latinalais-amerikkalaisten kilpatanssien kengät tai muut, vaikkapa arkikengät, yleensä korolliset. Zoukia monet pitkähiuksiset naiset tanssivat hiukset vapaana.
Swing
Monet pitävät joko 50- tai 20-luvun vaatemuodista sovellettuna nykyaikaan, mutta tavallisia mukavia arkivaatteitakin käytetään. Kaksivärisiä kenkiä näkee, samoin miehillä liituraitahousuja ja henkseleitä. Naisilla usein kauniisti pyöriviä hameita, vanhanaikaisia mekkoja, jazzhousuja sekä leveitä housuja. Muualla ei mustavalkoisia (two-tones) kenkiä ehkä arvosteta, mutta swingtanssijalle ne ovat tanssitaidon merkki.
Kansantanssi
Sekä arkivaatteet että kansanomaiset tai folkloristiset vaatteet ovat tyypillisiä kansantanssijoiden tansseissa. Usein naisilla on leveä ja pitkähkö hame, vaikka se olisi modernikin, sillä sen helmaa kannatellaan kädellä. Miehillä on väljemmät housut jos heillä on aikomuksena tanssia ripaskaa. Paidoissa saattaa olla pystykaulus ("Nehru-kaulus") ja sen päällä liivi. Myös teepaidoissa tanssitaan yleisesti. Jalassa kansantanssijalla on joko tanssilenkkarit tai kansantanssiin tarkoitetut kengät, supikkaat, nappisaapikkaat tai pitkävartiset nahkasaappaat. Luova pukeutuminen on sallittua, joskaan ei pakollista. Hiukset on naistanhuajalla palmikolla, pään ympäri kierrettynä, alhaalla saparoilla tai nutturalla, vähintään poninhännällä. Naisilla voi olla päässään arkinen huivikin. Miehillä näkee joskus lipallisia lakkeja tai mustia lierihattuja. Harjoituksissa ollaan arkivaatteissa tai verkkareissa.

[Sivun alkuun]

Turvallisuus ja mukavuus:

  • Käytä aina tanssikenkiä. Varo liian kitkaisia sisäpelikenkiä, sillä ne saattavat aiheuttaa polvien vääntymisvammoja. Ota huomioon, että kaikki tanssikengät eivät kuitenkaan ole kaikista tyylikkäin vaihtoehto, jos kyse on muodollisesta tilaisuudesta. Ota jalkaan juhlakengät, ja vaihtokengiksi tanssikengät, elleivät juhlakenkäsi mitenkään sovellu tanssimiseen. Viisas hankkii tietenkin valmiiksi tyylikkään mustat yhdistelmäkengät, ja pitää ne kiiltävässä kunnossa, pohjat ja korkolaput lintaan astumattomina.
  • Vältä hihattomia ja olkaimellisia pukuja; ei ole miellyttävää koskea toisen nihkeää ihoa.
  • Vältä lepakkohihoja ja muita väljiä vaatekappaleita, joihin partneri voisi takertua.
  • Isot sormukset, rintaneulat, kellot, isot sormukset, pitkät kaulaketjut ja isot vyönsoljet voivat olla vaaraksi tanssilattialla. Hiukset sotkeutuvat niihin, ne raapivat, repivät kangasta ja painavat pariasi. Isot tai ulkonevat vyönsoljet tuntuvat seuraajan vatsaa vasten kovilta ja epämiellyttäviltä. Argentiinalaisessa tangossa, jossa "kiillotetaan kenkiä" toisen lahkeisiin / sääreen sekä siirrellään omilla jalkaterillä toisen jalkateriä, ovat kenkien saumat, ulkonevat soljet, nauhojen solmut ja niin edelleen epämukavia sekä nailonsukille tuhoisia. Kenkien ulkonevat ja siis raapivat osat ovat ikäviä kummallekin parin osapuolelle. Ulkonevien nauhasolmujen ei toki pitäisi tuntua, jos liikkeet suoritetaan "oikein", mutta on tavallista, että opetteluvaiheessa olevat liikkeet eivät aina suju aivan oppikirjan mukaisesti. "Kenkien kiillotus" voi tuntua ikävältä seuraajasta, jos viejän housut ovat karheat, farkkujen ryppyjä on paljon, saumat hiertävät tai housuissa on paljon koristeita, esimerkiksi vetoketjuja tai "rihmoja". Seuraajan kannattaa myös miettiä, millä voimalla kiillottaa kenkiään, jos niissä on teräviä solkiä, paljetteja, niittejä tai muuta karheaa materiaalia.
  • Ellei sinulla ole muuta säilytyspaikkaa avaimille ja kolikoille, pidä niitä mieluusti vasemmassa housuntaskussa, niin ne aiheuttavat vähemmän haittaa parillesi.
  • Pitkät hiukset kannattaa pitää kiinni; lyhyehköt poninhännällä ja pidemmät lähempänä päätä esimerkiksi nutturalla, muuten ne takertuvat viejän oikeaan käteen tai seuraajan sormiin. Ne piiskaavat myöskin parin kasvoja pyörähdyksissä. Erittäin vaarallinen on letti, jonka päässä on metallinpalasella suljettu kuminauha tai jopa pampula, sillä se on jo vaarallinen osuessaan muita kasvoihin. Suljetussa paritanssiotteessa lähekkäin tanssittavat tanssit vaikuttavat siihen, miltä avoimina pidettävät pitkät tai puolipitkät hiukset tuntuvat. Ne tuppaavat olemaan lyhyemmän tai samanpituisen osapuolen silmissä ja suussa.
  • Sänki ei tunnu argentiinalaisessa tangossa leukaan tai poskeen nojaavasta yhtään mukavalta, eikä myöskään pitkä parta, jos se tulee lyhyemmän osapuolen (kuten usein on) kasvoille. Tällöin olisi kohteliasta tanssia väljemmässä otteessa tai harkita muunlaista habitusta.

Henkilökohtainen siisteys

Asiahan on kaikille itsestäänselvä, mutta ehkä kertaaamisesta ei ole haittaa.
Tanssiessa pari on keskenään läheisessä kontaktissa. Valitettavasti sitä saatta toisinaan olla tietämätön omasta valkosipulin-, tupakan- tai hienhajustaan. Muista ennen tansseihin lähtöä:

  • käydä suihkussa
  • pestä hampaat ja käyttää suuvettä (esimerkiksi SB12) tai minttupastilleja
  • välttää voimakkaanhajuisia ruokia, esim. valkosipulia tai chiliruokia
  • välttää tupakointia

Eräässä tanssiaistapahtumassa oli tarjolla aivan ihana illallinen ennen tansseja. Ruoka oli taivaallista, mutta sisälsi valkosipulia. He, jotka eivät osallistuneet illalliseen, kärsivät koko illan toisten uudesta parfyymista. He, jotka osallistuivat illalliselle, saivat muiden joukossa kärsiä melko voimakkaan tuoksuisista tuulahduksista aina silloin tällöin... Eli jos nielit ilmaa, on ehkä suositeltavaa päästä siitä eroon hengittämällä ulospäin ollessasi selin pariisi tai kääntämällä pääsi poispäin.

Tanssien aikana:

  • tarkista siisteytesi aika ajoin
  • jos hikoat, käytä kosteuspyyhettä tms.
  • vaihda kuiva varapaita tarvittaessa

Muista, että voimakkaat deodorantit ja hajuvedet, partavedet ja hiusaineet eivät ole yhtään sen mukavampia haisteltavia kuin tupakka tai vanha hikikään. Käytä siis mietoja tai hajusteettomia deodorantteja mieluummin kuin voimakkaita parta- ja hajuvesiä. Tärkeintähän on puhtaus. Myös vaatteiden liiallinen pesu- tai huuhteluaineelle haiseminen ei ehkä pitkää miestä haittaa, mutta daami, jonka nenä on kiinni kankaassa voi saada allergisia reaktioita. Lyhyen seuraajan nenä on usein viejän kainalon kohdalla, jollon deodoranttia joutuu haistelemaan aivan liian läheltä. Siksi hajusteeton on perempi kuin voimakas. Tanssi on kuitenkin liikuntaa, jopa urheilua, eikä hikoilua voi eikä pidäkään välttää. On kohtuuton vaatimus, ettei saa hiota tanssiessaan. Opettele sietämään hikistä paria.

Seuratanssitapahtumien etiketistä

Tanssiin haku

Metsälinnan hakukyltti

Hakiessaan jotakuta tanssiin ei juuri voi erehtyä käyttäessään vanhoja fraaseja: Saanko luvan? Haluaisitko tanssia? Saanko tämän tanssin?

Ennen oli tapana, että miehet hakivat naisia. Tämä tapa on kuitenkin väistymässä. Nykyään pitäisi naistenkin voida yhtälailla voida hakea miehiä tanssimaan. Kaikissa paikoissa (lavoilla) näin ei vielä menetellä, valitettavasti. Jos henkilö, jota haluat tanssittaa, on ryhmässä, mene hänen luokseen ja katso häntä kasvoihin tai kosketa häntä kysyessäsi häntän tanssimaan. On nimittäin hankala tilanne kun usea ihminen luulee tulleensa tanssiinkutsutuksi.. . Joskus käy niin, että henkilö, jota haluaisit hakea, onkin uppoutunut keskusteluun. Onko silloin epäkohtelista keskeyttää seurustelu pyytääkseen toista tanssimaan? Yksiselitteistä vastausta ei ole. Toisten mielestä pelkästään se, että on saapunut tansseihin on merkki siitä, että haluaa tanssia. Toisten mielestä on sopivaa hakea jos toinen seisoo lähellä parkettia, mutta sopimatonta, jos toinen on syventynyt keskusteluun pöydässä.

Yleissääntönä voitaneen pitää, että on soveliasta hakea toista siinä tapauksessa, että kuvittelee toisenkin nauttivan tulevasta tanssista. Epävarmoissa tilanteissa saattaa olla hyvä kysäistä josko jutustelevat ihmiset haluavat jutella, vai sopiiko hakea. Ehkä paras hetki hakuun ei ole se, kun rakastavaiset kuiskivat toislleen. Toistaalta ihminen, jolle luennoidaan ikävystyttävästä aiheesta saatta hyvinkin olla kiitollinen keskeytyksestä. Ota huomioon myös se, että varsinkin daamit, joita on usein enemmän, kuluttavat aikaa jutellen sekä toisten daamien että herrojen kanssa, kun eivät pääse tanssimaan. Juttelu ei siis missään nimessä tällöin tarkoita, etteivät he halua tanssia.

Toisinaan käy niin, että pyytäjiä onkin yhtä aikaa kaksi. Kummankaan ei ole tarpeen perääntyä, vaan haettavan on valittava kumman kanssa tanssii ensin ja tarjottava kohteliaasti toiselle hakijalle seuraavaa tai myöhempää tanssia.

[Sivun alkuun]

Ketä hakisin?

Ei ole samantekevää pohtia kysymystä siitä, ketä hakea. Tottumukset, tanssitaito ja henkilökohtainen viehätysvoima saattavat saada tanssijan hakemaan aina samaa partneria tai partnereita. Tämä ei kuitenkaan ole hyväksi tanssiyhteisön dynamiikalle. Siksi tanssietiketti puoltaa monien eri partnerien tanssittamista: jotta kaikille taattaisiin mahdollisuus ja monipuolisuus lattialla säilyisi on tapana tanssia saman partnerin kanssa vain kaksi tanssia, joissain tapauksissa vain yksi. Useimmin näkee tätä suositusta rikottavan siten, että henkilö tanssittaa seuralaistaan koko illan. Lavoilla, jossa on tarkat hakuvuorot, tämä on ymmärrettävää. Voihan myös olla, että pari on saapunut toisesta kaupungista tai maasta ystääväänsä tapaamaan. Tällöin jokainen ymmärtää, että ystävykset haluavat olla keskenään.

Yleensä ihmiset ovat taipuvaisia tanssimaan sellaisten kanssa, jotka ovat heidän kanssaan samalla taitotasolla, mutta syrjiminen taitojen perusteella ei ole hyväksyttävää. On hyvän tanssijahengen vastaista jatkuvasti hakea kaikkein "parhaita" tanssijoita. Edistyneiden tanssijoiden on erityisesti huolehdittava siitä, että he hakevat itseään kokemattomampia tanssijoita. Tämä hyödyttää tanssiyhteisön lisäksi myös kokenutta tanssijaa itseään. Valitettavasti toisinaan törmää tanssijoihin, jotka mielestään ovat liian hyviä tanssiakseen vasta-alkajien kanssa. Tosiasiassa he eivät ehkä olekaan niin hyviä, vaan he tarvitsevat sellaisen parikseen, joka osaa korjata heidän virheensä tai puutteensa. Todella hyvät tanssijat hakevat haasteita kokemattomista tanssijoista. Hyvä tanssija saa parinsakin näyttämään hyvältä.

Joskus sukupuoli- tai viejä seuraaja -jakauma on hyvin epätasainen. Ollessaan vaikkapa puolityhjässä ravintolassa tai kun seurueeseen kuuluu esimerkiksi vain yksi seuraaja ja kaksi viejää tms., on kohteliasta jakaa aikansa tasapuolisesti. Useimmiten se tarkoittaa tosin urakointia viejille, kun tanssivia naisia niin usein on viejätaitoisia tai tanssihaluisia miehiä enemmän. Kaikilta, sekä enemmistössä että vähemmistössä olijoilta se edellyttää toisten huomioon ottamista. On hyvä osata sanoa: "Kiitos kysymästä mutta ehkä tämä toinen haluaa tanssia välillä." On vähemmistössä olijalta myös ystävällistä hakea oma-alotteisesti sitä enemmistössä olijaa, joka näyttää jäävän sivuun.

Mitä sitten tarkoittaa se, että niin sanotulla naisten tunnilla nainen haki tiettyä miestä tai seuraaja tiettyä viejää / viejä tiettyä seuraajaa? Ei voida varmasti sanoa sen tarkoittavan mitään. Voi olla, että edellinen tosiaankin piti joko jälkimmäisestä tai tämän tanssituksesta, tai voi olla, että hän jostain syystä koki velvollisuudekseen hakea kyseistä miestä Kaikkein todennäköisintä on, että mies vain sattui olemaan sopivaan aikaan sopivassa paikassa. "Naisten tunnilla" "miesten rivistö" lavoilla harvenee, ja jokaista haettavaa miestä kohti on monta hakijanaista. On oltava nopea, jos ylimalkaan mielii tanssimaan, joten aina ei ole sitä etua, että voisi edes valita.

