Tanssi, varsinkin kilpatanssi, vaatii uhrauksia, jopa terveydellisiä.
Tanssi on taidetta, eikä siis pyri olemaan terveellistä.
Tanssin keskiössä on laji; se, miltä tanssi näyttää. Keho on vain instrumentti, joka usein uhrataan lajin alttarille. Tanssi ei ole kuntoilulaji. Tanssi on taidetta. Siinä saa keho väistyä. Toinen vihtoehto on, että tanssitaan "kunnon vuoksi". Siinä onkin tekemistä, että tanssiharrastus, tunti tai lavakäynti, täyttäisi kuntoliikunnan vaatimukset. Kuinka usein muka vilkuilet sykemittaria säilyttääksesi tavoitesykkeen keskeytyksettä noin tunnin ajan? Entä kuinka usein tanssit tavoitesykealueellasi keskeytyksettä tunnin ajan? Minä teen niin, aerobictunnilla, mutta se ei ole tanssia.
Vaikkei tanssi keholle aina ole hyvästä, voisi se silti olla hyvästä mielelle.
Se vaatii mielestäni hieman pohdintaa ja keskustelua.
Niinä useina vuosina, joina olen tanssikursseilla, leireillä ja tunneilla
käynyt, sekä oppimassa että opettamassa, kaikkina vuosina, joina olen käynyt tanssimassa iltaisin olen
kuullut toistettavan väitettä: "Tässähän tätä kuntoa tulee hoidettua, kun käy tanssimassa."
Onko väitteessä mitään substanssia? On ja ei. Ei pidä tuudittautua ajattelemaan, että pelkkä swingtansseissa käyminen tai ahkerakaan swingtunneille osallituminen kohottaisi peruskuntoa. Nopea lindy hop, boogie woogie, rock'n'rollista puhumattakaan on niin intensiivistä, että aerobisen raja ylittyy heti, eikä tanssiminen niin ollen kohota peruskuntoa.
Edes foksin tanssija ei välty ikävältä realismilta: ei kukaan tanssi tauotta, siis tauotta tavoitesykerajoissaan yli tuntia, ei puoltakaan tuntia. Elleivät aerobinen kunto tai peruskunto ole selviä termejä, etkä muista, miten tavoitesykeraja liittyy mihinkään, voit lukaista Cometsin lehteen kirjoittamani kolumnin "Elämän tarkoitus".
Tanssihan on oikeastaa epäterveellistä. No, ei pidä ottaa niin vakavasti tätä väitettäni, mutta ajatellanpa hetki asiaa siltä kannalta, että tanssi on taidemuoto, myös ollessaan urheilulaji, eikä silloin olla huolestuneita ensisijaisesti kunnonkohotuksesta tai varsinkaan turvallisuudesta tai terveellisyydestä.
Korkeat korot, ohuet pohjat, liukkaat kengät, piruetit ja spinnailu, polvien lonksuttelu (niin sanottu letkutus), jiven polvien sisäkierto ja päkiän takominen lattiaan, ripaska, epäluonnolliset tanssiasennot vakiotansseissa, juokseminen ja hyppiminen korkokengissä ja pään väkivaltainen nykiminen... tarvitseeko mainita lisää? Tarkoitukseni ei tietenkään ole saada ketään luopumaan tanssista, minähän rakastan tanssia, vaan saada ihmiset ajattelemaan sitä, että tanssi vaatii usein uhrauksia, ajallisia, sosiaalisia ja rahallisia, mutta myös terveydellisiä. Kun antaa tanssille pikkuvarpaan, onkin kohta jo kilpalattioilla ja sitten treenataan tosissaan, ja loukkaantumisia ja rasitusvammoja voi tulla. Tämä on hyvä ottaa huomioo sekä henkisesti että vakuutusta valittaessa. Lisenssi on pakollinen kaikille kilpailijoille, mutta tunneilla harrastavillekin on hyvä tieto se, että oma tapaturmavakuutus ei välttämättä kata ihan mitä vain. Ainakin kannattaa lukea vakuutusehtonsa läpi ajatuksen kanssa, jotta säästyy yllätyksiltä. Ellei sinulla ole ehtoja, saat ne ilmaiseksi tilaamalla ne vakuutusyhtiöltäsi.
