Linkit tälle sivulle
Juhlapäivistä
"Olen kateellinen teidän traditioistanne"
Näin sanoi minulle kerran kuopiolainen suomalaismies. Ei hän varmaankaan
tarkoittanut, etteikö Kuopiossa voisi olla perinteitä, vaan että juuri heidän perheessään
ei sellaisia vaalittu. Perinteillä on kieltämättä identiteettiä vahvistava vaikutus, ja
minulla, kuten ilmeisesti monella muullakin vähemmistön edustajalla, on vahva kulttuurinen
identiteetti, tai ainakin vahva pyrkimys säilyttää se.
Identiteettejä on monenlaisia: kulttuurinen tai kansallinen identiteetti, sukupuoli- ja
genderidentieteetti,
PROTOKOLLA = protocollum; alunperin pöytäkirja(n lisälehti, toimintaohjeisto jne.)
Puhekielisesti tarkoittaa usein samaa kuin valtiollisissa, muodollisissa yhteyksissä noudatettu (jopa vahvasti seremoniallinen) tapasäännöstö / toimintamallijärjestelmä. Puhuttelut ja ulkoiset tunnukset (vaatteet, kunniamerkit, istumajärjestykset) tarkoin määrättyjä. Muotoseikoilla suuri merkitys. Protokollan sovelluksilla ja noudattamisella pyritään tarkkuuteen, toimivuuteen, täsmällisyyteen, edustavuuteen, tahdikkuuteen, tasapuolisuuteen, selkeyteen, järjestelmällisyyteen ja yleiseen diplomaattisuuteen. Turvallisuuskysymykset sekä mahdollisimman tarkka ja selkeä tiedottaminen liittyvät kokonaisuuteen.
ETIKETTI = seura- ja työelämän, sekä yhteiskunnallisen että yksilö- ja perhetasolla tapahtuvan, muodollisuus- ja virallisuusasteeltaan vaihtelevan toiminnan yleisesti hyväksytyt tavat ja traditiot. Muotojen noudattamisella keskeinen merkitys rutiinia helpottavana tekijänä.
Etiketti ei ole "tapakulttuurin rikoslaki", hienostelun väline eikä nöyryytysjärjestelmä, vaan joustavaksi tarkoitettu suosituskokoelma, jota pyritään noudattamaan terveellä järjellä ja aseman mukaisella tunnollisuudella. Muoti ja tyyli(kkyys) ovat kaksi eri asiaa. Ne seuraavat etikettiä. Ei ole pakko olla muodikas tai (jonkun määritelmän mukaisesti) tyylikäs.
Sekä protokolla että etiketti perustuvat vuosituhansien aikana, kulloisessakin kulttuurissa ja yhteisössä syntyneisiin hyväksyttyihin periaatteisiin ja normeihin.
TRADITIOT/ PERINTEET;
yleisesti hyväksytyt ja suositeltavat hyvät tavat.
KANSAINVÄLISET TAVAT = sekoitus kaikesta edellämainitusta.
Rajoittavat joskus oman kansallisen perinteen noudattamista.
Kunkin maan laki ratkaisee (Esim: moniavioisuus, uskonnolliset ym:t kiellot) - ‘maassa maan tavalla
YLEISIÄ TOTUUKSIA TAPAKULTTUURIIN LIITTYEN:
ETIKETIN TOSIASIALLINEN TARKOITUS on helpottaa kanssakäymistä työn ja vapaa-ajan puitteissa. Tapojen ja traditioiden tunteminen poistaa turhia jännitteitä tilanteissa, joihin yksilö ei välttämättä tottunut. = MUODOLLISET TAVAT
Hyvä etiketti joustaa yllättävissä tilateissa;
Mitä paremmin sen tuntee, sen helpompi on soveltaa. Ehdoton ja kirjaimellinen noudattaminen ilman tervettä järkeä voi johtaa jopa suurempaan ‘mokaan’.
ASEMAN MUKANAAN TUOMAT VELVOITTEET:
-"Mitä enemmän olet (usein: luulet olevasi), sitä enemmän on osaaminen ja sietäminen."
- "Kenelle paljon annetaan - siltä paljon vaaditaan."
- "Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten."
- "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön."
- "Todellisen vaikuttajan EI tarvitse karjua."
- "Kuinka suureksi itseäsi luuletkin, niin aina on joku sinua suurempi."
- "Joka lyö, se rikkoo ja menettää pelin"
Muutamia pieniä muistisääntöjä esittelystä ja tervehtimisestä:
Nuorempi henkilö viedään esiteltäväksi vanhemmalle, mies naiselle, alainen esimiehelle jne.
Kättely lyhyt ja asiallinen puristus; ei "kuollut kala" eikä "merimiespainiote"
(keskieurooppalaisten, venäläisten tai vanhan koulun herrasmiesten /aatelisten läsnäollessa naiset voivat varautua ojentamaan kätensä "herkästi", sillä käsisuudelman ollessa mahdollinen on käden nostaminen jätettävä herralle, eikä "autettava" - muutoin seuraa helposti kiusallinen isku nenään...)
Todella tärkeiden henkilöiden nimiä ei sanota esittelyssä - heidät toki tunnetaan!
Arvovaltaisempi ojentaa ensin kätensä, jos käy vahinko ja toinen sen tekee, ei se haittaa. Vanha tapa määrää myös vastaamaan tervehdykseen kohteliaasti. Onhan luonnollista, että "tärkeitä ihmisiä" joskus hieman jännitetään ja pieniä koreografisia kömmähdyksiä sattuu silloin tällöin;
Todella tärkeät, sydämeltään sivistyneet ja asemansa tasolla olevat ihmiset tämän myös ymmärtävät, eivätkä (moukkamaisesti ja nousukkaan tavoin) ryhdy äänekkäästi huomauttelemaan havaitsemistaan teknisistä virheistä ja mahdollisista puutteista. Huomautukset ja oikaisut tehdään muutoinkin aina hienotunteisesti ja asiallisesti jossakin ‘taka-alalla’.
Nimi kannattaa sanoa hyvin selkeästi - mikäli paikalla on meluhaittoja voi sen toistaa tai pyytää toistamaan. Vieraskielisten kohdatessa ja aloittaessa keskustelun voidaan nimet vaikka nopeasti tavata (osana small talkia...)
Työelämässä kaikkien olisi nykyaikana hyvä kätellä seisaaltaan, vaikka vanha seuraelämän sääntö salliikin arvovaltaisten (ja kypsien) naisten kätellä istualtaan. Tosin hekin nousevat kansallisten ja kansainvälisten arvohenkilöiden (niin miesten kuin naisten) saapuessa samaan tilaan.
Kätellessä ryhti pidetään hyvänä ja länsimaisessa käytännössä suositaan (osittaista) katsekontaktia. Miehet pitävät takkinsa osittain napitettuna, kuten puhetta pitäessään ja liikkuessaankin. Seurustellessa, poseerattaessa ja esitelmöitäessä toista kättä voi pitää kevyesti "levynä" taskussa. Kätellessä, muuten tervehdittäessä tai jotakin ojennettaessa ei tietystikään!