Koska lava-Suomessa seuraajat eivät harjoittele hakemista yhtä usein kuin viejät, käy joskus niin, että vaikka seuraajilla olisi tilaisuus hakea, ja vaikka he haluaisivat tanssimaan, he arkailevat olla oma-aloitteisia. On sekä ystävällistä että kaukokatseista viejän olla innokas ja kohtelias tanssiinlähtijä jos seuraaja kuitenkin uskaltaa lähestyä. Töksäyttävän vastauksen saava seuraaja ei hae enää yhtä todennäköisesti, ei kyseistä töksäyttelijää, eikä ketään muutakaan. Sama logiikka toimii itsestäänselvästi myös toisinpäin.

Opettajan tai kokeneemman tanssijan hakeminen

Seuraava ei varsinaisesti kuulu tanssietikettiin, vaan se kuuluisi kohtaan "Menestyksellistä ja tyydyttävää tanssia eli ei vain pelkkää tanssietikettiä". Sijoitin kuitenkin ajatukseni edistyneen tanssijan hakemisesta tähän, muiden hakua koskevien mietintöjen yhteyteen. Ajatukseni eivät ole millään lailla säännöiksi tarkoitettuja, eli näin ollen ne eivät kuulu varsinaiseen tanssietikettiin.

Opettaja tai kokenut tanssija tulee tansseihin samasta syystä kuin muutkin: nauttiakseen harrastuksestaan, tai kerätyistä taidoistaan, toteuttaakseen itseään ja pitääkseen hauskaa - ei opettamaan tai toimiakseen aivan kaikkien harjoitusvastuksena. Jokainen tanssiyhteisön jatkuvuudesta kiinnostunut kokenut tanssija tanssii toki mielellään aloittelijoiden tai itseään kokemattomampien tanssijoiden kanssa, mutta ei koko iltaa. Toisaalta, kokeneen tanssijan ei myöskään pidä vaatia, että hän saa tanssia jok'ikisen tanssin vertaisensa tai paremman tanssijan kanssa. Lienee kuitenkin ymmärrettävää, että 13 euroa siitä, että suuri osa mieluisista kappaleista tai juuri kaikki suosikkitanssit, eli vaikkapa boogie woogiet päätyy tanssimaan harjoitusvastuksena tai suorastaan opettaen alkeita, ei motivoi ketään tulemaan lavalle. Lavalle tai tansseihin tulemisen motivaatio kun useimmiten on hauskanpito, ja kokeneelle tanssijalle hauskaa edustaa useimmiten vertaisen kanssa tanssiminen tai taitojen testaaminen kokeneemman kanssa. Motivaatioita on toki monia, aina lähtien parin etsimisestä romanttisessa mielessä siihen, että oman kullan kanssa on välillä mukava tanssia taitojen erilaisuudesta huolimatta. Ei kuitenkaan voi edellyttää, että tanssija vuodesta toiseen tulee kalliisiin tai miksei ilmaisiinkaan tansseihin vain auttaakseen toisia viihtymään. Ehdottaisin opettajaa tai edistyneempää tanssijaa haettaessa seuraavaa: odota, kunnes on selvillä, ketkä on haettu tanssimaan. Jos opettaja tai muu haun kohteesi vielä on hakematta, eikä hän tee elettäkään hakeakseen itse, voit käydä kysymässä, seisooko hän mieluummin vai tanssiiko. Näin hänelle jää tilaisuus tulla edistyneiden hakemaksi, hakea vielä itse jotakuta, ja jopa jäädä odottamaan. Veikkaan, että hän useimmiten mieluummin tanssii sinun kanssasi kuin odottaa.

Vaikka edellä mainitsemani näkökohta siitä, että tanssiyhteisön jatkuvuus vaatii, että aloittelijat pääsevät tanssimaan kokeneempien kanssa, tanssiyhteisön jatkuvuus edellyttää myös, että kokeneet tanssijat eivät katoa lavoilta ja lattioilta vaan pysyvät mukana mahdollisimman kauan. Tämä edellyttää sitä, että kokeneemmat käyttäytyvät armollisesti aloittelijoita kohtaan, mutta myös, että kokemattomammat tanssijat antavat kokeneempien koetella taitojaan vertaistensa kanssa. Miten kannattaisi menetellä, että kokeneet tanssijat eivät vähitellen jää enenevässä määrin kotiin pelätessään tansseja, jotka eivät suoneet riittävästi iloa kovasta harjoittelusta huolimatta?

Niin sanotulla miesten hakuvuorolla voisi toimia seuraavasti:

  1. Jos olet aloittelija tai hakukohdettasi kokemattomampi hakija, odota ja katso, hakeeko joku muu kohteesi tanssimaan.
  2. Ellei, voit mielestäni hyvin hakea häntä, edellyttäen, ettei hän näytä pakenevan "humppapiiloon", eli ellei hän alunpitäenkin näyttänyt siltä, ettei hän halua kyseistä lajia tanssia.

Jos sattuu olemaan sekahaku, ehdotan seuraavaa:

  1. Jos olet aloittelija tai hakukohdettasi kokemattomampi hakija, odota ja katso, hakeeko joku muu kohteesi tanssimaan.
  2. Voi tietysti olla, että hän ehti itse jo hakea jotakuta, mikä perinteisissä tansseissa naisille varsinkin suotakoon.
  3. Voi myös olla, että hän ensin odottaa, josko häntä haettaisiin, ja hakee itse vasta nähtyään, ettei häntä haettu. Anna hänen hakea.
  4. Ellei hän tee elettäkään tai lähinnä täyttää aikansa jollain muulla, voit mielestäni hyvin hakea häntä. Tässä vaiheessa hänen olisi kannattanut jo poistua, ellei halunnut kyseistä lajia tanssia ensinkään.

Kysymys on siis siitä, että kokemattomana annat taitoon perustuvan "nokkimisjärjestyksen" mukaisen etuajo-oikeuden muille, ja haet vasta sitten. On nimittäin kuitenkin todennäköistä, että ellei tanssija ole "humppapaossa", toisin sanoen välttelemässä (tässä tapauksessa juuri) humpan tanssimista, hän kuitenkin mielellään tanssii sen sijaan, että vain istuisi. Poistukoon tässä tapauksessa sellainen haettava, joka on niin nirso, ettei muiden kanssa viitsi tanssia, kuin niiden kanssa, jotka jo ehtivät hakea.

Jos taas kohteellasi on mahdollisuus itse hakea (esimerkiksi sekahaulla) olet antanut sekä muille mahdollisuuden lähestyä haettavaa että itse vielä hakea - minusta on aivan sopivaa tässä vaiheessa aloittelijan kuin aloittelijan käydä vaikkapa opettajaansa hakemassa. Vaikka kyseessä olisi hänen kaikkien aikojen suosikkikappaleensa, hänen vaihtoehtonaan on seistä seinän vieressä tai tanssia kokemattomamman kanssa. Luulenpa, että hän mieluummin suosikkikappaleensa tanssii jotenkin kuin ei mitenkään.

Jos siis näet hakuhetken mentyä tanssimaan mieliviä kokeneita tanssijoita, on tilaisuutesi koittanut. Et ole astunut kenenkään varpaille; kokeneilla hakijoilla on ollut tilaisuus hakea, mahdollisesti myös haettavalla itselläänkin on ollut mahdollisuutensa. Kaikki voittavat, eikä kokeneen tanssijan motivaatio tulla tansseihin vähene.

Jotta taitavimpien tanssijoiden olisi mahdollista oikeasti nauttia tanssi-illasta, hänen täytyy siis mahdollisesti saada tanssia vertaistensa kanssa tarpeeksi paljon. Hänen ei ole mahdollista kieltäytyä tanssiinhausta (kts. alla), joten jos kokemattomammat ehtivät aina ensin, edellinen ehto ei täyty. On kohteliasta pyytää tanssimaan, mutta on myös kohteliasta olla pyytämättä - siis huolehtia siitä, ettei kukaan haluaisi sanoa "ei". Tässä vaaditaan tarkkaa tilannetajua, mutta onneksi sitä voi aina kehittää.

Ei kiitos, osa 1

Aloittelijalle torjutuksi tuleminen voi olla vaikeaa. Seuratanssietiketin mukaan jokaisen, jota haetaan tanssimaan, tulisi suostua lähes poikkeuksetta. Ei esimierkiksi ole kohteliasta kieltäytyä tanssista tanssiakseen jonkun toisen kanssa. Poikkeuksen sääntöön tekevät

  1. se, että et osaa kyseistä tanssia,
  2. tarvitset tauon ja
  3. lupasit tanssia jonkun muun kanssa.

On hyvä huomata, että viimeistä syytä on käytettävä säästeliäästi. Kieltäytyessään tanssista on kohteliasta tarjota tilalle toista tanssia: "Ei kiitos, lepään, mutta voin tanssia kanssasi myöhemmin." Jos kieltäytyy tanssista, on syytä olla tanssimatta nimenomaista kappaletta ollenkaan. On erittäin epäkohteliasta kieltäytyä tanssimasta yhden kanssa mutta mennä tanssimaan toisen kanssa heti perään. Jos et ehdi pyytää tai tulla toivomasi henkilön pyytämäksi ennen kuin sinua tullaan hakemaan, on se huona onnea... Vaihtoehtoina on joko tanssia sen kanssa, joka haki, tai olla tanssimatta ollenkaan. Täydellisessä maailmassa ei ikäviä partnereita olisikaan. Valitettavasti toisinaan on kuitenkin niin, että joku varaa tietyn parin vain itselleen, eikä hae ketään muuta tai että joku jatkuvasti astuu varpille tai rikkoo tanssilattian sääntöja. Tanssietiketin tarkoituksena on edistää kohteliaisuutta, mutta näissä tapauksissa on pakko tietenkin sanoa "ei kiitos" sen kummempia selittelemättä ja toivoa, että kyseinen häirikkö tajuaa käyttäytymisensä sopimattomuuden.

Ei kiitos, osa 2

Kun joku kieltäytyy tanssista on se yleensä otettava vain kieltäytymisenä, ei loukkauksena. Tanssit jatkuvat useita tunteja, eikä kukaan jaksa tanssia tauotta. Jos joku kieltäytyy vaikkapa levätäkseen, ei siitä pidä masentua. Jos kuitenkin käy niin, että tulee torjutuksi usein, tai usein saman haettavan toimesta, voi se olla merkki. Silloin on hyvä tarkastella omaa tanssiaan ja sosiaalista kanssakäymistään varmistuakseen, ettei mitään ole vinossa. Salsa- ja agentiinalaisen tangon tanssijoiden piireissä kieltäytyminen tanssista on yleisempää kuin seura- tai swingtanssijoiden keskuudessa. Jotta tanssiyhteisöllä olisi tulevaisuutta, pidän kuitenkin seura- ja swingtanssijoiden asennetta hedelmällisempänä, ja toivoisin sen leviävän salsa- ja milongatansseihin. Varoitus on lähinnä heitä varten, jotka ovat matkustamassa ulkomaille salsajuhliin tai milongoihin. Niihin saattaa olla vaikea mennä, ja rima seuratanssi-iltamiin tai swingtansseihin on paljon matalampi, kun torjutuksi tulemisen mahdollisuus on melko pieni. Ehkä voidaan kiteyttää, että seuratanssi- ja swingtilaisuuksissa on helpompi olla tulokas, salsa- ja milongapiireissä tanssitaan edellisiä enemmän vain oman koulun oppilaiden kesken, tuttujen kesken ja ollaan ehkä myös vaateliaampia parin tason suhteen.

Milongassa, argentiinalaisten tanssien illassa, ei haku toimi samoin kuin seuratanssi, swing- tai salsatilaisuuksissa. Milongassa ei ole tapana aina kysyä sanoin, vaan katsein. Siellä kannattaa siis seurata muita ihmisiä eikä tuijotella tanssilattialle tai seiniä, jos mielii tanssimaan.

