Sisältö
Tanssietiketin tarkoitus on tehdä kanssakäymisestä tanssiyhteisössä kaikille mieluisaa.
Tanssiyhteyksissä, kuten arkielämässäkin, säännöt pyrkivät säätelemään
käyttäytymistä niin, ettei yksilö tahattomasti loukkaisi tai suorastaan fyyysisesti vahingoittaisi toisia.
Tanssietiketin tarkoitus ei ole ahdistaa tai jollain tapaa "ylempääannettuna" luoda epävarmuutta; päinvastoin! Kun on olemassa edes joitain sääntöjä tai ainakin on niitä mielessään tarkastellut, ei tarvitse tuntea epävarmuutta tai ahdistua tietämättömyydestään. Kaikkea en varmasti ole tullut tekstissäni ajatelleeksi, eikä aina olekaan "oikeita" tai selviä ratkaisuja. Pääasia ei olekaan Sääntä tai sen Orjallinen noudattaminen, vaan se, että ylipäänsä tulee ajatelleeksi erilaisia näkökulmia ja pohtineeksi perusteluja omille valinnoilleen ja omalle käytökselleen.
Sääntöjen perustana on ajatus siitä, että muiden tanssijoiden turvallisuudesta ja mukavuudesta täytyy huolehtia. Onkin helppoa muistaa seuraava peukalosääntö, vaikkei ehkä jotain yksittäistä tanssietiketin kohtaa muistaisikaan: Ole aina ystävällinen, epäitsekäs ja reilu. Et voi toimia väärin.
Pukeutuminen riippuu tilaisuuden luonteesta. On syytä pitää mielessä vakiintuneet
pukeutumissäännöt mutta myös mukavuutta ja turvallisuutta kannatta ajatella.
Protokolla:
Mitä muodollisempi tilaisuus, sen muodollisempi pukeutuminen. Korkeakoulun promootiotilaisuus vaatii erilaiset vaatteet kuin
tanssiharjoitus. Argentiinalaisen tangon iltaan pukeudutaan kovin eri tavalla kuin West Coast swing -baariin. Tansseihin meneminen on kuin
astuisi eri kulttuuriin. On kohtelista näyttää kunnioittavansa tietyssä kulttuurissa hyväksyttyja tapoja kun
haluaa osallistua ja pitää hauskaa.
Muodollisin pukeutumiskategoria. Frakki on musta hännystakki, johon kuuluu valkoinen piqué-liivi ja housut, joiden sivuissa on satiininauhat, valkoinen solmuke, valkoinen frakkipaita (ei siis smokkipaita) sekä mustat kiiltävät lakerikengät. Kenkiin sujautetaan mustat silkkisukat, jotka ovat tarpeeksi pitkät peittämään sääret myös istuttaessa. Paidan irtonapit ovat valkoiset. Mustat napit kuuluvat smokkiin, samoin musta rusetti, eivät siis frakkiin. Valkoinen frakki ei ole suomalainen juhlapuku vaan ennemminkin näyttämövaate. Smokissa frakkijuhlaan ei mennä, vaan frakin vaihtoehdoksi käy ainoastaan tumma (ei siis musta) puku. Miehien ainoa koriste on taskukello, rannekello ei frakin kanssa sovi laisinkaan. Ellei taskukelloa ole, voi rannekellon laittaa taskuun. Vitjat eivät ole enää välttämättömät. Nykyään frakin kanssa käytettävät valkoiset, ohutta säämiskää olevat käsineet ovat harvinaiset, mutta tanssiessaan mies käyttää niitä varoakseen naisen kallista pukua. Muulloin käsineitä kannetaan yleensä toisessa kädessä. Jos ulkona on sangen loskaista, ostaa viisas mies lakerikenkiensä suojaksi kalossit. Päällystakiksi ei käy patakki, vaan pitkä tumma hyväkankainen takki, ei kuitenkaan popliinitakki (poplari). Frakkia käytetään vain iltatilaisuuksissa - aiemmin saman tilaisuuden jatkuessa päivästä iltamyöhään vaihtoivat miehet shaketista frakkiin. Nykyään shakettia nähdään Suomessa lähinnä uuden vuoden konsertissa. Frakki säilyy kuitenkin iltatilaisuuksien vaatteena, paitsi akateemisissa päivätilaisuuksissa, joissa muutenkin pätevät täysin eri pukusäännöt juhlapuvuissa sekä miehille että naisille.
Naisen frakkia vastaava juhlapuku on täyspitkä iltapuku, tilaisuudesta riippuen hyvinkin avoin. Pitkiä käsineitä ja olkaimetonta iltalaukkua voi myös käyttää. Naisten pitkä iltapuku / juhlapuku on juhlavaa materiaalia, joskus häikäisevän kiiltävää tai paljetein koristeltua kangasta, mieluiten tietysti silkkiä tai muuta arvokasta kangasta. Halvannäköiset kopiot on syytä unohtaa arvokkaaseen tilaisuuteen mennessään, kuten myös Wanhojen päivä -tyyppiset historialliset tai historiallista matkivat puvut. Vakavasti otettava juhlapuku ei ole naamiaisvaate vaan moderni ja aistikas. Riippuen tilaisuudesta iltapuku voi kuitenkin olla hyvinkin avoin, jopa olkaimeton. Mukaan on kuitenkin syytä varata stoola tai bolero, sillä juhlapaikkojen lämpötilaa on usein laskettu, eikä kaikissa tilaisuuksissa ole sopivaa esitellä liikaa paljasta ihoa. Korut saavat olla isojakin, mutta niiden tulisi olla aitoja ja laadukkaita. Sormuksia ei laiteta käsineiden päälle, vaikka rannekorut laitetaankin. Käsineet otetaan ehdottomasti pois illastamisen ajaksi - eikä niissä kovin pysyvä ote aterimista olekaan, mutta tanssiessa niitä käytetään. Tanssijanainen ajatteleee tietenkin käytännöllisyyttä pukua valitessaan / teettäessään. Liian kapea on mahdoton, huikaiseva halkio ei taas ole välttämättä kaikkiin tilaisuuksiin kaikkein tyylikkäin vaihtoehto. Laahaava helma kannattaa etukäteen suunnitella ranteesta lenkillä ripustettavaksi. Niin sanottuja jatkoja varten voi joskus jopa vaihtaa puvun yhtä loisteliaaseen, mutta lyhyempään, tai teettää kaksi eripituista helmaa samaan yläosaan. Kenkiin tanssijanainen kiinnittää erityistä huomiota sillä nahkaiset avokkaat, piikkikorkoisetkaan, eivät keskimäärin ole naisen juhlapukuun sopiva valinta.