Tapakulttuurin osuudesta työelämässä
Yleisiä ajatuksia:
- Työntekijöiden käytöstavat ovat keskeinen osa firman/ työpaikan julkisuuskuvaa ja imagoa (= kilpailukyvyn osatekijä tai "pysyvä mainos")
- Suomessa luotetaan yhä vielä liikaa yleisön "pitkämielisyyteen" ja ajatellaan turhan usein, että "aika tavaran kaupitsee". Ankaran kilpailun aikana vanhan firman asiallisen hyvä maine valitettavan usein"hukkuu" tehokkaan mainostamisen joukkoon
- Kansainvälinen käytäntö edellyttää esimerkiksi nopeampaa viesteihin vastaamista kuin mihin Suomessa on totuttu; samoin suomalaisilla saattaa olla ongelmia toimitusaikojen ym:n ajastamisessa. Asiakas /liikekumppani täytyy pitää oma-aloitteisesti ajan tasalla, mikäli on olemassa myöhästymisvaara.
- Suomalaiset ehkä ajoittain "laskevat töitään liikaa" - Pieni, ylimääräinen ja maksuton palvelus on suoraa mainosta, ja se kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan antaa.
- Kansainvälisessä ja edustavassa (muodollisemmassa) kotimaisessa käytännössä kielenkäytöllä (Teitittely, tittelit ym.) ja vaatetuksella on enemmän merkitystä, myös pienillä, näennäisesti merkityksettömillä kohteliaisuuksilla.
- Mikäli edustetaan asiakkaiden ja liikekumppaneiden kanssa työajan ulkopuolella, on mitä todennäköisimmin keskusteltava muista kuin työasioista. (=yleistietämystä ja "kulttuurivalmiuksia" kannattaa myös pitää ajan tasalla!)
- Toimintamallit, palvelupaketit ym:t kannattaa tehdä tietyssä mielessä joustaviksi.
- Tärkeämmissä tilanteissa kannattaa aina turvautua ammattimaiseen konsulttiapuun, ennemmin kuin ryhtyä kiireessä itse "säveltämään" oheisohjelmia, ruokatarjoilua, tulkkauksia ym. Asia saattaa usein tuntua toisarvoiselta, mutta viimeistellyn kokonaiskuvan kannalta se on tärkeää.
- Hyvä palvelu ei ole mielistelyä tai orjailua
- Virheen, väärinkäsityksen ja myöhästymisen sattuessa on viisainta antaa HETI asiallinen, kohtelias selvitys - näin vältytään myöhemmiltä "kahnauksilta". Tietyssä mielessä asiakas on aina oikeassa; Tämä ei tarkoita tietystikään, että kaikki "kauna otetaan vastaan". Itsensä loukatuksi tunteva osapuoli rauhoittuu yleensä helposti, kun oikaisuhalukkuus tehdään heti selväksi, eikä heti heittäydytä "taisteluasemiin".
= Rohkea ja avoin vastuunottaminen "riisuu aseesta kiukkuisimmankin".
ASIAKAAN KOHTAAMINEN
Asiakas on hyvä huomioida heti tämän astuessa sisään; katsekontakti ja (äänetönkin) tervehdys riittävät aluksi. Näin on luvallista tehdä, vaikka palvelisikin samalla hetkellä toista asiakasta. Mikäli mahdollista, pyydetään paikalla toinen henkilökunnan edustaja.
Aina saa tervehtiä myös asiakasta, joka menee suoraan toisaalle. Samoin voi hyvästellä poistuvan henkilön, vaikkei olisi tämän kanssa keskustellutkaan. (Ääni riittävän kuuluva ja äänen sävy myönteinen, useamman henkilön ollessa kyseessä voi antaa ‘katseensa kiertää’ henkilöstä toiseen. Mahdolliset ujot, arat, happamet ja ennakkoluuloiset asiakkaat saavat näin ‘pehmeän laskun’)
- Kättely ei ole aina tarpeen, vaan se riippuu tilanteesta; aloite on (yleensä) asiakkaalla.
- Kättely on luontevampaa asiakaspalvelutilanteessa, jossa on tarkoitus istuutua.
- Asiakas istuu ensin ja sitten asiakaspalvelutyössä oleva.
Euroopassa ja länsimaisessa kulttuurissa suositaan suoraa katsekontaktia - eräiden aasialaisten (esim. Japani) kulttuurien kohdalla taas vältetään.
Varttunutta ja arvovaltaisen oloista (tai nuivan oloista!) henkilöä on turvallista Teititellä.
(Huomio! Joskus innostuneessa ja yleismyönteisessä keskustelussa ‘lipsahdetaan’ huomaamatta molemminpuoliseen sinutteluun. Tätä ei voi kutsua varsinaiseksi virheeksi, vaan tilanne on itsestään löytänyt sopivan muodollisuus asteen. Turha siinä tilanteessa enää vaihtaa takaisin...)
* Asiakkaan puhetyyliä kannatta kuunnella ja samoin puntaroida hänen asiantuntemustaan.
* Oma kielenkäyttö - sanasto - kannattaa pitää mahdollisimman selko-/yleiskielisenä. Kaikki eivät ole alan asiantuntijoita, eivätkä edes harrastajia.
Asiakkaan omaa perehtyneisyyttä saa aina tiedustella palvelutilanteen aluissa suoralla ja tahdikkaasti muotoillulla kysymyksellä.
"ASIAKASTA EI OLE KARVOIHIN KATSOMINEN"
- Asiakaspalvelutyötä tekevän henkilön ei ole soveliasta mittailla asiakkaan olemusta eikä ‘laukoa’ mielipiteitään eri näkemyksistä. Erityisesti on varottava, ettei kohtele asiakkaita eriarvoisesti toisten asiakkaiden läsnäollessa! Uskollisille kanta-asiakkaille tehtävät palvelukset ja suosionosoitukset eivät saa näkyä ulkopuolisille.
* Palvelu kuuluu kaikille
* Asiakaspalvelutyötä tekevän henkilön oma asiallinen ja ystävällinen käytös ohjaa myös asiakasta käyttäytymään toivotulla tavalla
Tärkeätä on, että ‘POKKA PITÄÄ’
Vaikka asiakas edustaisi mitä tahansa varallisuusluokkaa, etnistä vähemmistöä tai enemmistöä tai kulttuurista viiteryhmää, olisi ulkonäöltään millainen tahansa; puhuipa hän kimittämällä tai mörisemällä, on asiakas aina mainoksella sisään kutsuttu vieras.
- Vieraalla on tietysti oikeutensa, myös velvollisuutensa.
Asiakkaan ulkonäöllä, sukupuolella (oletetulla sukupuolella tai sosiaalis-sukupuolisilla suuntauksilla), yhteiskunnallisella asemalla tai lainsäädännön rajoissa pysyttelevillä maailmankatsomuksilla ja käyttäytymisellä ei saa olla negatiivista vaikutusta asiakaspalveluun.
- Terroristien, väkivaltaisten, psykoottisten, loukkaavasti käyttäytyvien tai vaarallisten humalikkojen ja narkomaanien kohdalla huolehditaan yleisestä turvallisuudesta, muiden asiakkaiden loukkaamattomuudesta, käytetään lain rajoissa itsepuolustusta ja kutsutaan apuvoimia / poliisi jne.
- Neutraali Teitittely on aikuisia (ja 15-vuotiaista varttuneempia) puhuteltaessa sopiva aloitustyyli;
- Suomalaisten kohdalla ehkä kannattaa välttää muotoja: herra, rouva, neiti... ihmisillä on ajoittain ikävä taipumus käsittää ne tahallaan väärin.
- Jos kykenee muistamaan asiakkaan nimen, aiemmat kohtaamiset, liikeyrityksen nimen tai toimialan, on se hyvin suotuisaa ja asian voi tuoda ilmi sopivassa välissä.
- Alatyyliin (tai väkivaltaan) sortuva osapuoli menettää yleensä aina pelin.