Tanssiparketilla

Tanssisuunta:
Tanssisuunta lattialla on vastapäivään, siis kellon osoittimien suunnan vastainen tanssityylistä riippumatta. Tanssisuunta koskee kaikkia sellaisia tansseja, joissa liikutaan eteenpäin, eli tanssislangilla "matkustetaan": valssia, foksia, polkkaa, two-stepiä jne. Ainoan poikkeuksen matkustavien tanssien tanssisuuntaan tekee ns. savolainen polkka, mutta sitä ei tanssita yleisesti edes kansantanssijameissa. Savolaisessa polkassa nimittäin kiertosuunta on myötäpäivään, mikä edellyttää, että kaikki tanssivat samaa polkkavariaatiota. Useimmat swingtanssit kuten lattaritkin ovat melko paikallaanpysyviä tansseja, joilla ei ole selkeää tanssisuuntaa. Useita musiikkilajeja on mahdollista tanssia parillakin eri tavalla; foksi voi olla swigtassi, lindy hop voi mainiosti olla quickstep ja humppa bugg tai samba diskoswing tai salsa... Paikallaan tassittavia tansseja on syytä mennä tanssimaan lattian keskelle, "matkustavia" tansseja keskustan ympärille. Lisäksi on hyvä tietää, että milongassa ei ole suotavaa ohitella toisia pareja, vaikka muissa tanssitilaisuuksissa ehdottomasti voi, ja pitääkin, jos on tarve. Lattialla tulee ottaa huomioon, että omaa tilaa on vähä ja helposti ajautuu toisten tilaan. Pidä siis askel lyhyenä ja tanssi lähekkäin parisi kanssa, jos lattialla on ahdasta. Varsinkin niin sanottuja taka-askelia kannattaa lyhentää, pitää paino jalkaterän etuosalla, jolloin korko ei seivästä mahdollista allaan sijaitsevaa vierasta jalkaa, ja ylipäänsä varoa taaksepäin astuttaessa. Viejän vastuulla olisi pitää tarpeeksi etäisyyttä muihin, mutta aina se ei ole itsestä kiinni. Seuraaja voi auttaa viejää pitämällä taakse projisoituvan jalkansa lantionsa alapuolella ja myös vahtimalla viejän selustaa sekä kevyesti puristamalla viejää olkapäästä tai kädestä, jos vaara uhkaa. Jotta muita pareja on mahdollista väistellä ja varoa, on hyvä muistaa pitää kasvot koholla ja silmät auki. Milongassa on lisäksi muistettava olla koskematta toisia pareja ensinkään. Milongassa jokainen pari pysyy jatkuvasti samassa suhteellisessa asemassa, ei ohittele muita, eikä myöskään astu toisten tilaan, joksi katsotaan noin pitkän askelen verran lattiaa parista vasten tanssisuuntaa. Eihän toisten parien koskemattomuusperiaate huono tanssilavallakaan olisi, mutta usein lippuja on myyty niin paljon, että lattia on hyvin tukala. Pyri kuitenkin pitämän korot, potkut ja terävät kyynärpäät kaukana muista pareista. Potkut (esimerkiksi lindy hopissa) kannattaa suunnata lantion alle tai ainakin kiinni lattiaan eikä korkealle. Ellei ole varma jalkojenhallintataidoistaan ei ehkä kannata mennä ruuhkaan piikkikoroilla, jotka voivat olla aikamoiset aseet. Milongassakaan ei ole suotavaa nostella jalkoja liian korkealle, ainakaan kohti muita, vaikka tilaakin olisi. Seinää kohti on aina hyvä valinta. Ellei seuraajan tilaa vievä tulkinta ole viety on seuraaja itse vastuussa potkuistaan, pitkistä taka-askelistaan, käsiensä laajoista koristekaarista ja myös oma-alotteisista taivutuksistaan.
Lattialle saapuminen:
Jos tanssilattia on jo aivan täynnä, voi olla viisasta harkita, kannattaako sinne ollenkaan pyrkiä. Esimerkiksi milongatilaisuudessa ei tönimistä katsota suvaitsevaisesti, eikä liian täydelle lattialle mennä ensinkään.
On lattialle tulevien parien vastuulla väistää jo lattialla olevia pareja. On hyvä tapa varmistua siitä, ettei ketään ole tulossa kohti sillä aikaa, kun tanssiasentoon asettaudutaan.
Kappaleen loputtua:
Kun kappale on loppunut, kiitä pariasi. Seuratansseissa kiitetään milloin mistäkin, mutta ainakin kun yhden parin kanssa tassittavien tanssien määrä on täynnä, eli kahden jälkeen. Milongassa yhden parin kanssa tanssittavien tanssien määrä on neljä, ja sitä kutsutaan tandaksi. Salsa- ja swingtansseissa tanssitaan usein Suomessa jopa kaksi, mutta kansainvälisesti ottaen vain yksi kappale. Jos nautit tanssista, kerro se parillesi. Jos pystyt, ole yksityiskohtainen: "Veit / seurasit ihanasti", "mikä se kiva kuvio oli..?" Jos haluat uuden tanssin parisi kanssa, on mainio hetki sanoa se: "Olipa kiva valssata. Haluaisin silti kokeilla polkkaa kanssasi" ja "Minua saa kyllä hakea uudestaankin".
Lattialta poistuminen:
Kun kappale päättyy, on syytä poistua lattialta mahdollisimman nopeasti, ettei jää tukkeeksi. Vaikka tapa, että viejä ojentaa seuraajalleen käsivartensa saattaakseen hänet takaisin paikalleen onkin osittain vanhentunut ja perua ajalta, jolloin vain miehet hakivat naisia tanssimaan, tekee se silti mukavan säväyksen. Tungoksessa se saattaa silti olla epäkäytännöllistä. Muista, että parisi haluaa jo seuraavaan tanssiin, joten älä pidättele häntä.
Kulkuväylät:
Jos lattialle on vain rajoitetusti kulkuväyliä, on katsojien ja tanssijoidenkin hyvä jättää ne vapaiksi.
Lattian jakaminen:
Lattialla on muitakin, joten ollakseen vastuullinen on pysyteltävä poissa muiden tieltä. Jotkut kuviot vaativat hetkittäistä liikkumista vasten tanssisuuntaa. Niitä tehtäessä onkin varottava aivan erityisesti. Alottelijoita on myös hyvä pitää silmällä, sillä he eivät vielä osaa sovittaa omaa liikkumistaan muihin. Jos ole tilaisuudessa, jossa toista sukupuolta on huomattavasti vähemmän, on kohtelista vetäytyä syrjään hetkeksi, jotta kaikki saisivat tanssia. Samoin on ajattelevaista vetäytyä silloin tällöin, jos lattialla on kovin ahdasta. Lattialla on hyvä sovittaa oma etenemisvauhti toisten mukaan, jos mahdollista. On hienoa katsella vauhdikkaasti kiitävää taidokasta paria - kilpailussa, mutta sellainen pari on vaaraksi yleisellä tanssilattialla.
Koreografiat ja akrobatiakuviot:
On sanomattakin selvää, että koreografiaa ja akrobatiakuvioita ei kannata turvallisuussyistä yleisissä tansseissa tehdä. Toinen huomioonotettava seikka on se, että vaikka tilaa olisikin, ei sellaisesta daamista, joka ei ole akrobatiakuvioita tehnyt tai harjoitellut, ole hauska joutua kokeilemaan ilmalentoa ilman varoitusta ja julkisella paikalla. Ehkä on miehen vaikea muistaa se, että kun nainen on tullut iltatansseihin, hän on pukeutunut hienommin kuin harjoituksiin, eivätkä hänen vaatteensa ehkä sovi sellaiseen riepotteluun. Olisihan ikävää, jos hänen silkkipaitansa tai aito 20-luvun mekkonsa repeytyisi. Tai entäpä jos hänellä ei olekaan turvapöksyjä alla? Silloin on hänelle suurin mahdollinen nolaus joutua pää alaspäin. On kohteliasta kysyä, voiko akroja tehdä. Viimeinen painava syy joko täydelliselle akrokiellolle tai ainakin kysymiselle ja varmistamiselle on se, että seuraaja ei vältämättä ole teräksestä tehty. Hänellä saattaa joko olla valmiiksi jo vammoja tai jokin tila, joka ehdottomasti estää rajut kuviot, tai huonossa tapauksessa hänelle kehittyy akron takia vamma. Ei riitä, että viejä on varma itsestään, vahva ja kokenut, joka ajattelee, että hän ei seuraajaa missään tilanteessa pudota. Viejä voi ehkä estää putoamisen, mutta ei retkahdusta eikä sitä, että seuraaja paniikissa jännittää jonkin lihaksen niin rajusti, että se repeää tai saa nivelen selästä tai muualta sijoiltaan. Tätä on tapahtunut, joten syy varoitukseen on todellinen.
"Virheetön tanssisuoritus"
älä koskaan syytä pariasi epäonnistuneesta kuviosta tms. "Osaan tehdä sen kenen tahansa muun kanssa paitsi sinun on epäystävällisesti sanottu. Vaikka epäonnistuminen kuinka olisi toisen virhe, ei syyttely ole oikein. Riippumatta siitä kumman virhe alunperin on, on tapahtunut syytä kuitata hymyllä. Kokeeneemalla tanssiparinpuoliskolla on tässä suurempi vastuu: syyn ottaminen niskoilleen on hieno ele, vaikkakaan sitä ei kannata loputtomiin pyydellä anteeksi. Pelkkä "ei ollut tarkoitus" riittää varmasti useimmille. Ellei pari edes huomannut tapahtunutta, on turha mitään sanoakaan. Liiallinen anteeksipyytely on myös ärsyttävää.
"Parin henkilökohtainen tila"
Tämä ei ole sama kuin tanssijan henkilökohtainen tila. Sitä käsitellään kohdassa
Ota parisi toiveet huomioon
.
Pidä raajat itselläsi eli älä mene toisten parien henkilökohtaiselle alueelle. Täydellä, ja väljemmälläkin lattialla sattuu joskus niin, että oman jalan alla ei olekaan lattia, vaan jonkun toisen jalka. Tällöin ei missään nimessä pidä siirtää painoa sille (omalle) jalalle, vaan nopeasti siirtää jalkansa parempaan kohtaan ennen kuin sille astuu. Erityisen kivuliasta on kapean ja terävän koron uppoaminen akillesjänteeseen tai jalkapöydän luiden väliin. Jollet osaa varmasti tanssia niin, että pystyt siirtämään painosi vasta varmistuttuasi siitä, että jalkasi alla on vain lattia, älä käytä kapeakorkoisia kenkiä vaan leveitä ja pehmeitä korkoja tai matalia tanssitossuja. Miesten kenkien korko on myös kova, joten jos et ole varma, että pystyt väistämään suurimman osan alle pyrkivistä varpaista, tanssilenkkarit tai pehmeät tanssitossut voisivat olla yksi vaihtoehto. Tietysti tyylikkäin vaihtoehto on opetella pitämään paino päkiällä taakse astuttaessa ja laskemaan kanta maahan vasta kun on varmaa, ettei lattian ja oman koron välissä ole toisten jalkoja. Lisäksi, potkiminen, edes lindy hopissa, ei ole suotavaa suuntiin, joihin et pysty katsomaan ensin varmistuaksesi, ettei siellä ole eikä sinne tule ketään. Pidä siis raajat, sekä jalat että kädet itselläsi, lähellä omaa kehoasi, ja levitä niitä enimmäkseen kehosi suuntaisesti: käsiä suoraan ylös tai jalkoja suoraan alas. Laajat kaaret säästät tyhjiin nurkkiin tai seinää kohti. Avo-otteessa voit huitoa ja potkia omaa pariasi kohti kun olet varma, ettei hän aio itse levittäytyä samaan kohtaan. Aloittelijan ei ehkä ensimmäisenä kannata aloittaa raajojen ojentelua vaativilla tulkinnoilla, vaan opetella hallitsemaan kehonsa niin, että ei joudu toisten tanssijoiden reviirille. Huomaa, että vaikka toisten parien tahaton koskeminen on sallittua esimerkiksi tanssilavoilla, muiden parien hipaiseminenkaan ei ole toivottavaa milongassa.

[Sivun alkuun]

Nauttiko parisi tanssistanne?

Yllä käsiteltiin tilannetta, jossa toiset pyrkivät parin reviirille, esimerkiksi astumalla päälle tai huitomalla käsillä. On myös tilanteita, joissa oma pari pyrkii sinun reviirillesi tai muuten vain toimii ikävällä tavalla. Kyse voi olla tahallisesta tai tahattomasta toiminnasta. On toki maneereja, jotka jäävät häiritsemään tietyn tanssijan pareja, eikä tanssija itse ole niistä ollenkaan tietoinen. Kannattaa harkita, miten näistä kertoo, vai kertooko asianomaiselle ollenkaan.
Toki on myös hyvä muistaa, että vahinkoja sattuu, eikä niistä pidä loukkaantua. Sekin on hyvä muistaa, että moni ikävänä koettu asia ei ole ikäväksi tarkoitettu, vaan usein aiheuttaja on täysin tietämätön seurauksista. Yksi toimintatapa voisi olla se, että jos tanssija, joka jatkuvasti tekee jotain epämiellyttäväksi koettua käy tunneilla, voisi hänen opettajalleen mainita asiasta, jolloin opettaja voisi käyttää arviointikykyään ja ratkaista, onko asiasta syytä hienovaraisesti mainita. Jos kyse esimerkiksi on paria haittaavasta tanssiasennosta, joka osoittautuu myös opettajan mielestä puutteelliseksi, voi opettaja puuttua asiaan. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että opettajan tehtävänä on oppilaiden tanssin ja asennon korjaaminen, ei välttämättä aina kanssatanssijoiden. On tilanteita, joissa myös kanssatanssijan huomautus saattaa olla paikallaan, mutta koska kyse saattaa myös olla täysin henkilökohtaisista mieltymyksistä ja siis mielipiteistä, voisi opettaja käyttää objektiivista arviointikykyään asiassa - ja se on jotain, johon kaikilla kanssatanssijoilla ei aina riitä kompetenssi. Toki, jos pari käyttäytyy huonosti, on oikeus asiasta huomauttaa ja jos vastaanotto tai asenne on huono, on tietenkin oikeus kieltäytyä tanssimasta tälläisen ihmisen kanssa tai jopa jättää hänet lattialle. Jättäjän on tosin hyvä käsittää, että teolla on seuraukset: se jää harvoin vain kahden toimijan tietoon ja jätetty pari tuskin suhtautuu siihen hyvin. Samat ihmiset pitää silti pystyä kohtaamaan, koska tanssiyhteisö on (sen laajuudesta riippumatta) yllättävän pieni.

Mukautuminen parin tasoon
Usein käy niin, että partnerit eivät olekaan toistensa tasoiset. On erittäin olennaista, että edistyneempi tanssija tanssii kokemattomamman tasoisesti. Arvoisat viejät: Kun tanssitte uuden ja tuntemattoman seuraajan kanssa, aloittakaa helpoilla kuvioilla, jotka parinne todennäköisimmin osaa ja itse osaatte ne myös viedä. Vaikeusastetta voi pikkuhiljaa nostaa. Kun seuraajan taitojen yläräja on saavutettu, painakaa se mieliinne seuraavaa tanssikertaa varten. Seuraajat, jotka tanssitte vasta-alkajan kanssa: ei liiallisia take-overeita, ei monimutkaisia askelrytmejä ellette halua ahdistaa ja sekoittaa parianne!

Ota parisi toiveet huomioon
Joidenkin naisten mielestä jotkut kuviot tai otteet tuntuvat vieraan miehen kanssa liian intiimeiltä. On sellaisia, jotka ahdistuvat kun heidän ranteestaan otetaan kiinni, sellaisia, joiden mielestä olkavarresta pyöräyttäminen on liian ylhäältä ja niitä, joiden mielestä käsi miehen kaulalla on liikaa, sellaisia, jotka eivät halua painautua tiiviisti miestä vasten.. On kohteliasta ottaa yksilölliset piirteet huomioon, jotta kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa. Niin hyvältä kuin toinen ihminen voikin tuntua, ei mitään voi tehdä väkisin. Tämä vaatii herkkyyttä huomata toisen mieltymykset, jotka voivat vaihdella suurestikin riippuen henkilöstä. Toinen saattaa voida spineistä pahoin, varsinkin monesta peräkkäin, kun toiset taas rakastavat pyörimistä. Ne daamit, joilla on pitkät kynnet eivät arvosta otteita, joissa kynnet joutuvat kämmenien sisään tai joissa nopeissa liikkeissä otetaan ronskisti kädestä kiinni. He saattavat arvostaa ranteista viemistä suojellakseen kynsiään. On myös hyvä uhrata muutama ajatus sille, että jotkut suljetut otteet ovat daameista epämukavia: heidän rintansa saattavat olla arat ja he vierastavat käsivartta, joka painaa liian korkealta kyljestä tai liian edestä kyljestä. Liian tiukka ote likistää myös rintoja, ja jos daamilla on tukiraudalliset liivit, painuu rauta kivuliaasti rintaan. Hyvät herrat, älkää likistäkö, ainakaan ylhäältä! Jos olet epävarma, kysy! On sanomattakin selvää, että fyysisesti lähikontaktissa tapahtuvassa toiminnassa ero täysin sopivan tai jopa välttämättömän kosketuksen ja sopimattoman kosketuksen välinen raja on hiuksenhieno. Tulkintoja samasta asiasta löytyy monia, eikä aina voi eikä pidäkään olla varma siitä, että kaikki muut kokevat tietyn henkilön kosketuksen, asennon tai vaikkapa kuvion tai tulkinnan epämiellyttävänä tai sopimattomana. On myös niitä, joista yleisesti tanssiyhteisössä ollaan sitä mieltä, että heidän fyysinen käyttäytymisensä ei ole toivottavaa. Tälläisiin monen tanssiyhteisön jäsenen jakamiin mielipiteisiin kuuluu niin seksuaalissävytteiset tai alentavat kuviot, kuten ranteiden lukitseminen toisen selän taakse, tanssiasennot, otteet, käsien sijainti ja vaikkapa asenne - ei siis välttämättä tai aina objektiivisesti havaittavissa oleva asia, kuten seksuaalinen kiihottuminen. (Tähän vihjeeksi, että miesten suorat, väljät housut ja väljät alusvaatteet eivät tälläiselle herralle ole se paras yhdistelmä. Vaikka jotkut käyvät tansseissa on parinhakutarkoituksessa, kannattaa potenssilääke silti jättää kotiin.)