Smokin takissä ei ole hännyksiä, mutta sen kaulus on satiinia. Smokkipaidan etumus on kirjailtu. Solmuke ja napit ovat mustat, samoin lakerikengät. Usein käytetään leveää satiinivyötä. Amerikassa värilliset, naisen asuun sävytetyt vyöt ja solmukkeet ovat yleisiä. Naisen asu riippuu tilaisuudesta: se voi olla pitkä, kapea iltapuku, lyhyempi, avoin cocktail-puku tai muu juhlava vaate. Suomessa smokki on harvinainen. Smokissa ei ole sopivaa mennä frakkijuhlaan!
Tumma puku on tumman sininen tai tumman harmaa. Ruskea puku ja liituraitapuku ovat työpukuja, eikä niissä juhlita. Puvun kanssa käytetään pukupaitaa ja kravattia. Tilaisuuden laatu ratkaisee miehen miltei ainoaksijäävän vapaavalintaisen koristeen tyylin: Aku Ankka sopii nuorekkaaseen seuraan, muttei hienoihin juhliin. Vakavamielisiin juhliin valitaan konservatiivinen kuosi ja väri, iloisiin pirteämpi väri. Musta puku (ja musta kravatti) on tarkoitettu vain hautajaisiin, eikä niin ollen ole tumma puku. Hautajaisiin kelpaa toki tummakin puku ja tumma kravatti, mutta hautajaispukvussa on epääkohtelista ilmestyä 50-vuotisjuhliin. Naisille tilanne on hankalampi. Puvun kanssa käy tilaisuudesta riippuen iltapuku (kts. frakki), koktailpuku, kävelypuku, mekko tai jopa minimekko.
Farkut, bootsit, t-paita jne. Amerikassa tarkat säännöt ja tavat.
Tumma ja voimakas väriskaala
Mikä tahansa kauluspaita, siisti t-paita tai poolo ja suorat housut, tanssikengät miehillä, naisilla seksikkäätkään vaatteet, navan paljastavat, ihonmyötäset pitkät halkiohameet eivät ole epätavallisia.
Monet pitävät joko 50- tai 20-luvun vaatemuodista sovellettuna nykyaikaan, mutta tavallisia mukavia arkivaatteitakin käytetään. Kaksivärisiä kenkiä näkee, samoin miehillä liituraitahousuja ja henkseleitä. Naisilla usein kauniisti pyöriviä hameita, vanhanaikaisia mekkoja, jazzhousuja, leveitä housuja.
Tanssien aikana:
Muista, että voimakkaat deodorantit ja hajuvedet, partavedet ja hiusaineet eivät ole yhtään sen mukavampia haisteltavia
kuin tupakka tai vanha hikikään. Käytä siis mietoja tai hajusteettomia deodorantteja mieluummin kuin voimakkaita parta-
ja hajuvesiä. Tärkeintähän on puhtaus. Myös vaatteiden liiallinen pesu- tai huuhteluaineelle haiseminen ei
ehkä pitkää miestä haittaa, mutta daami, jonka nenä on kiinni kankaassa voi saada allergisia reaktioita. Tanssi
on kuitenkin liikuntaa, jopa urheilua, eikä hikoilua voi eikä pidäkään välttää. On kohtuuton
vaatimus, ettei saa hiota tanssiessaan. Opettele sietämään hikistä paria.
Hakiessaan jotakuta tanssiin ei juuri voi erehtyä käyttäessään vanhoja fraaseja: Saanko luvan? Haluaisitko tanssia? Saanko tämän tanssin?
Ennen oli tapana, että miehet hakivat naisia. Tämä tapa on kuitenkin väistymässä. Nykyään pitäisi naistenkin voida yhtälailla voida hakea miehiä tanssimaan. Kaikissa paikoissa (lavoilla) näin ei vielä menetellä, valitettavasti. Jos henkilö, jota haluat tanssittaa, on ryhmässä, mene hänen luokseen ja katso häntä kasvoihin tai kosketa häntä kysyessäsi häntän tanssimaan. On nimittäin hankala tilanne kun usea ihminen luulee tulleensa tanssiinkutsutuksi.. . Joskus käy niin, että henkilö, jota haluaisit hakea, onkin uppoutunut keskusteluun. Onko silloin epäkohtelista keskeyttää seurustelu pyytääkseen toista tanssimaan? Yksiselitteistä vastausta ei ole. Toisten mielestä pelkästään se, että on saapunut tansseihin on merkki siitä, että haluaa tanssia. Toisten mielestä on sopivaa hakea jos toinen seisoo lähellä parkettia, mutta sopimatonta, jos toinen on syventynyt keskusteluun pöydässä.