- Riehuva, kiroileva, nimittelevä ja karjuva henkilö munaa ennen kaikkea itsensä. Ne läsnäolijat, joilla on sydämensivistystä, ymmärtävät kyllä tilanteen. Tällaisessa tilanteessa on paras ase oma, vaikka korostetunkin korrekti käytös - viileästi lausutut, muodolliset fraasit / pahoittelut...
EDUSTAVA ESIINTYMINEN TYÖYHTEISÖSSÄ:
- Kunkin työyhteisön oma julkisuuskuva ratkaisee muodollisuusasteen.
*Tarvittaessa eri koodit sisäisessä kanssakäymisessä ja asiakkaiden / ulkopuolisten seurassa (= kielenkäyttö, pukeutuminen jne.) kannattaa tehdä selväksi; suositukset saattavat vaihdella "osastoittain".
Esimerkiksi: Keski-Euroopassa (ja aiemmin Suomessakin) työntekijöiden edellytetään asiakkaiden ja ulkopuolisten läsnä ollessa puhuttelemaan toisiaan muodollisesti ja esimiestä /asiakasta / ulkopuolista puhutellaan aina "titteleiden" kera.
- Työntekijöiden ei sovi keskustella asiakkaan läsnä ollessa omista asioistaan tai firman sisäisistä asioista; vielä vähemmän ongelmista tai kertoa epäedullisia tietoja toisista yrityksistä.
-Luottamuksellisuuden vaatimukset ovat korostetumpia muualla maailmassa; ei ainoastaan pankkialalla ja sairaanhoidossa jne.
= Kaikkien työntekijöiden - asemaan katsomatta - on pidettävä asiakastiedot luottamuksellisina; joskus asiakkaana olevan firman nimenkin mainitseminen katsotaan epäkorrektiksi, puhumattakaan vielä tarkemmista tiedoista. Mikäli mitään tietoja aiotaan antaa, on aina pyydettävä asianosaisen suostumus ja tarkistettava konteksti, johon tieto tulee.
Esimiehen rooli ja kuinka "valtaetäisyydet" näkyvät
- Mitä johtajan sopii ja ei sovi tehdä?
- Aseman mukanaan tuomat velvoitteet ovat Pohjoismaiden ulkopuolella usein selvempiä ja ne koskevat sekä esimiestä itseään että alaisten suhtautumista esimieheen
"Suutari pysyköön lestissään" = on olemassa töitä, jotka eivät kuulu johtajalle, vaan siihen palkatulle ja koulutetulle henkilölle; kyse ei ole epädemokraattisuudesta vaan "asiaankuuluvasta hierarkiasta".
*Sisäisen etiketin muodollisuusasteet vaihtelevat luonnollisesti yrityksen koosta, kansainvälisyysasteesta, toimialasta ja imagosta riippuen.
Esimiehen ensimmäisiä velvollisuuksia ovat ammattitaidon ja työlle omistautumisen lisäksi:
* Tasapuolisuus ja tahdikkuus alaisia kohtaan *puuttua työpaikan sisäisiin jännitteisiin ja huonoon "henkeen" = estää eri työntekijäryhmien "klikkiytyminen" ajoissa
* Otettava ensisijaisesti vastuu kokonaisvaltaisissa asiakaspalvelun ongelmatilanteissa (Ei tietystikään yksittäisissä käytösvirheissä, jolloin hän tietysti tutkii asian ja antaa asiaankuuluvan huomautuksen työntekijälle.)
* Esimiehen velvollisuus on huomioida työntekijän ansiot myös varsinaisen toimenkuvan ulkopuolella; tällaisia ovat mahdollisesti yhteiskunnalliset ansiot ja luottamustoimet.
- Samoin vaivannäkö työyhteisön virkistystoiminnan ja yhteisen vapaa-ajan tapahtumien järjestämisessä. Mikäli tällaiset hankkeet ovat firman johdon aloitteita on asia sitä tärkeämpi; Järjestelytoimikuntien ja komiteoiden vastuuhenkilöt on soveliasta huomioida toisella tavalla kuin tavanomaisessa "esimies-alainen"-hengessä:
"Alainen astuu hetkeksi isännän tai emännän rooliin ja tällöin henkilö, joka on arkena esimies, muuttuu ykkösvieraaksi, jolla on tuon aseman mukaiset seurusteluvelvoitteet".
VAATETUSTERMINOLOGIAA:
1. Kutsussa lukee: FRAKKI / JUHLAPUKU:
Miehillä frakki tai vastaava (tai tumma puku)
Naisilla täytyy olla pitkä puku (hame) tai kansallispuku (joka voi olla lyhyempikin)
(kello 18:n jälkeen)
2. Kutsussa lukee: SMOKKI / ILTAPUKU:
Miehillä smokki (tai tumma puku) HUOMIO!
Naisilla iltapuku, joka voi olla myös pitkä. Juhlapuku ja iltapuku ovat eri käsitteitä!
(kello 18:n jälkeen) (puhekielessä usein synonyymejä)
3. Kutsussa lukee: TUMMA PUKU:
(päivällä tai illalla)
Kyseessä on termi - käsite, joka miehillä tarkoittaa mustaa tai tummansinistä pukua. Myös liituraitaa tai oikein tummanharmaata, yhtenäistä asua. Juhlapukujuhlan asuna (ts. frakin asemesta) kokonaisuuteen kuuluu valkoinen paita ja yksinkertainen, mieluiten helmenharmaa solmio ja valkea taskunenäliina.
Mikäli tumma puku on keveämmän juhlan, eli iltapukujuhlan asuna (smokin asemesta) voi solmio olla eloisampi, samoin taskunenäliina. (ja vaikka kukka napinlävessä!) Myös muut, tummansävyiset värit ja vaateyhdistelmät tulevat kysymykseen. Siis - eri tavoin asustettuna tumma puku voi olla sekä frakin että smokin korvike, mutta frakkia tai smokkia ei voi laittaa tilaisuuteen, johon kutsutaan (ainoastaan) tummassa puvussa.
Mikäli kutsussa mainitaan vain termi tumma puku, ratkaisee tilaisuuden luonne kumpi vaihtoehto on kyseessä. Jos kyseessä on valtiollinen juhla tai vakavahenkinen juhla, johon laitetaan esim. kunniamerkit, tulee kyseeseen hillitympi kokonaisuus helmenharmaan solmion kera. Keveämmät juhlat: teatteri(ensi-illat), avajaiset, vapaamuotoisemmat vastaanotot, illalliset jne. tarkoittavat jälkimmäistä vaihtoehtoa, jolloin värilliset tykötarpeet sopivat paremmin puvun yhteyteen.
Kutsussa mainittaessa tumma puku EI koske naisen asun väriä. Ainoana poikkeuksena akateemiset juhlatilaisuudet ja hautajaiset. Naisen kohdalla "tumma puku" on siis määre, joka tarkoittaa ylipäätänsä vierailupukua (ei täyspitkää paitsi jos maxi-mitta on muodissa), vaan arjesta poikkeavaa, yksi- tai useampiosaista asua. Myös housupuku tulee kysymykseen. (Tietysti naisen tumma puku voi myös olla - tumma!)
Minimittainen tai lyhyt hame sopinevat siis iltapukutilaisuuteen ja tumman puvun tilaisuuteen. Eivät koskaan juhlaan, johon kutsutaan käyttäen ensisijaisesti termiä juhlapuku. Poikkeuksia ja joustoa aiheuttavat tietyt tilaisuudet, kuten esim. häät ja luonnollisesti käytännön sanelema pakko.