Kyse ei tietenkään läheskään aina ole seksuaalisviritteisestä toiminnasta, vaan kysymyksessä voi olla aivan tanssitekninen asia, kuten tanssiasento tai toiminta, joka ymmärretään esimerkiksi alentavaksi tai seksuaalisviritteiseksi, vaikkei se tosiasiassa sitä olekaan. Esimerkkejä kohtaan "asento": painaminen liikaa päällä (liiallinen voimankäyttö) kun tanssitaan posket / ohimot vastakkain; ylipäänsä toisen kasvojen koskettaminen tai poskikkain tanssimisen yrittäminen, jolloin toinen joutuu jatkuvasti väistäessään tanssimaan oma pää kenossa; polven tai reiden työntyminen liikaa toisen reviirille - tämä saattaa vaikuttaa seksuaalissävytteiseltä, mutta se voi myös olla pelkkä puutteellinen tanssiasento; puristaminen tai vatkaaminen peukalolla, muilla sormilla, käsillä ja käsivarsilla; sekä ripustautuminen ja roikkuminen. Muista maneereista mainittakoon: "hinkuttaminen" tai "kiehnääminen" silloin, kun toinen ei sitä halua; kämmenen työntäminen vaatteiden sisään (esimerkiksi seuraajan vasen kämmen viejän oikeassa t-paidan hihassa) tai muuten vain koskeminen liian lähelle sosiaalisesti suojeltuja alueita tai ylipäänsä muualle kuin tanssi edellyttäisi (esimerkiksi viejän oikea kämmen liian alhaalla seuraajan selässä).
Käytös:
Ole ystävällinen, huomaavainen, persoonallinen, iloinen, vaatimaton ja katso silmiin!

[Sivun alkuun]

Tanssilattialla opettaminen:

Kaksi näkökohtaa:

Pyytämättä opettaminen

Useimmin rikottuja etikettisääntöjä! Kaiken lisäksi sitä tekevät ne, jotka eivät ollenkaan sovellu opettamaan. On parempi keskittyä siihen, mitä pari jo osaa kuin yrittää parissa minuutissa opettaa jotain uutta. Jokainen on tullut tansseihin pitämään hauskaa eikä raatamaan uuden materiaalin parissa. Pyytämättä opettaminen on toiselle nöyryyttävää. Tämä koskee niin kuvioita, tanssitekniikkaa, asentoa kuin yleistä tanssietikettiosaamista tai mitä tahansa, jossa besservisseriys latistaa tunnelmaa.

Opin pyytäminen

Ei välttämättä paha rike, toisinaan jopa mairitteleva. Painajainen a): Lempikappaleensa soidessa kohtelias tanssija lähestyy tuntematonta lähistölläolijaa ja hakee tätä tanssiin. Tämä vastaa: "En olekaan tanssinut tätä ennen. Opettaisitko?"

  1. Haettu ei tunne hakijaa, joten hänellä ei ole oikeutta pyytää niin isoa palvelusta
  2. hän olettaa saavansa opetusta kun toinen haluaisi tanssia
  3. hän ei osaa tanssia ollenkaan, joten hän ei voi edes sanoa: "Tehdään niitä kuviota, joita osaan".

Painajainen b) Opettaja on viettämässä vapaailtaa tanssin merkeissä, ja häntä pyydetään tekemään palkatta työtään tilaisuudessa, josta hän on ehkä jopa maksanut lipun hinnan päästäkseen itse nauttimaan vapaa-ajastaan.

Hyvä tapa voisi olla seuraava: "Haluaisin, mutta en osaa." Näin hakijalle jää mahdollisuus valita, haettava saa sanottua toiveensa eika hakijalle tule torjuttu olo. Hakija voi todeta: "Kokeillaan vaikka perusaskelta".

Yhteenveto

  • Tanssisäännöt, etiketti, on olemassa, jotta kaikilla olisi miellyttävää tanssiyhteisössä. Noudata sitä (tai ainakin sen henkeä)!
  • Pukeudu mukavasti, asianmukaisesti mutta turvallisesti ja yritä kunnioittaa pukeutumisellasi tilaisuuden luonnetta ja järjestäjiä. Älä unohda tanssikenkiä!
  • Hae tasapuolisesti kaikkia tanssimaan. Älä varaa ketään koko illaksi. Tanssi enemmän vertaistesi tai aloittelijoiden kanssa kuin taitavampien.
  • Tämän päivän aloittelijat ovat huomisen taitureita, joten ole heille ystävällinen ja tanssita heitä.
  • Älä kieltäydy tanssista ellei sinun ole pakko. Jos torjuit jonkun, et voi heti tanssia toisen kanssa, varsinkaan samaa kappaletta.
  • Ota muut parit huomioon. Toimi turvallisesti ja kohteliaasti lattialla. Tämä koskee varsinkin tilaisuuksia, joissa joukossa on paljon aljoittelijoita, jotka eivät itse vielä osaa väistää, sekä tilaisuuksia, joissa käy paljon "rauhallisia tansseja" tanssivia, kuten ikäihmisiä tai muita kuin swingtansseja tms. tanssivia pareja.
  • Liikkuvat tanssijat lattian reunoja pitkin kiertäen vastapäivään, paikallaan pysyvät lattian keskellä.
  • Älä vie kuvioita, joita parisi ei osaa. Sovita oma tanssisi parisi tasoon.
  • Älä koskaan syytä pariasi epäonnistumisista.
  • Älä opeta ketään pyytämättä parketilla.
  • Hymyile, ole ystävällinen ja huomioon ottava.

[Sivun alkuun]

Milongan eli argentiinalaisten tanssien etiketistä

Minun tietoni argentiinalaisesta tangosta eivät ole yhtä laajat kuin suomalaisesta seuratanssista, joten voin vain sanoa, että olen seuraavassa tehnyt parhaani esittääkseni sekä objektiiviset faktat että ilmoittanut erikseen omat mielipiteeni. Lisäksi kaikki seuraava koskee vain suomalaisia milongoja, ellei toisin mainita.

Yleistä milongoista ja tangueroista

Milonga on keskimäärin muodollisempi tilaisuus kuin suomalainen lavatanssi-iltama. Joku kutsuisi sitä ehkä hienostuneemmaksi, joku taas hienostelevammaksi, ellei jopa "snobistiseksi". Milongaa säätelevät "säännöt", joiden historia ulottuu sadan vuoden takaiseen, erittäin miesvaltaiseen Argentiinaan. Ajatuksiani tästä olen kerännyt otsikon Ajatuksia milongakulttuurista alle. Minun mielipiteistäni voi olla välittämättä, mutta muutama asia on sittenkin hyvä tietää ennen milongaan osallistumista.

Pieni milongasanasto

Milonga
Tarkoittaa sekä tapahtumaa että musiikki- ja tanssityyliä. Argentiinalaisten tanssien iltama; myös päivämilongoja järjestetään. Musiikki- ja tanssityyli on verrannollinen meidän humppaamme: se on tasajakoista, reipasta tai ainakin maanläheistä. Se sisältää vähemmän monimutkaisia kuvioita kuin tango. Askelikko on milongalle tyypillisesti rytmitetty, mutta sitä tanssitaan periaatteessa samoin kuin tangoakin.
Tango
Argentiinalainen tango on sekä musiikki- että tanssityyli, josta toki suomalainenkin tango on kehittynyt. Tyypillisiä soittimia ovat bandoneon, viulu, laulu. Tangotyylejä on monia, myös moderneja. Tango on tasajakoinen. (Tangoksi voi ajatella myös koko tangoperhettä: argentiinalaista tangoa, valssia ja milongaa.)
Vals, tangovalssi
Kolmijakoinen musiikkityyli, jota tanssitaan samoin askelin ja kuvioin kuin tangoakin, hieman eri rytmijaotuksella.
Tanguero, tanguera
Termillä on monta merkitystä. Usein tangueroa ja tangueraa käytetään jollain tapaa myös erottamaan tai rinnastamaan merkitystä milongueroon. Yleinen merkitys Argentiinan ulkopuolella on "tangon tanssija" (maskuliini, feminiini, mutta argentiinalaisten mielestä myös tangon musiikin ja kulttuurin tuntija on tanguero.
Milonguero, milonguera
Sanatarkasti milonguero olisi milongan tanssija, laulaja tai milongoissa kävijä. Sanalla on kuitenkin omanlaisensa merkitys, ja naisesta se ei alunperin ollut mairitteleva. Milonguerolla tarkoitetaan usein sellaista miestä, joka käy varsin usein milongassa. Joskus sillä tarkoitetaan jopa milongoihin pakenijaa, samalla tavalla kuin mielletään vaikkapa keskikaljakuppilassa jatkuvasti istuva mies. Milongoissa tosin ei ole tarkoitus juoda vaan tanssia, ja nimen omaan naisten kanssa. Milonguero siis on tässä mielessä mies, joka notkuu milongoissa ja saattaa myös haluta halalilemaan naisia. Se ei tarkoita sitä, etteikö hän tietäisi milongan käytössäännöistä tai että hän olisi törppö. Milonguera taas on feminiininen vastine milongassa notkujalle, ja entisaikoina siellä viettivät aikaansa paljon vain tietyn tyyppiset naiset. Ajat toki muuttuvat, ja nykyään voisi tietysti ajatella, että milonguero ja milonguera olisivat tangon tanssijoita, jotka usein käyvät milongassa, eivät pelkästään tunneilla. Turvallisempaa on käyttää termiä balairin (tanssija) tai tanguero, tanguera.
Porteño, porteña
Satamakaupunginosan asukas; "alkuperäisväestöä" verrattuna turisteihin, muuta kuin espanjaa puhuviin gringoihin.
Práctica
Samojen tanssien harjoitus, samantapainen kuin vapaaharjoitusvuoro. Joissain practicoissa vaihdetaan paria, joissain ei, toiset ovat ohjattuja, toiset eivät ole. Practicaan ei pukeuduta hienosti.
Alternative milonga
Milonga, joka on aika epämuodollinen, ja jossa soitetaan sekalaisesti muuta kuin klassista tangomusiikkia, esimerkiksi bluesia, listahittejä, tango nuevoa tai jopa hiphopia. Tanssityyli on tango, mutta sitä saa (tosin kuin tavallisessa milongassa) vapaammin maustaa muillakin vaikutteilla, eikä tiukka vaatimus "täydellisestä" seuraamisesta ehkä ole aivan niin tarkkaan vahdittu.
Tanda
Vastaava kuin lavatanssien "kappalepari". Tandan kappaleet tanssitaan saman parin kanssa, ellei kyseessä ole poikkeustilanne. Tandassa tangoja on kolmesta viiteen, yleensä neljä, tangovalsseja tai milongoja vähemmän, esimerkiksi kolme tai neljä. Aika usein dj soittaa kaksi tangotandaa, valssitandan, kaksi tangotandaa ja milongatandan. Joskus harvoin kuulee myös yhden tandan jotain aivan muuta. Ensimmäinen ja viimeinen tanda on kohteliasta tanssia oman puolisonsa tai seuralaisensa kanssa. Viimeisen tangotandan viimeinen kappale on yleensä La Cumparsita. Viimeisen tangotandan jälkeen soi yleensä muu musiikki, esimerkiksi salsa tai cumbia, jota saa toki tanssia, mutta se on myös vihje tanssijoille kotiinlähdön merkiksi.
Cortina, "verho"
Lyhyt välisoitto, joka voi periaatteessa olla mitä musiikkityyliä tahansa, jolla tandan loppu ja uuden tandan alku erotetaan toisistaan. Cortinan aikana lattia tyhjenee, ainakin periaatteessa. Cortina on usein swing- tai bluesmusiikkia, soulia tai vaikkapa popmusiikkia. Sitä ei ole tarkoitus tanssia.
Pista
Tanssilattia
La ronda
Tanssilattiaa kierretään vastapäivään sisäkkäisissä piireissä. Keskilattialla ovat ne parit, jotka eivät etene yhtä nopeasti kuin ulkopiiri, kokemattomat ja myös he, jotka tassivat showelementtejä sisältäviä (muille vaarallisia) kuvioita, joita oikeastaan ei pitäisi milongassa tanssia ensinkään.
Cabeceo
Tapa hakea tanssiin milongassa. Yleensä jokin silmiin katsomisen, tuijottamisen, nyökkäyksen ja hymyilyn sekoitus. Katso kohta Tanssiin haku.
Abrazo
Halaus, mutta myös suljetun ja läheisen tanssiasennon nimi.
Tango de salon, Villa Urquiza, milonguero -tyylin tango, club, orillero, canyengue, nuevo, fantasia, escenario (esitys / lava), nuevo milonguero, liquid...
Tyylejä on monia, eivätkä kaikki asiantuntijatkaan ole samaa mieltä siitä, miksi mitäkin tyyliä pitäisi kutsua. Tango on ollut ja on elävää kansanperinnettä, joten se muuttuu tanssijoiden mukana eikä välity oppijoille samanlaisena. Tyylien erot kulminoituvat muutamaan tekijään: otteeseen (läheinen vai etäisempi suljettu tanssiote); siihen, asettuuko pari vastakkain vai kulmittain toisiinsa nähden (laimeaan promenadiasennon tapaiseen suljettuun otteeseen)
Maestro
Opettaja, sanatarkasti alakoulunopettaja, mutta myös kohteliasuus ja kunnianimike, kuten vaikkapa kunniatohtori. Lukion tai yliopiston opettaja olisi professore.

[Sivun alkuun]

Osallistuako milongaan?

Joskus kuulee kokeneilta tangoajilta mielipiteen, jonka mukaan aloittelevan tangoajan ei pitäisi pitkiin aikoihin osallistua milongaan, vaan käydä tunneilla ja practicoissa. Tätä perustellaan sillä, että vain kokeneempi viejä / seuraaja pystyy sekä navigoimaan lattialla että pitämään tanssinsa omassa tilassaan niin, että toiset lattialla olijat eivät häiriinny. Tästä minulla on oma mielipide, jonka olen otsikoinut Ajatuksia milongakulttuurista. Oli ajatuksistani mitä mieltä hyvänsä, on kuitenkin hyvä tietää, mistä moiset säännöt ovat syntyneet. Sekin selviää kyseisen otsikon alta.