Yleissääntönä voitaneen pitää, että on soveliasta hakea toista siinä tapauksessa, että kuvittelee toisenkin nauttivan tulevasta tanssista. Epävarmoissa tilanteissa saattaa olla hyvä kysäistä josko jutustelevat ihmiset haluavat jutella, vai sopiiko hakea. Ehkä paras hetki hakuun ei ole se, kun rakastavaiset kuiskivat toislleen. Toistaalta ihminen, jolle luennoidaan ikävystyttävästä aiheesta saatta hyvinkin olla kiitollinen keskeytyksestä. Ota huomioon myös se, että varsinkin daamit, joita on usein enemmän, kuluttavat aikaa jutellen sekä toisten daamien että herrojen kanssa, kun eivät pääse tanssimaan. Juttelu ei siis missään nimessä tällöin tarkoita, etteivät he halua tanssia.
Toisinaan käy niin, että pyytäjiä onkin yhtä aikaa kaksi. Kummankaan ei ole tarpeen perääntyä, vaan haettavan on valittava kumman kanssa tanssii ensin ja tarjottava kohteliaasti toiselle hakijalle seuraavaa tai myöhempää tanssia.
Ei ole samantekevää pohtia kysymystä siitä, ketä hakea. Tottumukset, tanssitaito ja henkilökohtainen viehätysvoima saattavat saada tanssijan hakemaan aina samaa partneria tai partnereita. Tämä ei kuitenkaan ole hyväksi tanssiyhteisön dynamiikalle. Siksi tanssietiketti puoltaa monien eri partnerien tanssittamista: jotta kaikille taattaisiin mahdollisuus ja monipuolisuus lattialla säilyisi on tapana tanssia saman partnerin kanssa vain kaksi tanssia, joissain tapauksissa vain yksi. Useimmin näkee tätä suositusta rikottavan siten, että henkilö tanssittaa seuralaistaan koko illan. Lavoilla, jossa on tarkat hakuvuorot, tämä on ymmärrettävää. Voihan myös olla, että pari on saapunut toisesta kaupungista tai maasta ystääväänsä tapaamaan. Tällöin jokainen ymmärtää, että ystävykset haluavat olla keskenään.
Yleensä ihmiset ovat taipuvaisia tanssimaan sellaisten kanssa, jotka ovat heidän kanssaan samalla taitotasolla, mutta syrjiminen taitojen perusteella ei ole hyväksyttävää. On hyvän tanssijahengen vastaista jatkuvasti hakea kaikkein "parhaita" tanssijoita. Edistyneiden tanssijoiden on erityisesti huolehdittava siitä, että he hakevat itseään kokemattomampia tanssijoita. Tämä hyödyttää tanssiyhteisön lisäksi myös kokenutta tanssijaa itseään. Valitettavasti toisinaan törmää tanssijoihin, jotka mielestään ovat liian hyviä tanssiakseen vasta-alkajien kanssa. Tosiasiassa he eivät ehkä olekaan niin hyviä, vaan he tarvitsevat sellaisen parikseen, joka osaa korjata heidän virheensä tai puutteensa. Todella hyvät tanssijat hakevat haasteita kokemattomista tanssijoista. Hyvä tanssija saa parinsakin näyttämään hyvältä.
Joskus sukupuoli- tai viejä seuraaja -jakauma on hyvin epätasainen. Ollessaan vaikkapa puolityhjässä ravintolassa tai kun seurueeseen kuuluu esimerkiksi vain yksi seuraaja ja kaksi viejää tms., on kohteliasta jakaa aikansa tasapuolisesti. Useimmiten se tarkoittaa tosin urakointia viejille, kun tanssivia naisia niin usein on viejätaitoisia tai tanssihaluisia miehiä enemmän. Kaikilta, sekä enemmistössä että vähemmistössä olijoilta se edellyttää toisten huomioon ottamista. On hyvä osata sanoa: "Kiitos kysymästä mutta ehkä tämä toinen haluaa tanssia välillä . On vähemmistössä olijalta myös ystävällistä hakea oma-alotteisesti sitä enemmistössä olijaa, joka näyttää jäävän sivuun.
Mitä sitten tarkoittaa se, että niin sanotulla naisten tunnilla nainen haki tiettyä miestä tai seuraaja tiettyä viejää / viejä tiettyä seuraajaa? Ei voida varmasti sanoa sen tarkoittavan mitään. Voi olla, että edellinen tosiaankin piti joko jälkimmäisestä tai tämän tanssituksesta, tai voi olla, että hän jostain syystä koki velvollisuudekseen hakea kyseistä miestä Kaikkein todennäköisintä on, että mies vain sattui olemaan sopivaan aikaan sopivassa paikassa. "Naisten tunnilla" "miesten rivistö" lavoilla harvenee, ja jokaista haettavaa miestä kohti on monta hakijanaista. On oltava nopea, jos ylimalkaan mielii tanssimaan, joten aina ei ole sitä etua, että voisi edes valita.
Koska lava-Suomessa seuraajat eivät harjoittele hakemista yhtä usein kuin viejät, käy joskus niin, että vaikka seuraajilla olisi tilaisuus hakea, ja vaikka he haluaisivat tanssimaan, he arkailevat olla oma-aloitteisia. On sekä ystävällistä että kaukokatseista viejän olla innokas ja kohtelias tanssiinlähtijä jos seuraaja kuitenkin uskaltaa lähestyä. Töksäyttävän vastauksen saava seuraaja ei hae enää yhtä todennäköisesti, ei kyseistä töksäyttelijää, eikä ketään muutakaan. Sama logiikka toimii itsestäänselvästi myös toisinpäin.