MUODOLLISEN VAATETUKSEN TERMINOLOGIAA:
(Esim: kutsukorteissa tai pukeutumisohjeisiin merkittyinä kolmella kielellä)
I
suomeksi:
Frakki/ juhlapuku*
ruotsiksi: ranskaksi: englanniksi:
Frack/ högtidsdräkt Tenue de soirée White tie / Evening dress
II
suomeksi:
Smokki/ iltapuku**
ruotsiksi: ranskaksi: englanniksi:
Smoking Cravate noire (harv: Petite tenue de soirée) Black tie/ Dinner Jacket
III
suomeksi:
Tumma puku /vierailuasu
ruotsiksi: ranskaksi: englanniksi:
Mörk kostym Tenue sombre Dark / Lounge / Business suit
IV
suomeksi:
Arkipuku
ruotsiksi: ranskaksi: englanniksi:
Vardagsdräkt/ kavaj Habit t. Tenue de ville Informal***
===========================================================================
* joskus: Suuri juhlapuku, Stor högtidsdräkt, Grande tenue, Full evening dress
- Kunniamerkit, Ordnar, Décorations, Medals/ Decorations
** joskus: Pieni juhlapuku jne.
Joissakin kielissä saattaa olla vielä omia erikoisuuksia. Englannissa tunnetaan naisen asun termi Afternoon dress = tumman / vierailupuvun vastine.
Erikseen on vielä harvinaisempi S(h)aketti eli miesten "päivähännystakki", Jackett, Jaquette, Morning coat. Nykyisin tavallisimmin hääasuna käytetty.
*** Tätä termiä ei pidä tulkita vapaa-ajan asuksi, kuten on joskus käynyt, vaan korrektiksi arkipuvuksi. Huoliteltu yhdistelmäasukin käynee.
(MUODOLLINEN) VAATETUS - muutamia muistisäätöjä:
Etiketin mukainen pukeutuminen = kuhunkin tilanteeseen sopivaa pukeutumista
* työn ja tilaisuuden laatu ratkaiseva tekijä
* muoti EI (yleensä) ole sama kuin etiketin tai protokollan vaatimus
* Etiketin tunteminen ei aina tarkoita, että sen tuntijalla on makua - tyylitajulla ja etiketillä ei ole itsestään selvää yhteyttä - parhaimmassa tapauksessa niiden tuntemus kasvaa rinta rinnan!
* Kallis ei aina ole etiketin mukainen (tai tyylikäs! Tosin kauneus on katsojan silmissä.)
Pieni konservatiivisuus ja muodollisuus ei koskaan haittaa niin paljon kuin pieni huolimattomuus
Herrasmies pukeutuu niin, ettei kukaan oikeastaan huomaa, keikari taas niin, että kaikki pysähtyvät katsomaan
Yksinkertainen tyylikkyys ei tarkoita värittömyyttä ja arkipäiväisyyttä
TYÖELÄMÄN EDUSTUSTILAISUUKSISTA:
*Arkisimmillaan edustustilaisuudet ovat pienempiä palavereja/ neuvotteluja ja niihin liittyviä vapaamuotoisempia ruokailutilaisuuksia. (Aina huomioonotettavia seikkoja tietysti perushuomaavaisuudet, täsmällisyys, isännän rooli jne.) Laajempien kokonaisuuksien kohdalla kyse on koko instituution / firman julkisuuskuvasta ja suhdetoiminnasta.
Huomionarvoisia seikkoja:
-täsmällisyys ja (riittävän väljän ja ongelmien sattuessa muutettavissa olevan) aikataulun suunnittelu ennakkoon (=vastuualueet järjestelyryhmän sisällä)
-tiedottaminen vieraille ja omalle väelle (ennakkoilmoitukset ohjelmasta; tilaisuuksien muodollisuusasteet, vapaa-aika, vihjaus vaatetuksesta jne.)
-kuljetukset
-mahdolliset kieliongelmat (=tulkkaus)
-vieraiden vastaanottaminen ja esitteleminen toisilleen =isännän/emännän velvollisuudet
-tilakysymykset (kokoukset ja ruokailut)
-konttori- ja sihteeripalvelut (osallistujaluettelot jaettavaksi)
-ennakkovaraukset ruokailuista (sekä arkisemmista että juhlallisemmiksi tarkoitetuista. Ravintoloilla ja muilla kaupallisilla ruokailupalveluilla omat järjestelynä varauksien ja peruutusehtojen suhteen)
-majoitus (huomioitava hotellien varausehdot)
-vieraiden sukupuolijakauma (vaikuttaa lähinnä majoitukseen, oheisohjelmiin ja ruokailuun)
Oheisohjelma:
-elämyksen luominen oman kulttuurin keinoin (kuitenkin niin, että vieraiden lähtökohdat otetaan huomioon)
viestintä - henkilökontaktit:
KESKUSTELU, PUHEET JA "SMALL TALK" - yleismaailmallisia ohjeita
* Hyvä keskustelu on aina "kaksisuuntaista" (esitelmät ovat erikseen!)
* kielenkäyttö ja tyyli tilanteeseen sopivaa = virallisissa yhteyksissä kirjakielistä /hyvää yleiskieltä
* Ilmaukset ja terminologia on mukautettava kohderyhmän tarpeisiin, eli puhuttava sitä kieltä mitä kuulijoiden pääosa ymmärtää (ammattislangin ja sivistyssanoilla "kikkailun" vaarat)
* äänenkäyttö ja selkeys
* "kehon kieli"; katsekontakti, sopiva puhe-etäisyys jne.
* muodollisissa tilaisuuksissa vältetään puheenaiheina "vakaumuksellisessa hengessä" politiikkaa (paitsi poliittisissa tilaisuuksissa), uskontoa, maailmankatsomuksellisia vakaumuksia ja erityisesti voimakkaita kannanottoja em:ista aiheista. Yleisellä, kulttuurillisella tasolla aiheista voi aina puhua.
* edustamiseen tottunut keskustelija tekee jopa taustatutkimusta tietäessään etukäteen tulevien keskustelukumppaniensa henkilöllisyyden, ammatin, harrastukset jne.
*sopivan kokoisessa (pöytä) eurueessa yleinen keskustelu etenee keveästi lyhyehköjen puheenvuorojen kautta (-paneelikeskustelu on toinen asia)
*tilanteen salliessa tai suuremmassa (pöytä)seurueessa keskitytään lähimpiin pöytäkumppaneihin
* sivistynyt ihminen ja hyvä keskustelija osaa myös vaihtaa keskustelukumppaninsa ilman "kohtausta", kun havaitsee tämän tarkoituksellisen, kielteisen asenteellisuuden tai arvostelukyvyttömyyden / ilmeisen käytöstapojen puutteen
* monipuolinen perehtyminen omaan äidinkieleen auttaa kehittämään keskustelutaitoja -samoin se, että opettelee keskustelemaan mahdollisimman erilaisten ihmisten, myös epämieluisilta tuntuvien kanssa
" Muodollisia tapoja noudattamalla voivat vihamiehetkin keskustella keskenään"
*aina ei pidä suinkaan "toitottaa" julki omia mielipiteitään tai ryhtyä "käännyttämään" keskustelukumppaniaan
*aikuisilla ja älyllisillä ihmisillä on velvollisuus opetella "luovimaan" erilaisten mielipiteiden maailmassa
Puheen pitäminen:
- sisältö tärkein; on pysyteltävä asiassa -tyyli selkeä ja oikein jaksoteltu, sopivan kiireetön (huumori hyvää ja sovinnaista huumoria, jossa ei ole alatyyliä, sovinistisia letkauksia tai osoittelua erilaisiin ihmisryhmiin )
- kirjakielinen / hyvää puhekieltä (paitsi murrepakinaksi tarkoitetuissa esityksissä...)