Saapumisesta milongaan

Koska jotkut Buenos Airesin milongoista ovat sellaisia, että niissä isäntä ohjaa tulijan istumaan soveliaaseen paikkaan, on näissä milongoissa väliä, kenen kanssa saapuu. Jos näihin milongoihin saapuu pariskunta yhdessä, heidät istutetaan kohtaan, jossa istuu pareja. On epätavallisempaa tulla ulkopuolisen hakemaksi, jos istuu kahden ihmisen "joukossa", joka ulospäin tulkitaan pariskunnaksi. Näin ollen nämä tanssivat illan ajan keskenään.
Jos taas nainen tai mies saapuu yksin, hänen ohjataan istumaan naisten tai miesten puolelle, josta näkee suoraan toisen sukupuolen pöytiin. Nämä vastaavat lavatanssien hakurivistöjä. Jos tulijat muodostavat epämääräisemmän ryhmän, heidät ohjataan istumaan ryhmille tarkoitettuun paikkaan. Muut usein tulkitsevat, että ryhmän jäsenet aikovat tanssia keskenään, eikä heidän pöytiinsä ehkä näe tai sinne ei katsota cabeceo -aikein.

Suomessa ei ole kovin merkityksellsitä, kenen kanssa saapuu. Vaikka suomalaisessakin milongassa on isäntä ja emäntä, tai välillä esimerkiksi isäntä ja isäntä, eivät he ohjaa pöytiin, vaan istumapaikan saa valita aivan itse.

Jos olet aloittelija, ja haluat päästä tanssimaan paljon, saavu aikaisin. Jos taas olet kokenut tanssija, etkä halua tanssia kaikkien kanssa, saavu myöhään, sillä silloin jäljellä ovat vain tosiharrastajat sekä sinnikkäät.

Kun milongaan saavutaan, saattaa vastassa olla isäntä ja / tai emäntä. He haluavat mahdollisesti halata ja vaihtaa poskisuudelmia. Lisäksi he rahastavat maksullisten milongien sisäänpääsymaksun, joka Suomessa on muutamasta eurosta muutamiin kymppeihin, riippuen siitä, onko paikalla dj vai orkesteri ja kuuluvatko pöydän antimet hintaan.

Mihin asettua?

Ei ole samantekevää, mihin asettuu illan ajaksi. Vanhanaikaiset ja ummehtuneet säännöt väittävät, että naisten tulee istua aloillaan eikä vaeltaa tilassa, ja että vain miehet saavat liikkua ympäriinsä. Tätä tuskin kannattaa Suomessa noudattaa. Sääntö on perua Buenos Airesin milongoista, joissa on selvästi enemmän tungosta kuin meillä, eikä säännöllä pyritä estämään naisten tarpeellista liikkumista tai juttelemaan kävelemistä vaan sillä viitataan nimenomaan hakuprosessiin.
Enemmänkin on väliä sillä, että pystyt luomaan katsekontaktin suurimpaan osaan tilassa olevista toisen roolin edustajista. Selkä tiheimpään ihmismassaan päin ei ole hyvä valinta. Lähellä kulkuväyliä saatat hyvinkin päätyä "herätepariksi". Jos taas et halua, että kuka tahansa hakee, ovat edelliset hyviä vaihtoehtoja, kuten myös oman kullan kanssa samassa pöydässä istuminen. Jos haluat katsella tanssijoita, pyri lähelle lattian reunaa. Argentiinassa sinulla ei joka milongassa ole mahdollisuutta valita, ja onkin hyvä tietää, että siellä parhaimmat tanssijat istutetaan lähelle lattian reunaa, tuntemattomat ja kokemattomammat taaemmas.

Milongan kulku

Jos paikalla on dj, hän on valinnut kuhunkin tandaan samansävyisiä kappaleita tai peräti saman säveltäjän tai esittäjän tuotantoa. Dj pyrkii kertomaa kunkin tandan "teeman" (säveltäjän tai esittäjän) viholla tai esimerkiksi laminoiduilla tauluilla, jolloin neljän tangon ajan siinä lukee vaikkapa "Canaro" ja vieressä saattaa olla myös seuraavan tandan tanssityyli, esimerkiksi "Next: Vals". Näin kukin tietää, haluaako mennä hakemaan lisää kahvia vai kenties käyttää mahdollisuutensa päästä tanssimaan. Ota huomioon, että dj ei välttämättä ota vastaan toiveita, ja saattaa suhtautua siihen jopa loukkaantuen.

Moni kokenut tanssija on muodostanut mielipiteen siitä, kenen kanssa haluaa minkäkinlaisia kappaleita tanssia. Silloin he eivät ehkä vastaa cabeceo-katseisiisi, ellet juuri sinä ole se valittu.

Joissain milongoissa on orkesteri, joka soittaa sekä kuunneltavaa, että tanssittavaa musiikkia. Siitä, mitä seuraa, yleensä ilmoitetaan tyyliin: "Orkesteri X soittaa kaksi tandaa konserttitangoja, jonka jälkeen kaksi tandaa tassittavia kappaleita, ensimmäinen tanda tangoa, toinen valssia." Jos paikalla on orkesteri, on kohteliasta kääntyä heihin päin jokaisen kappaleen jälkeen ja taputtaa.

Toisinaan Dj:lle kerätään kolehti, joka olisi suotava maksaa, jos vain suinkin kykenee. He tekevät vapaaehtoista työtä elleivät ole palkattuja, ja pitävät omalta osaltaan tanssiyhteisöä pystyssä.

Joissain milongoissa on esitys, joka saattaa olla pitkäkin. Esiintyjät saatetaan kukittaa. Yleensä he ovat festivaalin ulkomaisia tai kotimaisia opettajia (maestroja).

[Sivun alkuun]

Tanssiin haku ja torjutuksi tuleminen

Cabeceo on sana, jolla tarkoitetaan milongassa käytettyä hakutapaa. Toisin kuin muissa tanssipiireissä, milongassa on tapana mieluummin hakea katseella kuin sanallisesti. Tätä perustellaan sillä, että se antaa mahdollisuuden kieltäytyä tanssista - ja silti olla nolaamatta ketään julkisesti. Se, mitä yleensä ei sanota ääneen on, että se ei poista henkilökohtaista torjumisesta koituvaa pettymystä.

Cabeceo on laaja käsite, jonka alle kuuluu sekä suora "tuijotus", satunnainen vilkaisu, kulmakarvojen kohotus, nyökkäys ja hymy. Jos siis henkilö haluaa tanssimaan, hän etsii katseellaan toista ihmistä, joka vastaisi katseeseen. Mistä tietää, että katse tarkoittaa juuri tanssiinkutsua tai suostumusta? Totuus kai on, että koska kyse on inhimillisestä toiminnasta, väärinkäsityksiä sattuu. Tanssimaan haluava kuitenkin joko keskittyy intensiivisesti katsomaan henkilöä, jonka toivoo lähtevän kanssaan tanssimaan. Jos tämä kohtaa katseen eikä välttele, hän luultavasti nyökkää, kallistaa päätään lattian suuntaan tai hymyilee kysyvästi. Tähän vastataan samoin, hymyllä tai nyökkäyksellä. Seuraajan ei kannata tässä vaiheessa vielä pompata pystyyn, sillä mikään ei ole nolompaa kuin kohdata toinen tanssilattialla... ja toinen käveleekin ohi kolmannen luo. On siis tapana, että viejä kävelee seuraajan luo, ja kun seuraaja on varma, että viejä on tullut juuri häntä varten, hän nousee ylös. Seuraajan kannattaa varoa, ettei hänen selkänsä takana ole toista seuraajaa, jota viejä ehkä sittenkin tuli hakemaan. On käynyt niinkin, että kaksi seuraajaa nousee ylös. Tässä tapauksessa on tietenkin kohteliasta olla puuttumatta ensin ehtineen ja väärin ymmärtäneen toimiin ja antaa hänen mennä tanssimaan. Kohtelias viejä myös viestii silmillään väistäneelle seuraajalle, että huomasi tilanteen. Hän tulee myös hakemaan väistänyttä seuraajaa heti seuraavaan tandaan. Viejä voi myös kohdata seuraajan keskellä lattiaa, mutta koska sanallinen ja fyysinen vahvistus puuttuu, kannattaa olla varma siitä, että ei tule äsken mainittuja noloja tilanteita. Lisää ajatuksia tanssiinhausta on sekä kohdassa Ketä hakisin ja kohdassa Ajatuksia milongakulttuurista.

Opettajan tai kokeneemman kanssa tanssiminen

Pääosin kannatan samoja ajatuksia kuin tästä aiheesta seuratanssienkin kohdalla. Verrattuna kotimaisiin lavapiireihin, tangopiireissä ei ole yhtä yleistä ajatella, että kaikkien, joita kysytään tanssimaan, on välttämättä lähdettävä tai että kaikkien olisi hyvä tanssia kaikkien kanssa, edes joskus. Tangossa on - vaikka tuskin pitäisi olla - myös "velvollisuustanssia": esimerkiksi vieraileva, usein ulkomainen opettaja tanssii tangotilaisuuden järjestäjän (esimerkiksi workshopin tai festivaalin päävastuullisen tai kutsujan) kanssa milongassa. Suomessa on myös kohteliasta välillä käydä kysymässä eteisen puolelta, josko emäntä (miksei isäntäkin, mutta naisia on yleensä enemmän paikalla, ja näin isäntä saa kyllä osansa tanssista) haluaisi ja pystyisi tanssimaan edes osan tandasta, sillä hän on "töissä". Monissa ulkomaisissa milongoissa he ovat "oikesti töissä" ja siis keräävät voittoa, jolloin tämä kohteliasuustanssittaminen ei koske heitä. Töistä puheen ollen: muistan kuulleeni erään ulkomaisen viejän selittävän, että hän ei ollenkaan käsitä, miksi seuraajat valittavat siitä, että kaikki viejät ovat kadonneet jonnekin (kahville, tietokoneelle) ja nekin harvat, jotka ovat salissa, eivät kysy ketään tanssimaan. "Emme me miehet ole töissä täällä, tanssittamassa naisia." Totta, mutta jossain vaiheessa vaakakuppiin kannattaa asettaa yleisempi ja yhteisempi hyvä kuin oma hyvä. Ei koko illaksi, mutta edes sen verran, että naiset saapuisivat seuraavaankin milongaan. Naiset ovat tietenkin Suomessa niin yliedustettuja tanssi-, ja varsinkin tangopiireissä, että miehet tuskin jäävät paria naista kaipaamaan. Mutta tanssille ilmiö kyllä tekee hallaa: montako kertaa seuraaja viitsii maksaa illasta pöydässä?

Pois jää myös kokenut tanssija, nainen tai mies, jos hän päätyy jatkuvasti "työjuhdaksi" aloittelijoiden tanssittajana. Jos vielä voidaankin ajatella, että aloittelijanaista ei kukaan jää kaipaamaan, vaikka hän lopettaisi (niin hirvittävä väite kuin tuo onkin, se voi jopa pitää osittain paikkansa - ei tietenkään henkilökohtaisella tasolla), niin kokeneiden ja taitavien viejien ja seuraajien katoaminen tansseista on varmasti monelle jo tuntuva menetys. Siksi kokeneiden tanssijoiden kannattaa antaa itse hakea tai antaa kokeneiden tanssijoiden ensin hakea, ja sitten vähemmän kokeneempana hakea vasta kun kokeneiden tilaisuus on jo mennyt, eivätkä he siihen tarttuneet. Tässä kannattaa olla itselleen rehellinen, ja ellei tiedä tasoaan, kannattaa kysyä joltain muulta objektiivista ja rehellistä arviota. En tarkoita, että eritasoisten ei pitäisi tanssia keskenään, mutta on muistettava, että myös sillä osapuolella, joita on vähemmän paikalla, sekä suosituilla ja taitavilla tanssijoilla on oltava hauskaa, jotta he viitsivät tulla uudelleen. Se, että joku ainoana tai lähes ainoana paikallaolijoista osaa jotain tyyliä tai tanssilajia ei ole hyvä syy kenen tahansa hakea häntä pelkästään itsekkäin tarkoitusperin. Kysy itseltäsi, nauttisiko parisi sinun kanssasi juuri tämän tanssin tanssimisesta, vai olisiko paikalla joku, jonka kanssa hän pääsisi enemmän oikeuksiinsa. Odota, kunnes tämä on saanut mahdollisuuden hakea tai tulla kohteesi hakemaksi, toimi itse vasta sitten. Jos haluat, että todennäköisyytesi päästä tanssimaan suositun ja kokeneemman parin kanssa paranevat, odota, kunnes kappaleesta on kulunut puolet tai tandasta kaikki paitsi viimeinen kappale. Haettava ottaa todennäköisemmin riskin mieluummin yhden tanssin ajaksi kuin koko tandan. Lisäksi, hänellä oli mahdollisuus toimia koko odottamasi alkuosan ajan. Katso myös Poistuminen parketilta / tandan keskeyttäminen.

[Sivun alkuun]

Parketilla

Lavatanssijoiden on syytä lukea tämä osio tarkasti. Lavatansseissa on käytös melko villiä verrattuna siihen, mitä milongassa hyväksytään. Moni milonga"sääntö" on pariutumiseen ja machokulttuuriin liittyvänä kiistanalainen, mutta seuraavassa on kyse kohteliaisuudesta kaikkia osapuolia kohtaan ja myös kaikkien turvallisuudesta.

Täysi lattia ja parketille saapuminen

Vaikka monella tangokurssilla ja -videolla opetetaan kuuden tai kahdeksan iskun "basico" (joskus harhaanjohtavasti perusaskeleksi kutsuttu akateeminen perusaskelikko), joka alkaa viejän askelella taaksepäin, ei lattialle kuitenkaan yleensä kannata lähteä astumalla itsensä takana olevaan tilaan, ellei se ole kohti seinää, eikä siinä seiso tai kulje ketään. Korvaa oppimasi askel taakse vaikkapa painonvaihdolla ja lähde iskulla kaksi askeleelle kaksi (yleensä sivulle). Näin vältät törmäämisen heti alussa.

Viejän tehtävä on varmistaa milloin ja miten lattialle kannattaa turvallisesti ja häiritsemättä saapua. Seuraajalta tämä edellyttää seuraamista jo ennen kuin ollaan saavuttu lattialle ja asettauduttu edes tanssiasentoon. Seuraaja ei siis kirmaa lattialle odottamaan viejää, ellei kyseessä ole cabeceosta johtuva lattialla kohtaaminen, jolloin oletetaan, että laittialla on yllin kyllin tilaa tälläiselle kohtaamiselle. Sosiaalitilanteessa tämä vaatii harjaantunutta tilannesilmää.