Vaikka tanssi (kuten varsinkaan useimmat kilpatasolla hajoitettavat lajit) ei aina olekaan terveellistä, on se usein mielelle hyvästä. Ja tottahan toki kaloreita kuluu, liikkuu miten hyvänsä. On eri asia kuluuko kalori juuri mahaläskistä vai verensokerista, mutta siitä olen kirjoittanut enemmän kolumnissani "Maksullista? (Energia)talous kestää". Kyllä tanssi osaltaan kuntoakin pitää yllä, mutta tietyin ehdoin.
Isäni on syntynyt vuonna 1931, ja hän käy useita kertoja viikossa tanssiharjiotuksissa sekä esiintymässä. Hän tanssii edelleen kansantansseja (hyvin) sekä esim. ripaskaa kyykkyhyppelyin. Isälläni on poikkeukselliset polvet, kun hän pystyy siihen vielä 75-vuotiaana! Hänen leposykkeensä on lähes Lasse Virenin luokkaa, ja hän on vahva kuin härkä ollakseen vain 169 cm. Frankie Manning lindy hoppailee kasikymppisenä, ja kukapa ei voisi yhtyä ihailemaan Aira Samulinin (btw: isäni kilpatanssipari) virkeyttä puhumattakaan balleriina Anna Pavlovasta. Kyllä tanssi kannatta!
Mutta se ei riitä!
Isäni on hiihtänyt, pyöräillyt, ollut eräoppaana Lapissa, rakentanut toistakymmentä taloa, purjehtinut, ollut aktiivinen. On otettava huomioon, että kokonaisvaltainen hyvä kunto ei pelkällä tanssimisella tule. Se on yksipuolista. Kunnon lajeja on useita, boogie ei vaadi erityistä notkeutta, käsille hidas valssi ei juuri anna työtä jne. Harrasta siis jotain sellaista lajia, josta saat peruskuntosi (kävelyä, hiihtoa, järkevätempoista aerobickiä, pyöräilyä tms. jota voit jatkaa vaikka kaksikin tuntia yhtä soittoa. Harrasta jotain sellaista, jossa pääset revittelemään vauhtikestävyyttä, maksimikestävyyttä, lihasvoimaa, notkeutta, kimmoisuutta, lihaskestävyyttä jne.
Oma yhdistelmäni, joka sekin on puutteellinen on: kuntosali, venyttely, aerobic, tanssi, juoksumatto tai pyöräily. Sillä jalkani tahtovat turvota, olen jo ostanut ratsastusvälineet, mutta tunnit ovat kallita... Haluaisin vaeltamaan ponilla, vaikken mitään hevosista ymmärrä enkä ole varma pidänkö edes niistä.
Onko väitteessä mitään substanssia? On ja ei. Ei pidä tuudittautua ajattelemaan, että pelkkä swingtansseissa käyminen tai ahkerakaan swingtunneille osallituminen kohottaisi peruskuntoa. Nopea lindy hop, boogie woogie, rock'n'rollista puhumattakaan on niin intensiivistä, että aerobisen raja ylittyy heti, eikä tanssiminen niin ollen kohota peruskuntoa.
Edes foksin tanssija ei välty ikävältä realismilta: ei kukaan tanssi tauotta, siis tauotta tavoitesykerajoissaan yli tuntia, ei puoltakaan tuntia. Elleivät aerobinen kunto tai peruskunto ole selviä termejä, etkä muista, miten tavoitesykeraja liittyy mihinkään, voit lukaista Cometsin lehteen kirjoittamani kolumnin "Elämän tarkoitus".
Tanssihan on oikeastaa epäterveellistä. No, ei pidä ottaa niin vakavasti tätä väitettäni, mutta ajatellanpa hetki asiaa siltä kannalta, että tanssi on taidemuoto, myös ollessaan urheilulaji, eikä silloin olla huolestuneita ensisijaisesti kunnonkohotuksesta tai varsinkaan turvallisuudesta tai terveellisyydestä.