- pituus (juhlapuheet mielellään lyhyitä! Muutenkin on tärkeä pysyä sovitussa aikataulussa!)
- alkupuhuttelut (Suomessa maksimissaan neljä eri kohdehenkilöä/ ryhmää) - tarkistakaa arvonimet /tittelit aina hyvissä ajoin
- päätettävä puhuuko "paperista vaiko vapaasti"
- ei sisäpiirin slangia (paitsi jos ollaan sisäpiirissä...)
- Ei peittelemättömiä maailmankatsomuksellisia julistuksia, ellei sellaista ole nimenomaan tilattu! (Hyvä ja ovela puhuja piilottaa halutessaan viestin hienovaraisesti sisällön painotuksiin ja rakenteisiin tai antaa sen kuulua "rivien välistä" eikä näin ollen pilaa tunnelmaa jyrkkyydellään.)
"Small talk" (suomeksi ehkä olisi asiallista puhua vaikka "yleisestä seurustelusta"):
Turhaan pahamaineinen termi; kyse on kaikessa yksinkertaisuudessaan sovinnaisesta "lämmittelykeskustelusta", joka on tarkoitettu tilanteeseen totuttelemisen välineeksi. Kyse on yleensä esittelystä, keskustelukumppanin taustan asianmukaisesta selvittelystä, lyhyestä päivän tapahtumien kertauksesta jne.
Pidemmälle vietynä "small talk" voi tarkoittaa kepeätä, yleistä keskustelua, jossa ajankohtaisia tai tilanteeseen sopivia asioita käsitellään viihtyisästi ja yleistajuisesti. Eihän tarkoitus ole suinkaan aloittaa "psykoanalyyttista paneelikeskustelua elämän tarkoituksesta"! Tähdellistä on muistaa, että "kepeys" ei tarkoita suinkaan samaa kuin "tyhjänpäiväisyys" - myös kepeä keskustelu voi olla sisällökästä, tahdikasta ja henkevän sukkelaa. "Kepeys" ei myöskään tarkoita samaa kuin kevyt-/puolimielisyys!
-päivän uutistapahtumat, kulttuuriuutiset, harrastukset ja urheilu ovat aina sopivia aiheita; aiheen voi poimia myös keskustelupaikan sisustuksesta ym:sta
"Small talk’iin" voi valmistautua vaikka tilanteeseen tai paikkaan liittyvällä taustatutkimuksella
- Ujo ihminen voi olla ovela ja esittää kysymyksiä kunnes löytää keskustelukumppanin lempiaiheen ja lietsoo lisäkysymyksillä ja innostuneella katsekontaktilla tämän kertomaan siitä aina vain lisää... (Loppuajan voikin sitten levätä, myönnellä ja kuunnella...!)
ERILAISISTA JUHLATYYPEISTÄ:
PERHEJUHLAT
-kaste, rippi, valmistumistilaisuudet/ yo-juhlat, kihlajaiset, häät, syntypäivät, hautajaiset
-nykyisin myös ei-uskonnollisia aikuistumisjuhlia rippijuhlien asemesta
-perheen oma maailmankatsomus ratkaisee juhlan luonteen -kutsun vastaanottaessaan vieras hyväksyy sen ja toimii vallitsevan etiketin mukaan
-perhejuhlat voivat olla joko yksityisiä tai julkisia; joskus molempia
-muodollisuusaste voi vaihdella suurestikin
KANSALAISJUHLAT / KANSANJUHLAT, YHTEISÖJEN JOUKKOTILAISUUDET, URHEILUJUHLAT jne.
-luonteeltaan avoimia, maksullisia tai maksuttomia, saatetaan esittää asutoivomuksia. Muodollisuusaste vaihtelee järjestäjän valinnan mukaan
-vieraat omatoimisempia ja huolehtivat usein itse majoituksesta, ruokailusta, kuljetuksesta jne.
VASTAANOTOT / COCKTAILKUTSUT
Suomessa suosittu juhlatyyppi on vastaanottotyyppinen "seisomajuhla", jossa tarjotaan pikkupaloja ja boolia. Kyse EI siis ole varsinaisista cocktailkutsuista. Nämä tilaisuudet ovat tottumattomille usein ongelmallisia. Keskustelu ei ota syttyäkseen ja ihmiset mustissa vaatteissaan seisovat "asennossa", kädet sylissään pitkin seinävieriä. Kevyt (instrumentaali) taustamusiikki voisi auttaa.
Tällaisissa tilaisuuksissa ei tarvitse tuntea toista ryhtyäkseen keskustelemaan. Voi tietysti esitellä itsensä joko alussa, tai sitten keskustelun lähdettyä mukavasti liikkeelle. Isäntäväen tehtävä on "lietsoa keskustelu vireille" - myös esitellä vieraita toisilleen Tällaisilla kutsuilla ei ole varsinaista alkamisaikaa mikäli kutsussa lukee esim. kello 16.00 - 18.00. Tämä tarkoittaa, että tuona ajankohtana saa tulla ja mennä niin kuin tahtoo.
Cocktailkutsut tarkoittavat, että siellä tarjotaan cocktaileja vieraiden oman valinnan mukaan. Eli tilaisuudessa on baari/baareja. Tai sitten on etukäteen valmistettu pari-kolmea suosituinta seurustelucocktailtyyppiä. Myös alkoholiton vaihtoehto löytyy. Perinteisillä c-kutsuilla SAA käyttää hattua. Pukeudutaan kepeän elegantisti.
LOUNAAT, PÄIVÄLLISET JA ILLALLISET
- kaikkiin ruokailutilaisuuksiin on saavuttava hyvissä ajoin / täsmällisesti. Ainoastaan cocktail-kutsuille tai vastaaviin seisoskelutilaisuuksiin voi tulla ja poistua kutsussa mainitun aikavälillä
- ruokailutilaisuuksiin, jotka ovat omakustanteisia kansalaispäivällisiä täytyy ehdottomasti ilmoittautua ja hoitaa illalliskortin lunastaminen. Ilmoittautuminen on sitova! Mikäli este tulee yllättäen, on silti toimitettava isäntäväelle sana, että nämä ehtivät laatia istumajärjestyksen uudelleen. Suomalaisissa asiakasilloissa ja liike-elämässä näkee räikeän räikeitä tilanteita, joissa on ilmoittauduttu, mutta jätetään tulematta. Ruoat ja järjestelyt kuitenkin maksavat, joten ajattelutapa "firmahan sen maksaa" kertoo piittaamattomuudesta.