Seuraava ei varsinaisesti kuulu tanssietikettiin, vaan se kuuluisi kohtaan "Menestyksellistä ja tyydyttävää tanssia eli ei vain pelkkää tanssietikettiä". Sijoitin kuitenkin ajatukseni edistyneen tanssijan hakemisesta tähän, muiden hakua koskevien mietintöjen yhteyteen. Ajatukseni eivät ole millään lailla säännöiksi tarkoitettuja, eli näin ollen ne eivät kuulu varsinaiseen tanssietikettiin.
Opettaja tai kokenut tanssija tulee tansseihin samasta syystä kuin muutkin: nauttiakseen harrastuksestaan, tai kerätyistä taidoistaan, toteuttaakseen itseään ja pitääkseen hauskaa - ei opettamaan tai toimiakseen aivan kaikkien harjoitusvastuksena. Jokainen tanssiyhteisön jatkuvuudesta kiinnostunut kokenut tanssija tanssii toki mielellään aloittelijoiden tai itseään kokemattomampien tanssijoiden kanssa, mutta ei koko iltaa. Toisaalta, kokeneen tanssijan ei myöskään pidä vaatia, että hän saa tanssia jok'ikisen tanssin vertaisensa tai paremman tanssijan kanssa. Lienee kuitenkin ymmärrettävää, että 13 euroa siitä, että suuri osa mieluisista kappaleista tai juuri kaikki suosikkitanssit, eli vaikkapa boogie woogiet päätyy tanssimaan harjoitusvastuksena tai suorastaan opettaen alkeita, ei motivoi ketään tulemaan lavalle. Lavalle tai tansseihin tulemisen motivaatio kun useimmiten on hauskanpito, ja kokeneelle tanssijalle hauskaa edustaa useimmiten vertaisen kanssa tanssiminen tai taitojen testaaminen kokeneemman kanssa. Motivaatioita on toki monia, aina lähtien parin etsimisestä romanttisessa mielessä siihen, että oman kullan kanssa on välillä mukava tanssia taitojen erilaisuudesta huolimatta. Ei kuitenkaan voi edellyttää, että tanssija vuodesta toiseen tulee kalliisiin tai miksei ilmaisiinkaan tansseihin vain auttaakseen toisia viihtymään.
Vaikka edellä mainitsemani näkökohta siitä, että tanssiyhteisön jatkuvuus vaatii, että aloittelijat pääsevät tanssimaan kokeneempien kanssa, tanssiyhteisön jatkuvuus edellyttää myös, että kokeneet tanssijat eivät katoa lavoilta ja lattioilta vaan pysyvät mukana mahdollisimman kauan. Tämä edellyttää sitä, että kokeneemmat käyttäytyvät armollisesti aloittelijoita kohtaan, mutta myös, että kokemattomammat tanssijat antavat kokeneempien koetella taitojaan vertaistensa kanssa. Miten kannattaisi menetellä, että kokeneet tanssijat eivät vähitellen jää enenevässä määrin kotiin pelätessään tansseja, jotka eivät suoneet riittävästi iloa kovasta harjoittelusta huolimatta?
Niin sanotulla miesten hakuvuorolla voisi toimia seuraavasti:
Jos sattuu olemaan sekahaku, ehdotan seuraavaa:
Kysymys on siis siitä, että kokemattomana annat taitoon perustuvan "nokkimisjärjestyksen" mukaisen etuajo-oikeuden muille, ja haet vasta sitten. On nimittäin kuitenkin todennäköistä, että ellei tanssija ole "humppapaossa", toisin sanoen välttelemässä (tässä tapauksessa juuri) humpan tanssimista, hän kuitenkin mielellään tanssii sen sijaan, että vain istuisi. Poistukoon tässä tapauksessa sellainen haettava, joka on niin nirso, ettei muiden kanssa viitsi tanssia, kuin niiden kanssa, jotka jo ehtivät hakea.
Jos taas kohteellasi on mahdollisuus itse hakea (esimerkiksi sekahaulla) olet antanut sekä muille mahdollisuuden lähestyä haettavaa että itse vielä hakea - minusta on aivan sopivaa tässä vaiheessa aloittelijan kuin aloittelijan käydä vaikkapa opettajaansa hakemassa. Vaikka kyseessä olisi hänen kaikkien aikojen suosikkikappaleensa, hänen vaihtoehtonaan on seistä seinän vieressä tai tanssia kokemattomamman kanssa. Luulenpa, että hän mieluummin suosikkikappaleensa tanssii jotenkin kuin ei mitenkään.
Jos siis näet hakuhetken mentyä tanssimaan mieliviä kokeneita tanssijoita, on tilaisuutesi koittanut. Et ole astunut kenenkään varpaille; kokeneilla hakijoilla on ollut tilaisuus hakea, mahdollisesti myös haettavalla itselläänkin on ollut mahdollisuutensa. Kaikki voittavat, eikä kokeneen tanssijan motivaatio tulla tansseihin vähene.
Jotta taitavimpien tanssijoiden olisi mahdollista oikeasti nauttia tanssi-illasta, hänen täytyy siis mahdollisesti saada tanssia vertaistensa kanssa tarpeeksi paljon. Hänen ei ole mahdollista kieltäytyä tanssiinhausta (kts. alla), joten jos kokemattomammat ehtivät aina ensin, edellinen ehto ei täyty. On kohteliasta pyytää tanssimaan, mutta on myös kohteliasta olla pyytämättä - siis huolehtia siitä, ettei kukaan haluaisi sanoa "ei". Tässä vaaditaan tarkkaa tilannetajua, mutta onneksi sitä voi aina kehittää.