Viejän on siis ajoitettava tanssiasentoon kutsuminen niin, että yksikään pari ei joudu kompuroimaan tulokaspariin. Hänen kannattaa ehkä luoda katsekontakti jäljempänä tanssivan parin viejään ja viestiä hänen kanssaan. Viejä kutsuu seuraajan tanssiotteeseen, abrazoon ("syleilyyn") ojentamalla vasemman käsivartensa tanssiotteeseen, ja seuraaja tulee lähelle. Sitten suljetaan suljetun puolen käsivarret. Seuraaja voi päättää olla tulematta aivan kiinni, ja viejän täytyy kunnioittaa päätöstä, mutta seuraaja voi myös valita kannattaako hänen tanssia sellaisen viejän kanssa, jonka tietää suosivan tyyliä, josta ei pidä tai johon ei suostu - kannattaa myös ajatella viejää: viejänkään ei ole mukava tanssia otteessa, joka häntä ei miellytä. Jos siis viejä tarjoaa läheistä otetta, olisi kuitenkin seuraajan kohteliasta pyrkiä suostumaan siihen, jos vain mahdollista. Eri tanssijoilla on eri tyylejä, ja katsomalla heitä oppii pian, kuka milläkin tanssiotteella tanssii. (Otteiden ja tyylien nimiä on "Pienessä tangosanastossa".

Lattian jakaminen muiden kanssa

Milongan lattiankäyttö on radikaalisti erilaista kuin vaikkapa lavatansseissa tai swing- tai salsaillassa. Tanssiparit nimittäin tanssivat verrattuna muihin parehin koko ajan samassa suhteessa / asemassa, vaikka kokonaisuutena parien piiri kiertää salia vastapäivään. Viejä siis katsoo, kuka hänen edellään on, ja pysyttelee tämän viejän takana koko tandan, ellei tarpeeksi hyviä syitä ohittamiseen tai sijainnin muuttamiseen ilmene. Näitä voisivat olla a) (yleisimpänä) taidon puute, b) edellisen parin räikeä hidastelu tai muu kömmähdys (esimerkiksi kengän aukeaminen). Pelkkä hitaan osion tanssiminen ei riitä syyksi ohittamiselle. Jos viejä tietää tanssityylinsä olevan vauhdikas ja hän on tarpeeksi taitava pystyäkseen viemään ahtaassa tilassa, hän voi suunnata sisempään piiriin, jossa etenemisvauhti on ulkopiiriä nopeampi ja ellei siellä ole ahdasta, voi sekaan varovasti ujuttaa muutaman näyttävämmänkin kuvion, jos ollaan epämuodollisemmassa milongassa. Klassisessa milongassa se ei ole sopivaa, ja sellaisen tekemisestä voidaan poistaa milongasta. Tanssiaseman suhteellisuus pyritään säilyttämään myös práctikoissa.

Poistuminen parketilta ja / tai tandan keskeyttäminen

Koska kokeneet tanssijat ovat muodostaneet käsityksen siitä, kenen kanssa mielellään mitäkin musiikkia tanssivat, he kuuntelevat ensin pari tahtia tandan alusta, ja tekevät sitten nopean päätöksen. Aina valinta ei osu kohdalleen tai tanssipari käyttäytyy sopimattomasti, jolloin saatetaan tietoisesti rikkoa sääntöä, jonka mukaan tanda tanssitaan alusta loppuun saman parin kanssa. Tätä ei kuitenkaan pidä tehdä kevyin perustein, ja pitää ymmärtää, että sen seurauksena on se, että kyseinen henkilö ei keskeyttäjän kanssa ehkä enää tanssi koskaan ja muut tanssijat huomaavat sen kyllä. Sen jälkeen - riippuu mikä syy oli - jättäjää saatetaan yleisesti myös vältellä, tai sitten ei.

Lavatanssijoille tärkeä anekdootti on se, että tandan kaikista kappaleista / tansseista ei kiitetä erikseen, niin luontevalta kun se tuntuisikin. Kiitollisuutta ja mielihyvää on hyvä ilmaista muilla keinoin tai vain hymyillä, eikä sanoa mitään. Kiitos on varattu tanssin lopettamisen merkiksi, joko kesken tandan (!) tai normaalisti tandan lopussa. Jos siis sinua kiitetään jo kahden tanssin jälkeen, olet joko tenhyt jotain tyhmää tai vain ollut liian kokematon pari tanssiparillesi. Kokenut tanssija tai opettaja saattaa kiittää kahden tanssin jälkeen, mutta harvoin kuitenkaan vielä ensimmäisen. Jos olet varma siitä, että et rikkonut mitään kirjoittamattomia lakeja tai tanssinut vaarallisesti tai epämukavasti, ja sinut jätetään kesken tandan, voit ehkä turvallisesti ajatella, että kokenut tanssija ei suuttunut sinulle, vaan lähinnä piti huolta itsestään ja siitä, että sai ostamalleen lipulle vastinetta, aivan kuten sinäkin teet. Hae häntä uudelleen tanssimaan, kun olet opetellut lisää. Argntiinassa tämä ei ehkä päde, mutta Suomessa väittäisin, että pätee - joskaan Suomessa monikaan ei kehtaa kävellä kesken tandan pois. Siksikin on hyvä kokemattoman tanssijan varoa hakemasta kokeneempia, vaan antaa hänen hakea sinua. Neljä tanssia, eli neljännestunti tai kaksikymmentä minuuttia on aika paljon tanssi-illasta, etkä voi olettaa koko tandaa itsellesi tälläisessä tilanteessa. Katso Opettajan tai kokeneemman hakeminena.

Kun syytä tai toisesta poistutaan parketilta, se tapahtuu tungeksimatta. Viejä saattaa seuraajaa jonkin matkaa, mutta ei liian kauan, että seuraaja ehtii vielä uuteen hakuun. Seuraaja saatetaan lähelle sitä pöytää, mistä hän nousikin, mutta vain lattian reunaan, ei pöytään, paitsi jos on syytä "kiittää hänen kumppaniaan / miestään lainasta".

Viimeisen tangotandan, eli käytännössä viimesen tandan viimeinen kappale on perinteisesti La Cumparsita, joka merkitsee sitä, että on aika lähteä kotiin. Yleensä dj ilmoittaa viimeisestä tandasta tai varoittaa paria tandaa aiemmin, jotta kaikki ehtisivät valita mieleisensä parin. Viimeinen tanda tanssitaan perinteisesti, kuten ensimmäinenkin, sen merkityksellisen toisen kanssa, vaikka oltaisiin istuttu erillään koko ilta. Ei siis pidä pahastua, jos jostain syystä ilmoitus viimeisestä tandasta ei kuulunut parisi korviin ja hänelle tulee kiire vaihtaa sinut omaan seuralaiseensa. Toki tässä tilanteessa on syytä hänen pyytää anteeksi.

[Sivun alkuun]

Poistuminen milongasta

Milongasta poistuminen voi Argentiinassa olla joidenkin mielenkiinnon kohde, sillä se voi tarkoittaa muutakin kuin vain yhtäaikaista kävelyä ovesta ulos. Jos et halua antaa vaikutelmaa, että olet aikeissa jatkaa iltaa kyseisen henkilön seurassa, poistu yksin. Ryhmät ja pariskunnat toki poistuvat yhdessä, jos haluavat. Jos milonguero kysyy tanssin lomassa sinua kahville (cafecito) milongan jälkeen, olet suostumassa kahvitteluun avec - ja avec ei tarkoita konjakkia.

Ajatuksia milongakulttuurista

Tango saattaa olla jossain määrin kylmempi tai kovempi tanssikulttuuri kuin jotkut toiset, joista minulla on kokemusta. Tämä on tietenkin sekä subjektiivinen kokemus että kulttuureittain vaihteleva asia. Varmasti myös sattumalla on tekemistä kohdattujen torjumisten tai muiden sanavalintojen kohdalla. Oma mielipiteeni, jota ei varmasti voida yleistää, on se, että tangoilijoissa on ehkä tarkempi nokkimisjärjestys (perustelen tätä sillä, että on milongoja, joihin aloitteiljat eivät ole tervetulleita - tälläiseen en ole muualla törmännyt) ja tangoilijoilla on keskimäärin muita tuntemiani tanssikulttuureja huumorintajuttomampi ja "snobistisempi" suhtautuminen omaan lajiinsa. Tämä on aika kärkevä yleistys, mutta jopa tangoforumeilla tangonharrastajat myöntävät, että he kokevat, että heillä on hyvinkin oikeus sanoa "ei", ja siksi, ja juuri siksi, heille on kehittynyt sanaton menetelmä hakea ja hyväksyä tai hylätä. Milonguerot perustelevat cabeceoa sillä, että se on lempeämpi tapa hylätä tai torjua kuin sanoa se sanallisesti. Tämähän on varmasti kiistatonta, mutta samalla perustelu todistaa, että tanssijat ovat nirsoja, eivätkä millään lailla pidä sitä häpeänä. Se, että kirjoitan tästä tähän sävyyn ei tarkoita, ettenkö ymmärrä sitä. Kehotan vain tanssiyhteisöön kuuluvia miettimään, miten iso ja elinvoimainen heidän paikallinen tanssiyhteisönsä siinä lajissa on. Jos siellä on varaa nirsoilla, niin voi varmasti tehdä helpoimmin cabeceon avulla. Voi tietenkin olla, että nirsoilija joutuu istumaan kauan tai että hänen ei kannata jonkin ajan kuluttua enää vaivautua paikalle ensinkään. Se, että ei töksäytä kieltäytymistään suoraan päin kasvoja ei tarkoita sitä, etteivätkö ihmiset huomaisi, että joku välttelee heidän katsettaan. Jos siihen vielä liittyy yleisessä jutustelussa ilmenevää kylmäkiskoisuutta, on asia aivan yhtä selvä, kuin että olisi sanonut "älä luule".

Tiedän, että moni milonguero perustelee tätä kulttuuria sillä, että "se nyt vain on elämän tosiasia". Heidän mukaansa - ja aivan oikein - elämä ei ole tasapuolista, reilua ja ikäviä ihmisiä sekä niitä, joita jostain syystä et vain miellytä löytyy joka elämänalueelta. Heidän mukaansa tämä on riittävä syy sallia sama epäreiluus ja itsekkyys myös milongassa. Minusta se vain todistaa länsimaisen ihmisen individualistisista taka-ajatuksista - joita en itsekään pidä sataprosenttisesti väärinä. Voisiko ajatella niin, että ottaisi mallia japanilaisesta kulttuurista? Siellä a) peruspyrkimys on kaikkien hyvä, suurempi hyvä kuin vain oma, b) edelliseen kuuluen se, että kukin ymmärtää, mikä voisi olla jonkin tietyn toisen ihmisen paras ("Haenko tällä tasolla häntä juuri nyt juuri tähän tanssiin, vai odotanko ensin, jos taitavammat kysyvät ensin?") ja c) vasta sitten tulee oman motivaation ylläpito: "Haen muutaman kerran illassa itseäni taitavampaa mutta sellaiseen tanssiin, jossa hän ei oleta pääsevänsä kokeilemaan rajojaan - sen varaan paremmille tanssijoille. Jos minua ei huvita tanssia tämän tasoisten kanssa juuri ollenkaan, keksin tapoja, joilla välttelen hakuja, ettei tarvitse torjua. Yritän itsekin olla herkkä huomaamaan välttelyt ja yritän päätellä, johtuvatko ne vain tanssilajivalinnastani, ajoituksestani vai jostain muusta, henkilökohtaisemmasta asiasta." Viimeisessä tapaukessa auttaa se, että päättelet haettavan reaktion yhteen tanssilajiin hakuun verrattuna toiseen lajiin hakuun. Milongassa voi olla niinkin herkästä asiasta kyse kuin säveltäjästä tai esittäjästä. On olemassa paljon tanssijoita, jotka haluaisivat tanssia Canarot (perinteinen säveltäjä, esittäjä) henkil6ouml;n A kanssa, mutta nuevot (uudehko musiikki- ja tanssityyli) B:n kanssa.

Tanssi-iältään konkareiden pitää muistaa, että kun on vasta-alkaja tai vasta jatkotason tanssija, on kylmien, itsekkäiden ja töykeiden reaktioiden vaikutus paljon isompi kuin mitä se on myöhemmin. Konkari ymmärtää jo, että joskus tekee mieli valita, olla itsekäs ja jopakieltäytyä, jolloin, kun hänelle sanotaan ei, hän ymmärtää, että siinä luultavasti ei ole mitään henkilökohtaista, vaan ajoitus, tanssivalinta tai muu henkilöön liittymätön seikka johti torjuntaan. Aloittelija ei tätä voi uskoa. Siksi konkareiden pitää suhtautua ymmärtäväisesti, mutta vasta-alkajille kannattaa myös kertoa iltamien sosiaalisista kiemuroista ja opettajien pitää muistaa kouluttaa oppilaitaan herkistymään kyseisille lainalaisuuksille. Lukumääräisesti ilkeitä tanssijoita on vain vähän, mutta he saavat aikaan paljon tuhoa, erityisesti aloittelijoiden ja epävarmojen keskuudessa. Jos olet kokematon, yritä muistaa, että ajattelemattomia ihmisiä on kaikkialla, eikä sellaiseen kannata liikaa kiinnittää huomiota. Ei minun tarvitse edes sanoa tätä, mutta totta kai muistat ilkeät konkarit lopun tanssiuraasi, ja tuskin lähdet heidän tanssiinkutsustaan lattialle - eikä tarvitsekaan, paitsi, jos tanssiyhteisö uhkaa kutistua olemattomiin. Sitten valinta on toki sinun. Jos antaa, saattaa myös saada. Jos ei edelleenkään saa, voi yrittää ottaa selville, onko kyse arkuudesta, ylempalttisesta kohteliaisuudesta vai ignoroinnista. Käytän itse äidiltäni (joka myös oli tanssinopettaja ja aikuiskasvatustieteilijä) oppimaani keinoa: "Voin minä tämän kerran lähteä, kun kerrankin pyysit, mutta ensi kerralla sitten vastavuoroisesti, vai mitä?"