- Mikäli on allerginen tai noudattaa erikoisruokavaliota, on tästä sanottava ilmoittautumisen yhteydessä - tarjoilun alkaessa on liian myöhäistä
- Istumajärjestys on syytä laatia mikäli tilaisuuteen osallistuu enemmän kuin 10 henkeä; istumajärjestyksessä huomioidaan keskeiset vieraat, kieli- ja sopivaisuussuhteet
-nimikortit kullekin kattaukselle sekä aakkosellinen vieraslista, jossa kunkin nimen perässä on pöydän numero ovat välttämättömiä, että suuri vierasjoukko saadaan reippaasti istutettua ja tarjoilu aloitettua
-muutoin on lähinnä tarkoitus saada aikaan onnistuneita seurueita - puolisoita ei aseteta vierekkäin tai vastakkain
-puheiden ja musiikkiesitysten kesto ja paikka sovittava tarkoin -ei harkitsemattomia yllätysnumeroita
-keittiö ja tarjoilijat tarvitsevat väliaikatiedonantoja koko ohjelmallisen illan ajan; jonkun olisi toimittava ajastajana ja osattava ennakoida juhlan eri vaiheiden kestoa -kattaukset ja astioiden poisvienti ottavat aikansa, samoin esivalmistelut
-kolmen ruokalajin illallinen vie ilman erityisiä ohjelmiakin jo vähintään 1,5 tuntia!
-puheiden ja musiikkiesitysten ajaksi likaiset astiat viedään pois
-juhlapuhe pääruoan jälkeen ja maksimissaan 15 minuuttia pitkä
-vapaat sanat olisi esitettävä kahvin aikaan ja niiden kesto on korkeintaan 1-2 minuuttia per puheenvuoro
ERILAISET RUOKAILUTILAISUUDET:
AAMIAINEN: vaihtelee muodoltaan ja koostumukseltaan eri maissa. Pohjoismaissa, Englannissa ja Pohjois-Amerikassa perinteisesti hyvinkin runsas. Etelä- ja Keski-Euroopassa usein vain kahvia, paahtoleipää ja tuoremehua. Aamiainen on harvemmin virallinen tapahtuma. Seminaareissa, konferensseissa ja kokouksissa mahdollisesti tiedotustilaisuuden kaltainen. Sijoittuu ennen kello 10. Taustamusiikkia.
"BRUNSSI" (suomeksi jopa "loumiainen"): Usein vapaamuotoinen, vapaa-aikaan ja hauskaksi tarkoitettuun sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvä aamiaisen ja lounaan välimuoto. Alkaa noin 10.30 - 11.00. Saatetaan tarjota keveitä alkoholijuomia. Esim. kuohuviiniä tai kuohuviinin ja tuoremehun sekoitusta. Tarjoilu saattaa olla joko seisovasta pöydästä tai picnic-tyyppinen. Tullut Eurooppaan todennäköisesti "Hollywood"-elämäntavan ihannoinnin myötä. Tunnetaan kyllä myös vanhassa Englannissa ("elevensies"). Taustamusiikkia.
LOUNAS: (hieman harhaanjohtavasti vanhahtavassa kielenkäytössä - Suomessa - myös aamiainen): Sijoittuu arkisin, työelämään liittyen kello 11 - 13:n välille. Mikäli tilaisuus on muodollinen, alkaa se yleensä klo 12 - . Muodollisuusasteesta riippuen useampi ruokalaji, juhlalounailla ehkä lyhyehköjä puheita, harvemmin musiikkiesityksiä lukuunottamatta taustamusiikkia. Erilaisia teemoja. Keveitä alkoholijuomia.
KAHVI- / TEE(KUTSUT): Arkisimmillaan vain tauko takahuoneessa tai aulassa. Pientä syötävää. Perinteisesti 13.30 - . Varsinaisena tapaamisena myöhemmin, noin klo 16 - . Kestoltaan pari tuntia. Ei istumajärjestyksiä. Seisova pöytä, myös erillistä tarjoilua. Suolaista ja makeaa. Muodollisimmille kutsuille kutsukortit ja ilmoittautumiset. Ehkä kevyttä ohjelmaa. Erityisesti englantilaiselle kulttuurille ovat ominaista teekutsut (klo 17!), jopa teetanssiaiset. Runsaampi ruokailu tunnetaan termillä "high tea".
PÄIVÄLLINEN: Suomalaisessa arkikäytännössä pääateria, joka sijoittui(-tuu) jopa aikavälille 16 - 18. Muodollisempana kello 18:n jälkeen. Useampia ruokalajeja, puheita ja ohjelmaa Tunnetaan termi juhlapäivällinen, joka ei loppujen lopuksi eroa käytännössä juhlaillallisesta. Välimuotona tunnetaan myös seisoaltaan tapahtuva ruokailu. Esim. suomalaisilla vastaanotoilla.
ILLALLINEN: Vertaa päivälliseen. Alkamisajankohta myöhäisempi. Suomessa 19 - . Useita ruokalajeja - kokonaisuus kuitenkin keveämpi kuin päivällisellä, ohjelmaa jne. Voi olla myös seisova pöytä, souper dansant jne. Keski- ja Etelä-Euroopassa arkisenakin varsin myöhäiseen ajankohtaan sijoittuva. Jopa kello 21 - .
Perinteinen, muodollinen juhliminen tuntee myös myöhäiset "yöiltapalat", "lähtöteet" jne.
SEISOVA PÖYTÄ / BUFFET / NOUTOPÖYTÄ :
-kustannuksiltaan edullisempi järjestää kuin runsaasti henkilökuntaa vaativa pöytiintarjoilu
-helpompi myös tilaisuuden ajastuksen kannalta
-ei käytetä yleensä seremoniallisimmissa tilaisuuksissa; sopii sellaisiin, joissa on tanssia ja vapaamuotoisempaa ohjelmaa; suuriin joukkotilaisuuksiin mitä käytännöllisin vaihtoehto
-ruokavalikoima vaihtelee riippuen siitä syövätkö vieraat seisaaltaan vaiko pöydässä
(= ruokailun tapahtuessa seisaaltaan suositaan pikkupaloja ja "haarukkaruokaa")
*kylmä ja lämmin valikoima (tai molemmat)
Täysimittaisen noutopöydän "toimintasuunnitelma" - esimerkiksi tasokkaassa ravintolassa / suurissa juhlissa - on seuraava:
I ) aloitetaan kala-alkuruoista: graavattu, savustettu kala, mäti, äyriäiset, sillit ja maustekalat soveliaine lisukkeineen (peruna, hillokkeet, kastikkeet jne); leipä
II) liha-alkuruoat /leikkeleet: lihahyytelö, kylmät paistit, paahtopaisti ja perunasalaatti jne.; leipä -
sekä soveliaat salaatit oman maun ja valinnan mukaan.
III) keitto; leipä
IV) lämmin kalaruoka; lisukkeet
V) lämmin liharuoka; lisukkeet Huomio!
Juomat: ravintolatilanteessa
VI) jälkiruoka ja juustot alkoholittomat noudettavissa, muut yleensä tilattava.
VII) kahvi
Seisovan pöydän /noutopöydän ajatus on, että sieltä noudetaan soveliaita määriä kerrallaan - kaikessa rauhassa ja tarvittaessa useaan kertaan; kalasta siirrytään lihaan, miedon makuisista voimakkaammin maustettuihin. (Välillä voi halutessaan neutralisoida suunsa ananaksella tai miedolla juustolla tai pitää "paussia"...) Ruokatyyppejä ei siis sekoiteta harkitsemattomasti keskenään, vaan lautanen vaihdetaan riittävän monta kertaa (ravintolassa, yksityiskutsuilla ollaan vähemmän antaumuksellisia...). "Rohmuta" ei tarvitse, koska aina voi palata. Yhden vaiheen voi huoleti "hypätä" yli - esim. kala-allergikko voi keskittyä leikkeleisiin ja sen jälkeen sopivaan pääruokaan, kasvissyöjä salaatteihin jne. Eikä lämpimän ruoan vaihtojakaan toki tarvitse kaikkea syödä!
(Vanha, äitien antama neuvo: Älä syö pelkkä leipää ja perunaa, niitä saa kotonakin....)