Aloittelijalle torjutuksi tuleminen voi olla vaikeaa. Tanssietiketin mukaan jokaisen, jota haetaan tanssimaan, tulisi suostua lähes poikkeuksetta. Ei esimierkiksi ole kohteliasta kieltäytyä tanssista tanssiakseen jonkun toisen kanssa. Poikkeuksen sääntöön tekevät
On hyvä huomata, että viimeistä syytä on käytettävä säästeliäästi. Kieltäytyessään tanssista on kohteliasta tarjota tilalle toista tanssia: "Ei kiitos, lepään, mutta voin tanssia kanssasi myöhemmin." Jos kieltäytyy tanssista, on syytä olla tanssimatta nimenomaista kappaletta ollenkaan. On erittäin epäkohteliasta kieltäytyä tanssimasta yhden kanssa mutta mennä tanssimaan toisen kanssa heti perään. Jos et ehdi pyytää tai tulla toivomasi henkilön pyytämäksi ennen kuin sinua tullaan hakemaan, on se huona onnea... Vaihtoehtoina on joko tanssia sen kanssa, joka haki, tai olla tanssimatta ollenkaan. Täydellisessä maailmassa ei ikäviä partnereita olisikaan. Valitettavasti toisinaan on kuitenkin niin, että joku varaa tietyn parin vain itselleen, eikä hae ketään muuta tai että joku jatkuvasti astuu varpille tai rikkoo tanssilattian sääntöja. Tanssietiketin tarkoituksena on edistää kohteliaisuutta, mutta näissä tapauksissa on pakko tietenkin sanoa "ei kiitos" sen kummempia selittelemättä ja toivoa, että kyseinen häirikkö tajuaa käyttäytymisensä sopimattomuuden.
Kun joku kieltäytyy tanssista on se otettava vain kieltäytymisenä, ei loukkauksena. Tanssit jatkuvat useita tunteja, eikä kukaan jaksa tanssia tauotta. Jos joku kieltäytyy vaikkapa levätäkseen, ei siitä pidä masentua. Jos kuitenkin käy niin, että tulee torjutuksi usein, voi se olla merkki. Silloin on hyvä tarkastella omaa tanssiaan ja sosiaalista kanssakäymistään varmistuakseen, ettei mitään ole vinossa.
Kaksi näkökohtaa:
Useimmin rikottuja etikettisääntöjä! Kaiken lisäksi sitä tekevät ne, jotka eivät ollenkaan sovellu opettamaan. On parempi keskittyä siihen, mitä pari jo osaa kuin yrittää parissa minuutissa opettaa jotain uutta. Jokainen on tullut tansseihin pitämään hauskaa eikä raatamaan uuden materiaalin parissa. Pyytämättä opettaminen on toiselle nöyryyttävää.
Ei välttämättä paha rike, toisinaan jopa mairitteleva. Painajainen: Lempikappaleensa soidessa kohtelias tanssija lähestyy tuntematonta lähistölläolijaa ja hakee tätä tanssiin. Tämä vastaa: "En olekaan tanssinut tätä ennen. Opettaisitko?"
Hyvä tapa voisi olla seuraava: "Haluaisin, mutta en osaa." Näin hakijalle jää mahdollisuus valita, haettava saa sanottua toiveensa eika hakijalle tule torjuttu olo. Hakija voi todeta: "Kokeillaan vaikka perusaskelta".
eli ei vain pelkkää tanssietikettiä
Sisältö
Useimmiten ihmiset tanssivat tanssimisen ilosta. Innokkaalle tanssijalle ei ole mitään niin ihanaa kuin liikkeen ja tulkinnan ilo senhetkisen ihanan partnerin kanssa kauniin kappaleen soidessa. Jokainen, joka on käynyt tansseissa lavalla tai vastaavassa paikassa on kuitenkin huomannut, että kaikilla ei ole yhtä hauskaa. Kun toiset istuvat seinäruusuina monen tanssin ajan ovat toiset jatkuvasti kysyttyjä. Näillä onnekkailla tanssijoilla ei ainoastaan ole hauskaa, he tartuttavat ilon muihinkin. Näillä tanssijoilla on jotain, mikä ylittää heidän ulkonäkönsä ja tanssitaitonsa. Miten he tekevät sen? Mitkä ovat ne henkilökohtaiset ominaisuudet, tavat ja taidot jotka johtavat menestykseen tanssilattialla?
Menestyminen kanssakäymisessä ihmisten kanssa vaatii yleisesti hyväksyttyjen käyttäytymissääntöjen ja
normien tuntemista. Tanssiyhteisön pelisääntöjen tärkeyttä voi tuskin liiaksi korostaa.
Käyttäytymissäännöillä on paikkansa kaikkialla, mutta erityisesti herkässä
kanssakäymisessä, kuten tanssiessa, ei millään epämiellyttävällä ole sijaa.
Tanssiyhteisöt ovat yleensä kovin pieniä. Niissä on ajattelemattoman yksilön helppo viihdyttää
itseään toisten kustannuksella - vähän aikaa. Heidän vähemmän mairitteleva maineensa leviää
nopeasti, yleensä heidän itsensä tietämättään, ja niinpä heistä tulee
"hylkiöitä". Ystävällisen, miellyttävän ja huomioonottavaisen maine on tanssijan paras ominaisuus.
Mieti näitä tärkeitä näkökohtia:
älä koskaan syytä pariasi mistään mitä tapahtuu parketilla... ainakaan jos haluat hänen tanssivan kanssasi toisenkin kerran! Tanssiin hakuun on myönnyttävä melkein missä tilanteessa tahansa! Jos kieltäydyt tanssista yhden kanssa, on epäkohteliasta lähteä tanssimaan samaa kappaletta jonkun toisen kanssa. älä väkisin opeta ketään tanssilattialla: saat parisi helposti tuntemaan itsensä pieneksi ja nöyryytetyksi. Tämä ei erityisemmin rohkaise ketään tanssimaan kanssasi toiste. älä monopolisoi tai varaa ketään vain itsellesi koko illaksi. Tanssijat ovat kohteliaita eivätkä usein kieltäydy tanssista, mutta se ei tarkoita, että heidän kohteliaisuuttaan saisi käyttää väärin. Tanssi kaikkien kanssa ja anna kaikkien tanssia. Ota muut tanssijat huomioon tanssilattialla. Käytä tanssilattiaa harkiten äläkä estä muita pareja: ei koreografioita eikä akrobatiakuvioita!