Korkeat korot, ohuet pohjat, liukkaat kengät, piruetit ja spinnailu, polvien lonksuttelu (niin sanottu letkutus), jiven polvien sisäkierto ja päkiän takominen lattiaan, ripaska, epäluonnolliset tanssiasennot vakiotansseissa, juokseminen ja hyppiminen korkokengissä ja pään väkivaltainen nykiminen... tarvitseeko mainita lisää? Tarkoitukseni ei tietenkään ole saada ketään luopumaan tanssista, minähän rakastan tanssia, vaan saada ihmiset ajattelemaan sitä, että tanssi vaatii usein uhrauksia, ajallisia, sosiaalisia ja rahallisia, mutta myös terveydellisiä. Kun antaa tanssille pikkuvarpaan, onkin kohta jo kilpalattioilla ja sitten treenataan tosissaan, ja loukkaantumisia ja rasitusvammoja voi tulla. Tämä on hyvä ottaa huomioo sekä henkisesti että vakuutusta valittaessa. Lisenssi on pakollinen kaikille kilpailijoille, mutta tunneilla harrastavillekin on hyvä tieto se, että oma tapaturmavakuutus ei välttämättä kata ihan mitä vain. Ainakin kannattaa lukea vakuutusehtonsa läpi ajatuksen kanssa, jotta säästyy yllätyksiltä. Ellei sinulla ole ehtoja, saat ne ilmaiseksi tilaamalla ne vakuutusyhtiöltäsi.
Vaikka tanssi (kuten varsinkaan useimmat kilpatasolla hajoitettavat lajit) ei aina olekaan terveellistä, on se usein mielelle hyvästä. Ja tottahan toki kaloreita kuluu, liikkuu miten hyvänsä. On eri asia kuluuko kalori juuri mahaläskistä vai verensokerista, mutta siitä olen kirjoittanut enemmän kolumnissani "Maksullista? (Energia)talous kestää". Kyllä tanssi osaltaan kuntoakin pitää yllä, mutta tietyin ehdoin.
Isäni on syntynyt vuonna 1931, ja hän käy useita kertoja viikossa tanssiharjiotuksissa sekä esiintymässä. Hän tanssii edelleen kansantansseja (hyvin) sekä esim. ripaskaa kyykkyhyppelyin. Isälläni on poikkeukselliset polvet, kun hän pystyy siihen vielä 75-vuotiaana! Hänen leposykkeensä on lähes Lasse Virenin luokkaa, ja hän on vahva kuin härkä ollakseen vain 169 cm. Frankie Manning lindy hoppailee kasikymppisenä, ja kukapa ei voisi yhtyä ihailemaan Aira Samulinin (btw: isäni kilpatanssipari) virkeyttä puhumattakaan balleriina Anna Pavlovasta. Kyllä tanssi kannatta!
Mutta se ei riitä!
Isäni on hiihtänyt, pyöräillyt, ollut eräoppaana Lapissa, rakentanut toistakymmentä taloa, purjehtinut, ollut aktiivinen. On otettava huomioon, että kokonaisvaltainen hyvä kunto ei pelkällä tanssimisella tule. Se on yksipuolista. Kunnon lajeja on useita, boogie ei vaadi erityistä notkeutta, käsille hidas valssi ei juuri anna työtä jne. Harrasta siis jotain sellaista lajia, josta saat peruskuntosi (kävelyä, hiihtoa, järkevätempoista aerobickiä, pyöräilyä tms. jota voit jatkaa vaikka kaksikin tuntia yhtä soittoa. Harrasta jotain sellaista, jossa pääset revittelemään vauhtikestävyyttä, maksimikestävyyttä, lihasvoimaa, notkeutta, kimmoisuutta, lihaskestävyyttä jne.
Oma yhdistelmäni, joka sekin on puutteellinen on: kuntosali, venyttely, aerobic, tanssi, juoksumatto tai pyöräily. Sillä jalkani tahtovat turvota, olen jo ostanut ratsastusvälineet, mutta tunnit ovat kallita... Haluaisin vaeltamaan ponilla, vaikken mitään hevosista ymmärrä enkä ole varma pidänkö edes niistä.