KIELENKÄYTTÖ
"TITTELIT", PUHUTTELUT JA ARVONIMET
TEITITTELY = yksikkö luonnollisesti näin: Te olette ollut, oletteko Te ollut...
Verbi yksikössä ja kirjoitettaessa sana ‘Te’ isolla kirjaimella. ryhmälle puhuttaessa verbi monikkoon ja ‘te’ pienellä.
*Suomen kielessä "herroittelu" ja "rouvittelu" ei ole (aina) tarpeellista; ammatti- ja virkanimikkeellä (yhdistettynä sukunimeen) on aina mahdollista puhutella kohteliaasti
*Englanninkielen ilmaisut ovat hieman epäselviä, sillä: sana "YOU" tarkoittaa sekä Te että Sinä; teitittelyksi se muuttuu kun siihen liitetään aika-ajoin puhuteltavan "titteli" tai "Sir / Madam / Mr X / Mrs X Miss X / Ms X / Doctor Y / Professori Y / Director Y / Colonel Y / Sire / Your Excellency"
-periaatteessa saattaa riittää, että sitä käytetään kerran keskustelun alussa ja lopussa
- usein käy niin, että molemmat osapuolet käyttävät itselleen vierasta kieltä; tällöin tilanne helpottuu; tunnelmasta riippuen kumpikin osapuoli yleensä tulkitsee nyanssit oikein! (Titteleitä saa ja voi osatessaan käyttää keskustelukumppanin äidinkielelläkin, vaikka itse keskustelu käytäisiin muulla kielellä. Tällöin on viisasta hallita ääntäminen ja oikea rytmi.)
Saksan, ranskan, espanjan, italian, puolan, venäjän jne. kielissä löytyy selkeä teitittelymuoto, jota sopii muodollisessa yhteydessä ajoittain täydentää ammatti- tai virkanimikkeellä
Kirjoitetut viestit:
- Pakolliset perusasiat: lähettäjän nimi, yhteystiedot ja mahdollinen asiaviite
- kirjeessä viittaus siihen mihin viestiin/ kirjeeseen vastataan (pvm, asia)
- Vastaus mahdollisimman pian
- kansainvälisessä sähköpostissakin tuli vältää turhaa tuttavallisuutta - ainakin aluksi. Kotimainen ja vakiintunut s-postikäytäntö on tietysti toinen asia
- mikäli epäilette, että vastaanottaja ei arvaa etunimestä sukupuoltanne, lisätkää tittelin / ammattinimikkeen oheen Mr / Ms / Mrs. Tästä ei ole haittaa
- liikekirjeissä ei Pohjoismaissa (enää välttämättä) harrasteta erillistä puhuttelua, mutta juhlallisemmissa yhteyksissä ja erityisesti kiitoskirjeissä se on suotavaa, ellei peräti oleellistakin
- henkilökohtainen kiitoskirje yhä vielä käsin (ainakin puhuttelu ja loppukaneetit! Mielellään myös kuori.)
- ei arkiselle firman yleispaperille, vaan omalle
- oikea mustekynä
- mitä etelämmäs mennään, sen tärkeämpiä ovat loppukaneetit (latinalaisessa maailmassa ne saattavat olla hyvinkin juhlavia ja kaunopuheisia)
- lausunnot ja työtodistukset pohjoismaiseen käytäntöön verraten huomattavasti kuvailevampia ja monisanaisempia (tietyissä kulttuureissa edellytetään jopa varsin vuolaita kehuja!
PIENI KIRJALLISUUSLUETTELO - KÄYTTÖKELPOISTA, TAPAKULTTUURIIN LIITTYVÄÄ KIRJALLISUUTTA:
Hyvä käytös huomataan Helena Valonen, Gummerus 1997
Hyväksi tavaksi, Käytösopas arkeen ja juhlaan Raili Malmberg, Otava 1995
Juhlakirja: opas elämän suuriin hetkiin toim. Arja Harjuvuori, Caratia 1998
Ole hyvä puhelimessa Raija Marckworth, Mermerus 1998
Suomalainen ensivaikutelma Mirja Keinonen, Fintra-julkaisu 1997
Uusi käytöksen kultainen kirja Sirkka Lassila, WSOY 1992 ja 1998
Työelämän tapatietous Leena Harju, Otava 1992
Työelämän hyvät tavat Leena Harju, Otava 2000
Tapakulttuuria meillä ja muualla Reima T.A. Luoto, Fenix 1998
Yrityksen etikettikirja Reima T.A. Luoto, Fenix 1998
Kansainvälinen etikettikirja Reima T.A. Luoto
Kulttuurit liikkeissä Minttu Mäntymaa - Aino Raunio
Mind your manners John Mole
Tavattomasti tapoja Kaarina Aho
Fintra-sarjassa - kulttuureita ja käyttäytymistä myös:
-Aasia, Amerikka ja Australia, Eurooppa, Lähi-itä ja Afrikka
Kaikki mainitut teokset ovat varsin ajanmukaisia ja suositeltavia. Muistakaa kuitenkin, että kirjat tarjoavat ensisijaisen ja muodollisimman toimintamallin - ohjeen, joka on osattava sopeuttaa kuhunkin erillistilanteeseen. Annetut esimerkit ‘istuvat’ aniharvoin sellaisenaan tosielämään suhteessa 1:1. Joskus liika ‘kirjaimellisuus’ ja valistumattoman yksioikoinen takertuminen siihen mitä ‘kirja määrää’ saattaa muodostua ongelmaksi ja esitetyn ohjeen ehdoton noudattaminen - ilman tervettä käytännön järkeä - synnyttää todellisuudessa suuremman etikettivirheen. Kirjat tarjoavat siis oikeat liikennesäännöt, mutta eivät todellakaan kiellä soveltamasta oikeassa hengessä. Tarkkailkaa ensi sijassa omaa käytöstänne ja jättäkää muiden munaukset omaan arvoonsa, ellette pysty auttamaan rakentavasti ja - ennalta ehkäisevästi. Huomiota herättävä (oletetuista) etikettivirheistä huomautteleminen ja ‘siunailu’ ovat jo virheitä sinänsä...
Yksilön identieetti rakentuu yht
, ja
koenkin omituisella tavalla, että suomenruotsalaisuuden lisäksi vaikuttaa vielä sellainenkin
kulttuuri, jota ei enää ole: preussilainen. Tietenkin karjalainen perinne vaikuttaa vahvemmin,¨
mutta vaikka meillä ei enää puhuta saksaa kuin vieraana kielenä, ja vaikka identiteetti on
selvästi suomenruotsalainen, ei voi väittää, että preussilaisuus ei missään näkyisi. Hassua,
sillä Preussi lakkasi olemasta vuosisatoja sitten.
Minulla on uusiakin traditioita, jotka ovat tarttuneet muistoksi niistä maista, joissa olen
kotia pitänyt. Yhdysvalloista halusin tuoda jouluun joitain ihania käsitöitä ja halloweeniin
tykästyin nähtyäni "aidon" sellaisen. Sitä paitsi, voin juhlistaa syntymäpäivääni pukeutumalla
"hienosti".
Joulut, äitienpäivät, ja ehkä vähäisempinä vappu, uusi vuosi ja muutkin juhlat ovat olleet tärkeässä asemassa perheemme vuodenkierrossa. Ne yhdistävät, ne tuovat vaihtelua arkeen, ne rytmittävät ajan kulkua, ja niitä on mukava muistella.