On kiistanalaista missä etiketti (pakolliset käyttäytymissäännöt) ja viisas vapaaehtoinen käyttäytyminen alkaa. Kysymys ei edes ole olennainen, sillä sosiaalisesti taitava tanssija yhdistää saumattomasti säännöt ja huomaavaisen käytöksen luodakseen itselleen ja muille miellyttävän ilmapiirin. Näin se käy:
Suurin yksittäinen salaisuus menestymiseen sosiaalitanssin parissa on partnereidensa tekeminen onnelliseksi. Onnistuessasi tässä olet suosittu eikä sinun koskaan tarvitse jäädä seinäruusuksi. Tämän ymmärtäminen ja toteuttaminen käytännössä on tärkeä ensiaskel. Se, että ei koskaan kärsi paripulasta ei kuitenkaan välttämättä ole merkki omasta erinomaisuudesta, vaan esimerkiksi sukupuolijakauman epätasapainosta. On siis tiedettävä miten toimia käytännössä.
Muutamia käytännönläheisiä esimerkkejä:
Saadaksesi seuraajan pyörimään ei hänen olkansa tai ranteensa vääntäminen sijoiltaan ole sallittua, kuten ei vetäminen ja työntäminenkään, että saisi hänet oikeaan asentoon jne. Ellei seuraaja tee mitä haluat, on viennissäsi luultavasti toivomisen varaa. Todella taitava viejä saa jopa kokemattomankin seuraajan loistamaan. Ellet osaa jotain kuviota hyvin, älä tee sitä varoittamatta parketilla. Jos vientisi on hyvä, mutta seuraaja ei sittenkään seuraa, on viejässä taas vikaa: viejän ei pidä viedä kuvioita, jotka ovat seuraajalle liian vaikeita.
Kun myönnyt viejän hakuun tai haet viejää, myönnyt samalla vietäväksi. Tämä ei tarkoita, että sinun täytyy olla täydellinen seuraaja, ei edes erityisen hyvä sellainen, mutta se tarkoittaa, että sinun tulee yrittää olla viemättä. Se, että seuraajana veisit olisi epäkohteliasta ja häiritsevää, sillä se tarkoittaisi, että torjut parisi panoksen yhteiseksi hyväksi. Kokematon viejä saattaa myös seota laskuissaan ja kuvioissaan.
Viejän kannalta näkökantoja on kaksi. Ensimmäinen on lattian käyttö. Ennakoi muiden parien liikkuminen lattialla ja sovita kuviosi tyhjiin kohtiin niin, ettei parisi törmää muihin tanssijoihin. Toiseksi: jos välitön törmäämnen uhkaa, viejä vedä parisi lähellesi ja käänny niin, että itse otat törmäyksen vastaan. Seuraaja voi myös suojella pariaan vilkuilemalla hänen olkansa yli ja varoittamalla häntä mahdollisesta vaarasta vaikkapa painamalla kevyesti olkapäästä. Viihdytä pariasi: Et ole pitämässä hauskaa vain itseksesi, vaan myös viihdyttämässä muita. Tämä, muun muassa, tarkoittaa, että parin olo kannattaa tehdä mukavaksi, on tanssittava tasolla, joka on kummallekin mukava. Se tarkoittaa myös sitä, että säilyttää huumorin pilkkeen, vaikka jotain menisikin vikaan. Jos oletkin perfektionisti tanssiopinnoissasi, unohda se parketilla. Jos virhe on sinun syytäsi, ota vastuu, mutta älä jää vatvomaan sitä. Katso pariasi ja hymyile, paitsi tietenkin tansseissa, joissa ei ole tarkoitus. älä keskity itseesi, vaan pariisi.
Suositummat tanssijat eivät välttämättä ole kaikkein taitavimmat vaan ne, jotka ilmaisevat
parilleen kuinka hän tämän seuraa arvostaa ja miten se häntä ilahduttaa. Useimmat ihmiset tanssivat
mieluiten sellaisen kanssa, joka ei näytä kyllästyneeltä heidän seurassaan. On viejiä (ja kai
seuraajiakin), jotka näyttävät tanssiessaan nyrpeilt tai poissaolevilta. Voi olla, että he joutuvat
keskittymään kovin tehtäväänsä, eivätkä siksi ehdi hymyillä, vaikka heillä
hauskaa olisikin. Jos tunnistat olevasi sellainen, voit ehkä yrittää tuoda asiaa esille, ja pyytää
anteeksi ilmettäsi, mutta selittää mistä se johtuu. Näin vältyt ikäviltä reaktioilta ja
kyseenalaiselta maineelta.
On muutamia asioita, jotka ovat sinänsä hyväksyttäviä, mutta jotka lähietäisyydellä voivat olla erittäin ärsyttäviä: Vältä musiikin mukana hyräilyä, askelien laskemista ääneen tai purukumin jauhamista tanssiessa.
Olet tyytyväinen silloin kuin parisikin on tyytyväinen.
Tässä vaiheessa olet huomaavainen sosiaalitanssija, joka aina asettaa parin itsensä edelle. Maineen luominen vie kuitenkin aikansa. Mikä tekee ihmisestä suositun? Kun katsoo ympärilleen tanssilavalla tai -ravintolassa kappaleen alkaessa, näkee tanssijoiden tarkkailevan muita. He eivät tietenkään voi tuntea kaikkia paikallaolijoita. Siispä, mitä he katseellaan etsivät?