[Sivun alkuun]

Tangueroissa on monia sellaisia, jotka eivät ole koskaan tanssineet mitään muuta lajia. Koska heillä ei ole horisontaalista kokemusta erilaisista tanssityyleistä, tekniikoista tai kulttuureista, heillä on usein melko jyrkät mielipiteet siitä, miten asiat toimivat, mikä on ainoa tapa, jolla jokin voi toimia, mistä asiat johtuvat ja miten kuuluu menetellä. Jos ainaostaan tangoa harrastava tutustuisi muihin järjestelmiin, hän ehkä havaitsisi joitain epäkohtia, jotka laajempaa kokemusta hankkineen silmissä ovat yksinkertaistettuja totuuksia, luuloja ja ennakkoluuloja, ärsyttäviä jäykkiä rakenteita tai suorastaan vähän huvittavia yksityskohtia. Jostain syystä, vaikka muidenkin tanssien harrastajissa on samankaltaisia yhden asian ihmisiä, on tangokulttuuri nostettu tangoajien keskuudessa jalustalle, korkeammalle kuin vaikkapa salsa salserojen keskuudessa. Tämä on puhtaasti minun mielipiteeni, eikä siis edusta mitään objektiivista totuutta. Tanguerot myöntävät auliisti itsekin, että heistä "tango on enemmän kuin tanssi, se on mielentila" tai että "totuus on", että tango vain on jollain salaperäisellä tavalla intensiivisempää, syvällisempää tai "enemmän" kuin muut tanssit. Monen tangofanaatikon mielestä tango tulee samassa paketissa jonkinlaisen syvemmän yhteyden saavuttamisen, välittämisen, läheisyyden ja jopa rakkaudenkin kanssa. Jos ollaan objektiivisia, pitää nähdä, että moni tanssi on aivan yhtä intiimi, jopa fyysisesti läheisempi kuin milongueron vain ylhäältä suljettu ote. Jopa suomalaisissa seuratansseissa on läheisempää lantiokontaktia, puhumattakaan vaikkapa bachatasta. Ja voiko kukaan lajia tunteva väittää, ettei (kansainvälinen) rumba ole sensuelli, eroottinen ja intensiivinen, latautunut tanssi? Samaan ilmiöön tosin törmää kaikkialla elämässä: ne, jotka tietävät vain vähän ovat kovaäänisesti tietämässä kaikesta kaiken. Vaikka tangokulttuuri on oikeutetusti omanlaisensa ja iso ilmiö, varsinkin syntymämaassaan, suosittelen kuitenkin tangonharrastajille krediittien antamista myös muille lajeille. Niiden tekniikoiden osaaminen myös parantaisi huomattavasti tangon tekniikkaa, tai ainakin joidenkin fyysisten syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä ja opettamista.

Tuntuu kuin tangofanaatikolla ei olisi muuta elämää eikä elämänkokemusta kuin tango. < start sarcasm > Hänen iltamissaan ei ole "deejay'ta" vaan "tangojay", salsa-, swing- ja lavatanssit ovat tanssit, mutta tangoa varten on milonga, harjoituksissa tanssitaan polkkaa ja foksia mutta hän käy prácticassa, hänen iltasadussaan Platon perustaa tangokoulun, ja kaikkialla muualla elämässä selvän merkityksen kiitos ei yhtäkkiä tarkoitakaan enää kiitos, sillä tangopiirit saavat määritellä sanojenkin sisällön uudelleen. Uskomattoman ylimielistä. Ja jo sisäänajetut milonguerot vain nyökyttelevät lampaiden lailla, eivätkä kyseenalaista näitä omituisuuksia?! < end sarcasm >. Lukijan on hyvä muistaa, että kirjoittaja tanssii ja ohjaa mielellään argentiinalaista tangoa.

Osa tangokulttuurin kiemuroista juontaa machokulttuurista. On hyvä ymmärtää, että codigos, milongan säännöt, ovat juurtuneet sadan vuoden takaiseen Buenos Airesiin, jossa asui monin kerroin enemmän miehiä kuin naisia. Naisilla oli varaa valita tanssiparinsa, ja monimutkainen tanssi onkin epäilemättä syntynyt tarpeesta tehdä vaikutus naiseen nokittamalla kilpahakijan kuvio. Lisäksi entisaikoina viejillä oli tapana seistä keskellä tanssilattiaa kun seuraajat istuivat pöydissä. Tästä juontaa joidenkin jopa kirjalliseen muotoon saattama, meidän oloissamme asiattomalta tuntuva sääntö "naiset eivät hae" sekä "naiset eivät vaella vapaasti salissa". Näihin kannattaakin suhtautua tiedostaen tilanne mutta toisaalta myös tervejärkisesti.

Toinen omituisuus suomalaisesta näkökulmasta on joidenkin ulkomaisten viejien haluttomuus hakea sellaisia naisia tanssimaan, joiden on nähnyt vievän. He katsovat, että tälläinen seuraaja on hukannut oikeanlaisen seuraamisen asenteen, ja pyrkii siis liikaa ilmaisemaan omaa tahtoa, tai ainakin ovat vähemmän herkkiä vienneille. En allekirjoita tätä, mutta saatanhan toki olla väärässäkin. Yleisesti ottaen kokemukseni seuraajanaisista, jotka ovat myös viejiä on se, että he ovat keskimäärin hyviä tanssijoita meidän mittakaavassamme, myös seuraajina. Voi olla, että sellaista vievää seuraajaa haettaisiin, joka ei samassa milongassa vaihtele roolia, sillä silloin ajatus varmaankin olisi, että asennetta ei ole mahdollista muuttaa niin nopeasti roolista toiseen. Tässä saattaa olla perää tai sitten ei.

Tangoentusiastien keskuudessa kuulee muihin lajeihin verrattuna varsin paljon jyrkkiä väitteitä siitä, mitä tango on, mitä se ei ole, onko jokin tangoa vai ei... Kun joku esittää sinänsä teknisesti vaikean ja koreografisesti näyttävän tangon, joka on etukäteen koreografioitu ja jossa on ehkä jopa vähän akrobatiaakin, julistaa joku siitä: "Tämä EI ole tangoa!" Kun joku tanssii oman akselinsa päällä, täydellisesti, sanoo joku halveksien, että se ei ole oikeaa tangoa. Minulle saatetaan sanoa, täysin vaihtoehtoja antamatta, että "tangoa tanssitaan varpailla, mieluiten aivan varpaiden kärjillä" - kunnes näen monien opettajien kävelevän korko osuen ensimmäisenä lattiaan. Kuten kaikissa lajeissa, tangoa on monenlaista, koulukuntia riittää kaikkiin makuihin. Tangokulttuuriin sukeltava saa opetella luovimaan ehdottomien mutta ristiriitaisten totuuksien ristiaallokossa. Jos tanguerot haluaisivat parantaa mainettaan ja samalla kutsuvuuttaan (vai onko tangoyhteisöissä liikaa jäseniä?), heidän kannattaisi vähän lieventää äkkijyrkkiä kannanottojaan. Se on noviisille vähän pelottavaa ja kaiken kaikkiaan melko luotaantyöntävää. Olen itse vastuussa myös seuraavasta mielipiteestä: kaikenlainen henkisyyden, ajan taivuttamisen, jumalaisen yhteyden ja kaiken esoteerisen liittäminen tavalliseen tanssiin on luultavasti sitä tekeville henkilökohtaisesti tärkeää, mutta sen tyrkyttäminen muille ylimpänä totuutena vailla vaihtoehtoja lähestyy uskonnollista pakkokäännytystä, dogmaa ja tukkoisuutta. Mitä salaisempi kultti tangosta tehdään, sen vähemmän se näyttää kutsuvalta uusien tanssijoiden tulla. Joskus tosin tuntuu, että se juuri onkin joidenkin tanguerojen päämäärä. Toivottavasti näin ei ole, ja toivottavasti minä olen vain kyyninen. Kaiken tämän ryöpytyksen jälkeen minun on todettava, että henkisesti hienoin koskaan tanssimani paritanssi oli tango nuevo. Argentiinalainen tango on hieno tanssi, ja kulttuuria pitää ehkä hieman soveltaa istutettaessa sitä uuteen ympäristöön, varsinkin, jos haluaa, että se pysyy elinvoimasena. Puristisuus, fundamentaalisuus ja ortodoksisuus eivät aina ole kovassa huudossa, ei enää Argentiinassakaan kaikissa milongoissa (jotkut jopa kieltäytyvät kutsumasta milongoiksi tilaisuuksia, jossa ollaan vapaamielisempiä sääntöjän suhteen) eikä varsinkaan Argentiinan ulkopuolella (mikä ajan, paikan, kulttuurin ja demografian huomioon ottaen onkin aivan oikein).

Kaiken tämän kritiikin jälkeen kehotan lämpimästi aloitteiljatangoilojoita suuntaamaan practikoihin, My First Milongoihin, joissa (säännöt !! kyllä muistetaan takoa tulijoiden päähän mutta) sääntöjen noudattamista ei niin tarkasti "valvota". Ikävä kyllä, olen todistanut vierestä sellaisenkin tilanteen, jossa juurikin aloittelijoille tarkoitetussa My First Milongassa ystävättärelleni tultiin pitämään esitelmää siitä miten sanallisesti ei haeta... ironista. My First Milonga on kuitenkin juuri oikea osoite aloittelijalle. Se on piirun verran lämpimämpi tilaisuus kuin helsinkiläinen milonga keskimäärin. Itse pyrin järjestämään tilaisuuksia, joissa ei nyt hakutavalla ainakaan ole niin kovasti väliä - jopa silmälasittomat likinäköiset, kuten minä, pystyvät hyvin toimimaan niissä. Emme ole nyt Argentiinassa, vaan Suomessa, seuraajia enemmän paikalla kuin viejiä, toisin kuin Argentiinassa sata vuotta sitten kun tangokulttuuri syntyi, eikä Suomessa ole juuri varaa nisrsoilla parien suhteen, koska tanssipiirit ovat kovin pienet (eli jos joku hakee sanallisesti, on keskimäärin hyvä ajatus suostua kutsuun- ja jos joku on osoittautunut vaaralliseksi tai sopimattomasti käyttäytyväksi hakijaksi, onko niin huono asia osoittaa se selkeästi? Katseen pois kääntäminen ei ole selkeä viesti, se voi olla sattumaakin. Aiheesta keskustelen enemmä kohdassa Kenen kanssa tanssisisin.)

[Sivun alkuun]

Kansantanssi-iltamien etiketistä

Tulee lisää keskiviikon 24.4.2013 aikana, sillä edessähän ovat OKT:n päätösiltamat!

[Sivun alkuun]

Menestyksellistä ja tyydyttävää tanssia

eli ei vain pelkkää tanssietikettiä

Sisältö


Johdanto

Useimmiten ihmiset tanssivat tanssimisen ilosta. Innokkaalle tanssijalle ei ole mitään niin ihanaa kuin liikkeen ja tulkinnan ilo senhetkisen ihanan partnerin kanssa kauniin kappaleen soidessa. Jokainen, joka on käynyt tansseissa lavalla tai vastaavassa paikassa on kuitenkin huomannut, että kaikilla ei ole yhtä hauskaa. Kun toiset istuvat seinäruusuina monen tanssin ajan ovat toiset jatkuvasti kysyttyjä. Näillä onnekkailla tanssijoilla ei ainoastaan ole hauskaa, he tartuttavat ilon muihinkin. Näillä tanssijoilla on jotain, mikä ylittää heidän ulkonäkönsä ja tanssitaitonsa. Miten he tekevät sen? Mitkä ovat ne henkilökohtaiset ominaisuudet, tavat ja taidot jotka johtavat menestykseen tanssilattialla?

Enemmän kuin etikettiä

Menestyminen kanssakäymisessä ihmisten kanssa vaatii yleisesti hyväksyttyjen käyttäytymissääntöjen ja normien tuntemista. Tanssiyhteisön pelisääntöjen tärkeyttä voi tuskin liiaksi korostaa. Käyttäytymissäännöillä on paikkansa kaikkialla, mutta erityisesti herkässä kanssakäymisessä, kuten tanssiessa, ei millään epämiellyttävällä ole sijaa.
Tanssiyhteisöt ovat yleensä kovin pieniä. Niissä on ajattelemattoman yksilön helppo viihdyttää itseään toisten kustannuksella - vähän aikaa. Heidän vähemmän mairitteleva maineensa leviää nopeasti, yleensä heidän itsensä tietämättään, ja niinpä heistä tulee "hylkiöitä". Ystävällisen, miellyttävän ja huomioonottavaisen maine on tanssijan paras ominaisuus.

Mieti näitä tärkeitä näkökohtia:

älä koskaan syytä pariasi mistään mitä tapahtuu parketilla... ainakaan jos haluat hänen tanssivan kanssasi toisenkin kerran! Tanssiin hakuun on myönnyttävä melkein missä tilanteessa tahansa! Jos kieltäydyt tanssista yhden kanssa, on epäkohteliasta lähteä tanssimaan samaa kappaletta jonkun toisen kanssa. älä väkisin opeta ketään tanssilattialla: saat parisi helposti tuntemaan itsensä pieneksi ja nöyryytetyksi. Tämä ei erityisemmin rohkaise ketään tanssimaan kanssasi toiste. älä monopolisoi tai varaa ketään vain itsellesi koko illaksi. Tanssijat ovat kohteliaita eivätkä usein kieltäydy tanssista, mutta se ei tarkoita, että heidän kohteliaisuuttaan saisi käyttää väärin. Tanssi kaikkien kanssa ja anna kaikkien tanssia. Ota muut tanssijat huomioon tanssilattialla. Käytä tanssilattiaa harkiten äläkä estä muita pareja: ei koreografioita eikä akrobatiakuvioita!

On kiistanalaista missä etiketti (pakolliset käyttäytymissäännöt) ja viisas vapaaehtoinen käyttäytyminen alkaa. Kysymys ei edes ole olennainen, sillä sosiaalisesti taitava tanssija yhdistää saumattomasti säännöt ja huomaavaisen käytöksen luodakseen itselleen ja muille miellyttävän ilmapiirin. Näin se käy:

Tee partnerisi onnelliseksi

Suurin yksittäinen salaisuus menestymiseen sosiaalitanssin parissa on partnereidensa tekeminen onnelliseksi. Onnistuessasi tässä olet suosittu eikä sinun koskaan tarvitse jäädä seinäruusuksi. Tämän ymmärtäminen ja toteuttaminen käytännössä on tärkeä ensiaskel. Se, että ei koskaan kärsi paripulasta ei kuitenkaan välttämättä ole merkki omasta erinomaisuudesta, vaan esimerkiksi sukupuolijakauman epätasapainosta. On siis tiedettävä miten toimia käytännössä.

Muutamia käytännönläheisiä esimerkkejä:

Ei epämukavia vientejä
Saadaksesi seuraajan pyörimään ei hänen olkansa tai ranteensa vääntäminen sijoiltaan ole sallittua, kuten ei vetäminen ja työntäminenkään, että saisi hänet oikeaan asentoon jne. Ellei seuraaja tee mitä haluat, on viennissäsi luultavasti toivomisen varaa. Todella taitava viejä saa jopa kokemattomankin seuraajan loistamaan. Ellet osaa jotain kuviota hyvin, älä tee sitä varoittamatta parketilla. Jos vientisi on hyvä, mutta seuraaja ei sittenkään seuraa, on viejässä taas vikaa: viejän ei pidä viedä kuvioita, jotka ovat seuraajalle liian vaikeita.
Anna viejän viedä:
Kun myönnyt viejän hakuun tai haet viejää, myönnyt samalla vietäväksi. Tämä ei tarkoita, että sinun täytyy olla täydellinen seuraaja, ei edes erityisen hyvä sellainen, mutta se tarkoittaa, että sinun tulee yrittää olla viemättä. Se, että seuraajana veisit olisi epäkohteliasta ja häiritsevää, sillä se tarkoittaisi, että torjut parisi panoksen yhteiseksi hyväksi. Kokematon viejä saattaa myös seota laskuissaan ja kuvioissaan.
Suojele pariasi:
Viejän kannalta näkökantoja on kaksi. Ensimmäinen on lattian käyttö. Ennakoi muiden parien liikkuminen lattialla ja sovita kuviosi tyhjiin kohtiin niin, ettei parisi törmää muihin tanssijoihin. Toiseksi: jos välitön törmäämnen uhkaa, viejä vedä parisi lähellesi ja käänny niin, että itse otat törmäyksen vastaan. Seuraaja voi myös suojella pariaan vilkuilemalla hänen olkansa yli ja varoittamalla häntä mahdollisesta vaarasta vaikkapa painamalla kevyesti olkapäästä. Viihdytä pariasi: Et ole pitämässä hauskaa vain itseksesi, vaan myös viihdyttämässä muita. Tämä, muun muassa, tarkoittaa, että parin olo kannattaa tehdä mukavaksi, on tanssittava tasolla, joka on kummallekin mukava. Se tarkoittaa myös sitä, että säilyttää huumorin pilkkeen, vaikka jotain menisikin vikaan. Jos oletkin perfektionisti tanssiopinnoissasi, unohda se parketilla. Jos virhe on sinun syytäsi, ota vastuu, mutta älä jää vatvomaan sitä. Katso pariasi ja hymyile, paitsi tietenkin tansseissa, joissa ei ole tarkoitus. älä keskity itseesi, vaan pariisi.
Toimi niin, että parisi kokee sinun arvostavan häntä:
Suositummat tanssijat eivät välttämättä ole kaikkein taitavimmat vaan ne, jotka ilmaisevat parilleen kuinka hän tämän seuraa arvostaa ja miten se häntä ilahduttaa. Useimmat ihmiset tanssivat mieluiten sellaisen kanssa, joka ei näytä kyllästyneeltä heidän seurassaan. On viejiä (ja kai seuraajiakin), jotka näyttävät tanssiessaan nyrpeilt tai poissaolevilta. Voi olla, että he joutuvat keskittymään kovin tehtäväänsä, eivätkä siksi ehdi hymyillä, vaikka heillä hauskaa olisikin. Jos tunnistat olevasi sellainen, voit ehkä yrittää tuoda asiaa esille, ja pyytää anteeksi ilmettäsi, mutta selittää mistä se johtuu. Näin vältyt ikäviltä reaktioilta ja kyseenalaiselta maineelta.
Ärsyttävyystekijät:
On muutamia asioita, jotka ovat sinänsä hyväksyttäviä, mutta jotka lähietäisyydellä voivat olla erittäin ärsyttäviä: Vältä musiikin mukana hyräilyä, askelien laskemista ääneen tai purukumin jauhamista tanssiessa.
Siis:
Olet tyytyväinen silloin kuin parisikin on tyytyväinen.

[Sivun alkuun]

Kuka on suosittu?

Tässä vaiheessa olet huomaavainen sosiaalitanssija, joka aina asettaa parin itsensä edelle. Maineen luominen vie kuitenkin aikansa. Mikä tekee ihmisestä suositun? Kun katsoo ympärilleen tanssilavalla tai -ravintolassa kappaleen alkaessa, näkee tanssijoiden tarkkailevan muita. He eivät tietenkään voi tuntea kaikkia paikallaolijoita. Siispä, mitä he katseellaan etsivät?

Hyvät tanssijat ovat huudossa:
Tämä on paras keino tulla tanssipiireissä suosituksi. Tämän pitäisi jo toimia riittävänä ärsykkeenä tanssitaidon kehittämiseksi. Ei ole tarpeellista ostata ziljoona kuviota, mutta kannatta olla hyvä viejä / seuraaja. Harjoitusta, ja lisää harjoitusta!
Tanssijat etsivät tanssijoita:
Tanssija hakee todennäköisimmin sellaista, jonka jo on nähnyt tanssilattialla. Kun valintahetki kappaleiden välillä kestää vain sekunteja, on turvallista hakea sellaista, joka varmasti on tanssija tai miellyttävä tanssija ja siis osoittanut sen, tai ainakaan ei todennäköisesti kieltäydy tanssista. Parhaat mahdollisuudet ovat niillä, jotka on jo nähty lattialla.
Tanssikengät:
Tanssijat etsivät tanssijoita, mutta miten he tunnistavat toisensa? Tanssikengistä! Sijoita tanssikenkiin, ja sinut tunnistetaan vaikket olisikaan vielä käväissyt lattialla. Usein kuulee pohdittavan sitä, onko sopivaa pitää kaksivärisiä swingkenkiä jos on vasta-alkaja. Kukaan ei voi kieltää ostamasta tälläistä "statussymbolia", mutta on ilmeisesti aika yleistä, että kaksiväristen kenkien omistajan odotetaan tanssivan lähes mitä tanssia hyvänsä, vähintäänkin jonkin verran swingtansseja. Jos olet valmis haasteeseen, osta "two-tonesit".
Lattiamateriaalit asettavat toisinaan kovia vaatimuksia kengille: ei saa olla hiekkaisia ja naarmuttavia ulkokenkiä ei mustia raitoja jättäviä pohjia, ei liian liukkaita, ei liian pitäviä ei rumia, mieluimmin oikeita tanssikenkiä ..? Myös tavalliset kengät saattavat toimia loistavasti tanssikenkinä - vain sinä itse osaat päättää sen. Useimmille suomalaisille lavatanssijoille tutut "mummokengät", naisten mustat (tai värilliset) nahkaiset, korolliset kävelykengät ovat ovat oikeasti kävelykengät: niissä on kuminen pitävä pohja, ja niitä myydään muuallakin kuin tanssivälinepöydissä Vihje: jotkin lattareita suosivat miehetkin ovat löytäneet nämä suomalaisvalmiseteiset unisex-ei-tanssikengät. Yhteenvetona voitaneen sanoa, että kengät kertovat käyttäjästään, ja tanssikengät ovat edes jokin merkki siitä että niiden käyttäjä harrastaa lajia. Tanssikengät eivät kuitenkaan ole pakolliset, ja on tärkeää myös ottaa huomioon edellä mainitut muut (turvallisuus- ja siisteys-) seikat.
Tanssijat etsivät niitä, jotka vastaavat kyllä:
Torjutuksi tuleminen ei koskaan ole mukavaa. Se on ajanhukkaa: kun on vain muutama sekunti aikaa kappaleiden välissä, tarkoittaa torjutuksi tuleminen seuraavan kappaleen menetystä. Jos jatkuvasti kieltäydyt, näytät yrmeältä tai vaikeasti miellytettävältä, mahdollisuutesi pienenevät.
Tanssihalukkuus:
Seiso lähellä lattian reunaa. Katsele tanssijoita, naputa rytmiä. Hymyile. Näytä siltä, että haluat tanssia. Hae jotakuta kaikkien nähden! Vaikka hän kieltäytyisikin, olet osoittanut muille halukkuutesi tanssia.
Huumorintaju, miellyttävyys:
Ole mukava pariasi kohtaan Jos toinen oli niin ystävällinen, että haki sinua tai myöntyi tanssimaan sinun kanssasi, älä jää palvelusta velkaa, vaan maksa se heti. Muista, olet tanssimassa pitääksesi hauskaa, joten tee niin! Tai ainakin teeskentele sen verran. Mikä tärkeintä, hymyile!
Miellyttävännäköiset ovat suosittuja:
Tanssipiiressä, kuten muuallakin, on kauniilla ihmisillä etu puolellaan. Erityisesti miehet kallistuvat kauniiden naisten suuntaan. Naiset käyttäytyvät samankaltaisesti. Mutta ellet satu olemaan yksi niistä onnekkaista, joiden kauneus häikäisee, muista, että vaikkei luonto olekaan yhtä armelias kaikkia kohtaan, meillä kaikilla on vahvuutemme. Kauneus saattaa tuottaa ensimmäisen haun mutta jotta sama ihminen hakisi sinua toistamiseen, tarvitaan jo persoonallisuutta, ystävällisyyttä ja tanssitaitoa.

[Sivun alkuun]

Tanssipartnerit

Aiemmin oli jo puhetta parin monopolisoinnista. Saman parin kanssa tanssitaan yleensä kaksi tanssia. Salsapiireissä on tavallista, että tanssitaan vain yksi, sillä kappaleet ovat melko pitkä. Tämä on reilua, ja sen lisäksi myös viisasta: saat tilaisuuden tanssia kaikkien kanssa ja täten mahdollisuuden parantaa tulevaisuudennäkymiäsi. Seurustelevat parit saattavat olla mustasukkaisia toistensa tanssipartnereista, mutta siihen ei ole syytä. Kaikki, mitä lattialla tapahtuu 3-5 minuutin ajan on näytelmää, joka loppuu kappaleen päättyessä, mikä siis ei jatku parketin ulkopuolella. Erinomainen tapa laajentaa tanssituttujensa määrää on tanssia vasta-alkajien kanssa. Muistan vieläkin lämpimästi niitä edistyneitä tanssijoita, jotka edes jollain tavoin säännönmukaisesti hakivat minua tanssimaan kun olin aloittelija. Noviisin kanssa tanssiminen ei ole ainoastaan erinomaista viemisen ja seuraamisen harjoittelua vaan hieno ja kannattava sijoitus tulevaisuuteen: Jonain päivänä sijoitus maksaa itsensä takaisin korkojen kera! Aloittelija ei ole aloittelija kauan, joten älä ajattele hänen kanssaan tanssimista hyväntekeväisyytenä vaan sijoituksena itseesi.

Toisaalta, harkitse, ennenkuin haet huomattavasti itseäsi taitavampaa tanssijaa. Jos jokainen hakisi itseään edistyneempää, ei mitään tanssia olisi. Tanssijat eivät varmastikaan kieltäydy, mutta oppivat välttelemään sinua, jos jatkuvasti metsästät heitä. Oma sääntöni on: mitä edistyneempi tanssija, sitä harvemmin haen häntä. Jos hän hakee minua, joka voi olla useinkin, lähden tietenkin! Mitä kokemattomampi tanssija, sitä useammin häntä haen. Useimmin haen itseni tasoisia tanssijoita.

Lopuksi sana vakipareista

Ollako vakipari vai ei? Vastaus riipppuu useasta tekijästä. Selkeä etu on se, että on joku jonka kanssa harjoitella ja mennä tanssimaan, erityisesti sellaisiin paikkoihin, joissa ei paljon tanssijoita käy. Tanssiparisuhde on kuitenkin erittäin hienovarainen suhde, joka asettaa tiettyjä haasteita. Harkitse tarkoin tanssiparisi ja oman henkilökohtaisen yksityiselämäsi ja mahdollisen parisuhteesi vuorovaikutusta. Kuten mikä hyvänsä suhde, myös tanssiparisuhde vaatii huoltamista, harkitsemista ja aikaa ja vaivaa. Ennen sellaiseen ryhtymistä, varmista, että olet valmis sen vaatimiin uhrauksiin, jotta se olisi menestyksekäs.

Tanssiyhteisö

Jos olet noviisi, huomaat pian, että muutamat "vakionaamat" ovat tanssiyhteisön selkäranka. Tanssiyhteisöt ovat pieniä, kuin perheitä. Tästä syystä sen ihmissuhteista on vaalittava. Kun ihmissuhteet ovat pilalla, on niitä vaikea korjata, eikä ole mukava törmätä jatkuvasti ihmisiin, joiden kanssa ei tule toimeen. älä ärsytä tahallasi. On kuitenkin sellaisiakin, jotka jatkuvasti joutuvat ikäviin tilanteisiin.

Tanssiminen ja ihmissuhteet

Eräs epämukava tilanne liittyy tanssietikettiin: Useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että sen mukaan tulee toimia, mutta mikä koskee tiettyä yksilöä käytännössä onkin eri juttu. Kun näen tanssijan, joka - mielestäni - ei toimi etiketin mukaisesti, tekee mieleni tietysti huomauttaa asiasta. Ei, sitä minun ei pidä tehdä! On mahdotonta muuttaa ihmistä. Harvalla meistä on huomaavaisuuden, viisauden ja karisman maagista yhdistelmää, jonka avulla toisen saisi muuttumaan tarkoitukselliisella tavalla. Todennäköistä on, että saat aikaiseksi kielteisiä tunteita saavuttamatta mitään. Ehkä hyvä ystävä, joka katsoo velvollisuudekseen auttaa sinua, on poikkeus. Tässä tapauksessa keskustelut kannattaa käydä yksityisesti ja hienovaraisesti.
Eli: Etiketti, kyllä. Etikettipoliisi, ei!
Tämä ei tarkoita sitä, että sääntöjen rikkojat eivät joutuisi tilille. Joka jatkuvasti rikkoo sääntöjä joutuu lopulta eristyksiin. Toisinaan tarvitaan tosin suoraakin toimintaa, varsinkin silloin, kun rikkojat aiheuttavat välitöntä vaaraa tai epämukavuutta muille. Parasta olisi, jos tilanteeseen puuttujalla olisi enemmän auktoriteettia kuin keskivertotanssijalla, kuten esim. DJ:llä tai tilaisuuden järjestäjällä. Tällöin säännöt on tehtävä erittäin selviksi ja niitä on myös sovellettava tasapuolisesti.

Mielipide-eroista tai vanhoista, ratkaisemattomista kiistoista ei ehkä kannata keskustella silloin, kun on tarkoitus pitää hauskaa.

Ilmiö, joka esiintyy kaikkialla, on klikkien tai sisäpiirien muodostuminen. Silloin kun itse ei siihen kuulu tai pääse, se häiritsee suunnattomasti. Niiden syntymistä ei voi estää, mutta jos itse kuulut sellaiseen, tee itsellesi palvelus: herää!

Pintaa syvemmälle

Sinulla on mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, millaiseksi tanssiharrastuksesi muodostuu. Tanssiin pätevät samat säännöt ja lait kuin muuhunkin elämään: iloisuus tarttuu ja ystävälliset ihmiset ovat suosittuja. Joskus käy kuitenkin niin, että törmää yksilöön, jonka kanssa ei tule toimeen. Tanssi-ihmisissä on kaikenlaisia, kuten muillakin elämän aloilla; jättikokoisiä egoja, silmitöntä voitontahtoa, ilkeyttäkin. älä anna minkään pilata hauskaa harrastustasi. älä masennu vastoinkäymisistä. älä suo kenellekään sitä "iloa", että sinut saisi luovuttamaan! Kukaan ei voi tehdä sinua onnettomaksi, ellet anna. Jotta voit iloita tanssimisesta, täytyy sinun iloita musiikista. Kehitä musiikin ymmärtämystäsi. Se autaa sinua tanssissasi. Karrikoiden: Kukaan ei voi tehdä sinua onnelliseksi, paitsi sinä! Tanssi voi auttaa!

Lähteinä olen käyttänyt:

Ylös