Kaikkinainen valmistautuminen, oikein kissojen ja koirien kanssa, yhdistää
perhettä ja opettaa lapset tekemään juhlaruokaa, kattamaan pöytää, taittelemaan serviettejä ja
tarjoaa heille mahdollisuuden käyttää vähemmän tarvittuja taitoja: esittelemistä, kättelemistä
ja niin edelleen.
Nipipäivänkin käyttäminen tekosyynä vähänkin paremman illallisen
valmistamiseen luo tunnelmaa ja vaihtelua arkeen. Enkä koskaan ole ymmärtänyt sitä, miksi arki-illallistakin
ei voisi vähän valmistella: vaihtaa raappahousut siistimmiksi, kammata hiukset, pestä kädet ja kattaa
valmiiksi. Pienenä lapsena tämä oli minulle ainoa todellisuus, ja vähän vanhempana sain hämmästyä,
kun kaikissa perheissä ei niin toimittukaan. En tarkkaan ottaen tiennyt miten toimia, kun omin lupinensa
olisi pitänyt käydä vieraitten ihmisten aterinlaatikolla hakemassa haarukka ja veitsi, ottaa hellalta ruokaa
ja syödä tv:n edessä. Mutta mallia ottamalla osaa ja kaikkeen oppii - ei ehkä totu, mutta oppii.
Ihmiset ahdistuvat arkensa ikeen alle. Elämä on tasapaksua ja rumaa. En ehkä kaikilta osin usko, että ihminen
on oman onnensa seppä, mutta tässä asiassa vähilläkin rahoilla, lähinnä viitsimisellä ja oikean asenteen avulla voi tehdä arjestaan vaihtelevaa, kaunista - suoda itselleen ja perheelleen keitaan, hyvää mieltä
ja laatuaikaa kaikille. - Ja vielä sellaisen asian parissa, joka muutenkin on pakko hoitaa: syömisen.
Hyvät tavat luovat nostetta. Ihimnen voi päätyä hyvää työhön ilmankin hyviä tapoja tai siistiä habitusta, mutta miten pitkälle kyseinen henkilö olisi päässyt jos hänen ei tarvitsisi jännittää jokaista tilaisuutta ja pyristellä ilman rutiinia etikettiviidakossa? Rutiini on ehkä masentava sana, mutta kokemus ja toisto auttavat selviämään luontevasti tilanteista. Ei jännittämistä, ei muistamista - kaikki tulee itsestään. Jos joutuu yllättävään tilanteeseen, on sovellettava sääntöjä. Se ei ole helppoa, ellei tapoja hallitse syvällisesti. Kun tietää jonkin etikettisäännön historian tai tavoitteen, on mahdollista keksiä tilanteeseen sopivia luovia ratkaisuja.
Siksi olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni ja sukulaisilleni, jotka ovat opastaneet minut edes jonkinmoisten tapojen maailmaan pienestä pitäen. Minulle tilaisuuksiin meneminen ei ole rasite, sillä olen joutunut odottamaan illallispöydän ääressä seisten kaikkien saapumista paikalle niin kauan kuin muistan. Äitini jaksoi työnsä lisäksi tehdä kahden, jopa kolmen ruokalajin illallisen lähes joka arkipäivä. Se tarkoittaa sitä, että oikean haarukan valinta ei minua mietitytä. Toivoisin samaa helppoutta kaikille. On mukava kun voi keskittyä pitämään hauskaa juhlissa jännittämisen ja huolestumisen sijasta.
Japanissa Yksilöllinen kulttuuri Yhteisöllinen kulttuuri Yksilö pienin elämänyksikkö Yhteisö pienin elämänyksikkö, joka voi selviytyä elämästä Yksilö päättää itse omista päämääristään ja tavoitteistaan. Yhteisön tarpeet ja päämäärä ovat tärkeämpiä kuin yksilön. Säännöt ja normit joustavat ja ne antavat yksilölle vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Yksilön käyttäytymistä ohjaavat yhteisön päämäärä ja käyttäytymissäännöt sekä hänen roolinsa yhteisössä. Kulttuurin monimuotoisuus, taloudellinen eriytyminen ja erilaisia elämäntapoja Kulttuurin samankaltaisuus, taloudellinen yhdenmukaisuus ja ryhmän elämäntapa on säädelty. Identiteetti on autonominen eli yksilö voi edustaa vain itseään. Yksilö edustaa koko ryhmää. Yksilö on itse vastuussa teoistaan ja hänen tekemänsä rike tai virhe aiheuttaa häpeän tai nolouden tunteen vain hänelle itselleen. Yhteisön kunnia ja sen säilyttäminen tärkeää, ts. mikäli ryhmän jäsen ei toimi yhteisön edellyttämällä tavalla, hän tuottaa häpeää koko ryhmälle. Kuuluminen useisiin ryhmiin ja ryhmän vaihtaminen mahdollista. Kuuluminen yhteen ryhmään tai vain muutamaan ryhmään. Ryhmän sisällä kilpailua eri yksilöiden välillä. Ei kilpailua ryhmän sisällä. Etäiset suhteet ryhmän jäsenten välillä sekä odotus, että jokainen huolehtii vain itsestään ja ydinperheestään. Tiiviit ja henkilökohtaiset kontaktit oman ryhmän sisällä sekä muodolliset ja varautuneet suhteet ryhmän ulkopuolisiin. Arvoina mm. riippumattomuus, itsenäisyys, itseensä luottaminen, itsensä toteuttaminen, rohkeus, henkilökohtainen mukavuus ja nautinnonhaku. Arvoina mm. riippuvaisuus, harmonia, auktoriteettien kunnioittaminen, turvallisuus ja toisten tarpeiden huomioon ottaminen. Ydinperhe Suurperhe Vapaahko lastenkasvatus, jossa lapsella mahdollisuus itsenäisyyteen ja omiin valintoihin. Lasten osallistuminen työntekoon, vanhempien kunnioitus ja totteleminen erittäin tärkeää. Vuorovaikutus perheen sisällä avointa ja vapaata. Vuorovaikutus perheen sisällä muodollista. Malli sosiaaliseen käyttäytymiseen ikätovereilta. Malli sosiaaliseen käyttäytymiseen vanhemmilta ”Nuoruuden palvonta” Vanhusten kunnioittaminen Helpohko liikkua yhteisössä ja solmia uusia kontakteja, kunhan hallitsee etiketin tietynlaiseen kommunikointiin. Kontaktit pinnallisia. Yhteisön sisällä kanssakäyminen perustuu luottamukseen ja toisen tuntemiseen. Yhteisön ulkopuolisten ensimmäiset (liike) kontaktit tapahtuvat välikäsien kautta. Yksilökeskeisyys. Yksilön status ja rooli tärkeää. Viestintä on epämuodollista. Viestintä on muodollista. Suora viestintä, asioiden suora esittäminen Epäsuora viestintä, asioiden sanominen peitellysti hienovaraisten vihjeiden avulla. Kommunikoinnissa pyrkimys harmonian säilyttämiseen ja sopusointuun. Konflikteja on vältettävä. Yksilölliseen kulttuuriin liittyy usein yksiaikaisuus ja pieni valtaetäisyys. Yhteisöllisyys on usein yhteydessä moniaikaisuuden ja suuren valtaetäisyyden kanssa. Alueeseen kuuluvat Länsi- ja Pohjois-Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Australia Alueeseen kuuluvat Aasia, Afrikka, Etelä- ja Keski-Amerikka sekä Itä- ja Etelä-Eurooppa. Noin 70 % maailman väestöstä.