Tämä on paras keino tulla tanssipiireissä suosituksi. Tämän pitäisi jo toimia riittävänä ärsykkeenä tanssitaidon kehittämiseksi. Ei ole tarpeellista ostata ziljoona kuviota, mutta kannatta olla hyvä viejä / seuraaja. Harjoitusta, ja lisää harjoitusta!
Tanssija hakee todennäköisimmin sellaista, jonka jo on nähnyt tanssilattialla. Kun valintahetki kappaleiden välillä kestää vain sekunteja, on turvallista hakea sellaista, joka varmasti on tanssija tai miellyttävä tanssija ja siis osoittanut sen, tai ainakaan ei todennäköisesti kieltäydy tanssista. Parhaat mahdollisuudet ovat niillä, jotka on jo nähty lattialla.
Tanssijat etsivät tanssijoita, mutta miten he tunnistavat toisensa? Tanssikengistä! Sijoita tanssikenkiin,
ja sinut tunnistetaan vaikket olisikaan vielä käväissyt lattialla. Usein kuulee pohdittavan sitä, onko sopivaa
pitää kaksivärisiä swingkenkiä jos on vasta-alkaja. Kukaan ei voi kieltää ostamasta tälläistä
"statussymbolia", mutta on ilmeisesti aika yleistä, että kaksiväristen kenkien omistajan odotetaan tanssivan
lähes mitä tanssia hyvänsä, vähintäänkin jonkin verran swingtansseja. Jos olet valmis haasteeseen,
osta "two-tonesit".
Lattiamateriaalit asettavat toisinaan kovia vaatimuksia kengille: ei saa olla hiekkaisia ja naarmuttavia ulkokenkiä ei
mustia raitoja jättäviä pohjia, ei liian liukkaita, ei liian pitäviä ei rumia, mieluimmin oikeita tanssikenkiä ..? Myös
tavalliset kengät saattavat toimia loistavasti tanssikenkinä - vain sinä itse osaat päättää sen. Useimmille suomalaisille lavatanssijoille
tutut "mummokengät", naisten mustat (tai värilliset) nahkaiset, korolliset kävelykengät ovat
ovat oikeasti kävelykengät: niissä on kuminen pitävä pohja, ja niitä myydään muuallakin kuin tanssivälinepöydissä Vihje:
jotkin lattareita suosivat miehetkin ovat löytäneet nämä suomalaisvalmiseteiset unisex-ei-tanssikengät. Yhteenvetona voitaneen
sanoa, että kengät kertovat käyttäjästään, ja tanssikengät ovat edes jokin merkki siitä että niiden käyttäjä harrastaa lajia. Tanssikengät
eivät kuitenkaan ole pakolliset, ja on tärkeää myös ottaa huomioon edellä mainitut muut (turvallisuus- ja siisteys-) seikat.
Torjutuksi tuleminen ei koskaan ole mukavaa. Se on ajanhukkaa: kun on vain muutama sekunti aikaa kappaleiden välissä, tarkoittaa torjutuksi tuleminen seuraavan kappaleen menetystä. Jos jatkuvasti kieltäydyt, näytät yrmeältä tai vaikeasti miellytettävältä, mahdollisuutesi pienenevät.
Seiso lähellä lattian reunaa. Katsele tanssijoita, naputa rytmiä. Hymyile. Näytä siltä, että haluat tanssia. Hae jotakuta kaikkien nähden! Vaikka hän kieltäytyisikin, olet osoittanut muille halukkuutesi tanssia.
Ole mukava pariasi kohtaan Jos toinen oli niin ystävällinen, että haki sinua tai myöntyi tanssimaan sinun kanssasi, älä jää palvelusta velkaa, vaan maksa se heti. Muista, olet tanssimassa pitääksesi hauskaa, joten tee niin! Tai ainakin teeskentele sen verran. Mikä tärkeintä, hymyile!
Tanssipiiressä, kuten muuallakin, on kauniilla ihmisillä etu puolellaan. Erityisesti miehet kallistuvat kauniiden naisten suuntaan. Naiset käyttäytyvät samankaltaisesti. Mutta ellet satu olemaan yksi niistä onnekkaista, joiden kauneus häikäisee, muista, että vaikkei luonto olekaan yhtä armelias kaikkia kohtaan, meillä kaikilla on vahvuutemme. Kauneus saattaa tuottaa ensimmäisen haun mutta jotta sama ihminen hakisi sinua toistamiseen, tarvitaan jo persoonallisuutta, ystävällisyyttä ja tanssitaitoa.
Aiemmin oli jo puhetta parin monopolisoinnista. Saman parin kanssa tanssitaan kaksi tanssia. Tämä on reilua, ja sen lisäksi myös viisasta: saat tilaisuuden tanssia kaikkien kanssa ja täten mahdollisuuden parantaa tulevaisuudennäkymiäsi. Seurustelevat parit saattavat olla mustasukkaisia toistensa tanssipartnereista, mutta siihen ei ole syytä. Kaikki, mitä lattialla tapahtuu 3-5 minuutin ajan on näytelmää, joka loppuu kappaleen päättyessä, mikä siis ei jatku parketin ulkopuolella. Erinomainen tapa laajentaa tanssituttujensa määrää on tanssia vasta-alkajien kanssa. Muistan vieläkin lämpimästi niitä edistyneitä tanssijoita, jotka edes jollain tavoin säännönmukaisesti hakivat minua tanssimaan kun olin aloittelija. Noviisin kanssa tanssiminen ei ole ainoastaan erinomaista viemisen ja seuraamisen harjoittelua vaan hieno ja kannattava sijoitus tulevaisuuteen: Jonain päivänä sijoitus maksaa itsensä takaisin korkojen kera! Aloittelija ei ole aloittelija kauan, joten älä ajattele hänen kanssaan tanssimista hyväntekeväisyytenä vaan sijoituksena itseesi.
Toisaalta, harkitse, ennenkuin haet huomattavasti itseäsi taitavampaa tanssijaa. Jos jokainen hakisi itseään edistyneempää, ei mitään tanssia olisi. Tanssijat eivät varmastikaan kieltäydy, mutta oppivat välttelemään sinua, jos jatkuvasti metsästät heitä. Oma sääntöni on: mitä edistyneempi tanssija, sitä harvemmin haen häntä. Jos hän hakee minua, joka voi olla useinkin, lähden tietenkin! Mitä kokemattomampi tanssija, sitä useammin häntä haen. Useimmin haen itseni tasoisia tanssijoita.
Ollako vakipari vai ei? Vastaus riipppuu useasta tekijästä. Selkeä etu on se, että on joku jonka kanssa harjoitella ja mennä tanssimaan, erityisesti sellaisiin paikkoihin, joissa ei paljon tanssijoita käy. Tanssiparisuhde on kuitenkin erittäin hienovarainen suhde, joka asettaa tiettyjä haasteita. Harkitse tarkoin tanssiparisi ja oman henkilökohtaisen yksityiselämäsi ja mahdollisen parisuhteesi vuorovaikutusta. Kuten mikä hyvänsä suhde, myös tanssiparisuhde vaatii huoltamista, harkitsemista ja aikaa ja vaivaa. Ennen sellaiseen ryhtymistä, varmista, että olet valmis sen vaatimiin uhrauksiin, jotta se olisi menestyksekäs.
Jos olet noviisi, huomaat pian, että muutamat "vakionaamat" ovat tanssiyhteisön selkäranka. Tanssiyhteisöt ovat pieniä, kuin perheitä. Tästä syystä sen ihmissuhteista on vaalittava. Kun ihmissuhteet ovat pilalla, on niitä vaikea korjata, eikä ole mukava törmätä jatkuvasti ihmisiin, joiden kanssa ei tule toimeen. älä ärsytä tahallasi. On kuitenkin sellaisiakin, jotka jatkuvasti joutuvat ikäviin tilanteisiin.
Eräs epämukava tilanne liittyy tanssietikettiin: Useimmat ovat yhtä mieltä siitä, että
sen mukaan tulee toimia, mutta mikä koskee tiettyä yksilöä käytännössä onkin eri juttu.
Kun näen tanssijan, joka - mielestäni - ei toimi etiketin mukaisesti, tekee mieleni tietysti huomauttaa asiasta. Ei,
sitä minun ei pidä tehdä! On mahdotonta muuttaa ihmistä. Harvalla meistä on huomaavaisuuden, viisauden ja
karisman maagista yhdistelmää, jonka avulla toisen saisi muuttumaan tarkoitukselliisella tavalla.
Todennäköistä on, että saat aikaiseksi kielteisiä tunteita saavuttamatta mitään. Ehkä
hyvä ystävä, joka katsoo velvollisuudekseen auttaa sinua, on poikkeus. Tässä tapauksessa keskustelut
kannattaa käydä yksityisesti ja hienovaraisesti.
Eli: Etiketti, kyllä. Etikettipoliisi, ei!
Tämä ei tarkoita sitä, että sääntöjen rikkojat
eivät joutuisi tilille. Joka jatkuvasti rikkoo sääntöjä joutuu lopulta eristyksiin. Toisinaan tarvitaan
tosin suoraakin toimintaa, varsinkin silloin, kun rikkojat aiheuttavat välitöntä vaaraa tai epämukavuutta muille.
Parasta olisi, jos tilanteeseen puuttujalla olisi enemmän auktoriteettia kuin keskivertotanssijalla, kuten esim. DJ:llä tai tilaisuuden
järjestäjällä. Tällöin säännöt on tehtävä erittäin selviksi ja
niitä on myös sovellettava tasapuolisesti.
Mielipide-eroista tai vanhoista, ratkaisemattomista kiistoista ei ehkä kannata keskustella silloin, kun on tarkoitus pitää hauskaa.
Ilmiö, joka esiintyy kaikkialla, on klikkien tai sisäpiirien muodostuminen. Silloin kun itse ei siihen kuulu tai pääse, se häiritsee suunnattomasti. Niiden syntymistä ei voi estää, mutta jos itse kuulut sellaiseen, tee itsellesi palvelus: herää!
Sinulla on mahdollisuus itse vaikuttaa siihen, millaiseksi tanssiharrastuksesi muodostuu. Tanssiin pätevät
samat säännöt ja lait kuin muuhunkin elämään: iloisuus tarttuu ja ystävälliset ihmiset ovat
suosittuja. Joskus käy kuitenkin niin, että törmää yksilöön, jonka kanssa ei tule toimeen.
Tanssi-ihmisissä on kaikenlaisia, kuten muillakin elämän aloilla; jättikokoisiä egoja, silmitöntä
voitontahtoa, ilkeyttäkin. älä anna minkään pilata hauskaa harrastustasi. älä masennu
vastoinkäymisistä. älä suo kenellekään sitä "iloa", että sinut saisi luovuttamaan! Kukaan ei
voi tehdä sinua onnettomaksi, ellet anna. Jotta voit iloita tanssimisesta, täytyy sinun iloita musiikista. Kehitä
musiikin ymmärtämystäsi. Se autaa sinua tanssissasi. Karrikoiden: Kukaan ei voi tehdä sinua onnelliseksi, paitsi
sinä! Tanssi voi auttaa!
Lähteinä olen käyttänyt: